HALLAN HARHAA - Tiistaina, 15.06.2010 klo 02:39
Jos mulla on kauhea läheisyyskaipuu niin äiti antaa mun nukkuu ihan kiinni siinä (isi ei anna) ja se antaa mun nukkuu vaikka sen päälläkin. Usein se pesee mun silmät ja korvat ja naaman ja tassutkin illalla. Ja mä pesen tietysti sen kans. Aamulla kun mä herään niin äiti tarkistaa että mää oon kunnossa. Se käy mut läpi ja pesee mut taas. Joskus mä en jaksais olla pesulla ja sit mä ärjyn sille ja syöksyn sen kimppuun, mutta ei se ikinä hermostu.
Tässä mä just tömähdin nukkuvan äidin päälle hetkeä aiemmin
Tässä mä olin just syntynyt ja kun se oli syöttänyt ja putsannut mut niin mä pääsin äidin kainaloon nukkumaan.
Kun ihmiset on ilkeitä ja heittelee mun leluja ja keppejä ja semmoisia veteen enkä mä halua hakea niitä itse niin äiti hakee ja antaa ne lelut mulle eikä se ees murise pahasti. Isi murisee isommasti jos siltä ottaa lelua. Ainoastaan äidin omat lelut on sellaisia joihin ei auta koskea, koska sit se kyllä hermostuu ihan tosissaan.
Tässä äiti tuo mulle kepin
Ja mä saan syödä äitin kanssa samasta kiposta. Tai no. Ei se siitä enää kauheasti tykkää kun se on sitä mieltä että mä voisin pysyä omalla kipollani, mutta jos mä näytän vähän mun surullista vauvailmettä niin se heltyy. Ja sen kaa voi syödä luita yhdessä.
Ja tälleen me syödään samasta kiposta
Tälleen me syödään luita yhdessä. Ai äitiä ei kunnolla näy? No mut tää onki mun blogi.
Ja kun ihmiset käyttää meitä kävelevinä kompostoreina... niin sillonki me syödään yhdessä.
Ja sit jos mulla on tylsää niin sen kanssa voi aina painia. Ei tarvi ku vähän aikaa huutaa ja repiä sitä korvasta niin se alkaa painia mun kans. Jostain syystä ne vie nykyisin äitiä lenkille ilman mua. Kun sillä ei kuulemma oo kivaa. Mut mulla on kyllä aina kivaa äidin kans!
Tässä mä hyök... ei ku siis me leikitään äitin kans. Ihan samanlaista se on vieläkin paitsi että musta on tullut äitiä isompi jo
Tässä taas me leikitään. Mulla on tosi kivaa
No sit tässä yhtenä päivänä noi meidän ihmiset keksi ihan kauhean kidutuksen ja lukitsi mut semmoiseen vankilaan jota ne nimitti häkiksi. Mä tein vaikka mitä päästäkseni sieltä pois! Huusin ja kaivoin ja purin sitä (ja vähän itkin) mutta en päässy mihinkään! Äiti kävi lohduttamassa mua siitä ikkunasta ja kun mä pääsin ulos niin se antoi mun vähän imeä sen tissiä vaikka mä olenkin kuulemma jo aika vanha siihen eikä äidiltäkään enää tuu ees maitoa. Mutta kun se on musta niin lohduttavaa! Pienempänä (aina 15 viikkoiseksi) mä kävin aina äitin tissillä jos jokin asia oli huonosti. Ja äiti anto mun tulla. Mä en ymmärrä miten mun veljet on oikein pärjänneet omissa kodeissaan kun niillä ei oo äitiä auttamassa niitä...
Tällainen kauhea vankila se oli
No okei, tässä oon vaan mä. Mutta tää liittyykin siihen että aina kun mä käytin mun äänijänteitäni niin äiskä tuli katsomaan oonko mä kunnossa. Ja nykyisinkin jos mulla tulee itku, niin äiti on ekana katsomassa mikä mulla on hätänä
ja tässä mä taas on ihan vauva ja äiti tulee hoitaan kun mulla on hätä
Joskus kun mä kasvan isoksi niin musta tulee yhtä mahtava ja viisas ja reilu ja nopea ku äitikin on. Äiti tietää ihmisten sanomisista aina mitä pitää tehdä että saa herkkua. Ja se on meistä ainoa joka osaa varastaa pöydälle jätetyn grillatun herkkusienen ja syödä siitä vaan pekonit ja kinkut. Ihan älyttömän hienoa itsehillintää ja rohkeutta! Isi ei uskaltanu mennä pöydälle (siltä puuttuu rohkeutta). Ja mä en osaa ja jos oisin osannu niin oisin syöny kyllä koko sienen ja kaikki pannarit ja sipsit kans.
Tässä äiti oli sitä mieltä että meidän pitäis muuttaa pentulaatikosta olohuoneen sohvalle. Mä olin alle viikon vanha. Ihmiset ei antaneet meidän muuttaa. Nyt ku mä oon nähny sekä sohvan että pentulaatikon niin mun mielestä äiti oli oikeessa. Mutta se nyt ei varmaan oo kellekään yllätys. Ihmiset kun on mitä on.
Oma äiti, paras äiti.
Mulla on omasta mielestä aika paljon kavereita kun mun mielestä kaikki vastaantulijat ja sen sellaiset on mun kavereita (paitsi sillon kun ne on kauheita vihulaisia ja ne pitää ajaa pois). Ihmiset ja koirat ja ihmisen kaltaiset pienet olennot ja kissat ja linnut ja siilit ja kaikki. Mutta silti mulla on vaan kaksi parasta kaveria joista isi on toinen, kun se antaa mun tehdä mitä haluan ja riehuu mun kans ulkona mutta silti ihan paras paras kaveri on mun äiti.Jos mulla on kauhea läheisyyskaipuu niin äiti antaa mun nukkuu ihan kiinni siinä (isi ei anna) ja se antaa mun nukkuu vaikka sen päälläkin. Usein se pesee mun silmät ja korvat ja naaman ja tassutkin illalla. Ja mä pesen tietysti sen kans. Aamulla kun mä herään niin äiti tarkistaa että mää oon kunnossa. Se käy mut läpi ja pesee mut taas. Joskus mä en jaksais olla pesulla ja sit mä ärjyn sille ja syöksyn sen kimppuun, mutta ei se ikinä hermostu.
Tässä mä just tömähdin nukkuvan äidin päälle hetkeä aiemmin
Tässä mä olin just syntynyt ja kun se oli syöttänyt ja putsannut mut niin mä pääsin äidin kainaloon nukkumaan.
Kun ihmiset on ilkeitä ja heittelee mun leluja ja keppejä ja semmoisia veteen enkä mä halua hakea niitä itse niin äiti hakee ja antaa ne lelut mulle eikä se ees murise pahasti. Isi murisee isommasti jos siltä ottaa lelua. Ainoastaan äidin omat lelut on sellaisia joihin ei auta koskea, koska sit se kyllä hermostuu ihan tosissaan.
Tässä äiti tuo mulle kepin
Ja mä saan syödä äitin kanssa samasta kiposta. Tai no. Ei se siitä enää kauheasti tykkää kun se on sitä mieltä että mä voisin pysyä omalla kipollani, mutta jos mä näytän vähän mun surullista vauvailmettä niin se heltyy. Ja sen kaa voi syödä luita yhdessä.
Ja tälleen me syödään samasta kiposta
Tälleen me syödään luita yhdessä. Ai äitiä ei kunnolla näy? No mut tää onki mun blogi.
Ja kun ihmiset käyttää meitä kävelevinä kompostoreina... niin sillonki me syödään yhdessä.
Ja sit jos mulla on tylsää niin sen kanssa voi aina painia. Ei tarvi ku vähän aikaa huutaa ja repiä sitä korvasta niin se alkaa painia mun kans. Jostain syystä ne vie nykyisin äitiä lenkille ilman mua. Kun sillä ei kuulemma oo kivaa. Mut mulla on kyllä aina kivaa äidin kans!
Tässä mä hyök... ei ku siis me leikitään äitin kans. Ihan samanlaista se on vieläkin paitsi että musta on tullut äitiä isompi jo
Tässä taas me leikitään. Mulla on tosi kivaa
No sit tässä yhtenä päivänä noi meidän ihmiset keksi ihan kauhean kidutuksen ja lukitsi mut semmoiseen vankilaan jota ne nimitti häkiksi. Mä tein vaikka mitä päästäkseni sieltä pois! Huusin ja kaivoin ja purin sitä (ja vähän itkin) mutta en päässy mihinkään! Äiti kävi lohduttamassa mua siitä ikkunasta ja kun mä pääsin ulos niin se antoi mun vähän imeä sen tissiä vaikka mä olenkin kuulemma jo aika vanha siihen eikä äidiltäkään enää tuu ees maitoa. Mutta kun se on musta niin lohduttavaa! Pienempänä (aina 15 viikkoiseksi) mä kävin aina äitin tissillä jos jokin asia oli huonosti. Ja äiti anto mun tulla. Mä en ymmärrä miten mun veljet on oikein pärjänneet omissa kodeissaan kun niillä ei oo äitiä auttamassa niitä...
Tällainen kauhea vankila se oli
No okei, tässä oon vaan mä. Mutta tää liittyykin siihen että aina kun mä käytin mun äänijänteitäni niin äiskä tuli katsomaan oonko mä kunnossa. Ja nykyisinkin jos mulla tulee itku, niin äiti on ekana katsomassa mikä mulla on hätänä
ja tässä mä taas on ihan vauva ja äiti tulee hoitaan kun mulla on hätä
Joskus kun mä kasvan isoksi niin musta tulee yhtä mahtava ja viisas ja reilu ja nopea ku äitikin on. Äiti tietää ihmisten sanomisista aina mitä pitää tehdä että saa herkkua. Ja se on meistä ainoa joka osaa varastaa pöydälle jätetyn grillatun herkkusienen ja syödä siitä vaan pekonit ja kinkut. Ihan älyttömän hienoa itsehillintää ja rohkeutta! Isi ei uskaltanu mennä pöydälle (siltä puuttuu rohkeutta). Ja mä en osaa ja jos oisin osannu niin oisin syöny kyllä koko sienen ja kaikki pannarit ja sipsit kans.
Tässä äiti oli sitä mieltä että meidän pitäis muuttaa pentulaatikosta olohuoneen sohvalle. Mä olin alle viikon vanha. Ihmiset ei antaneet meidän muuttaa. Nyt ku mä oon nähny sekä sohvan että pentulaatikon niin mun mielestä äiti oli oikeessa. Mutta se nyt ei varmaan oo kellekään yllätys. Ihmiset kun on mitä on.
