Takaisin




HALLAN HARHAA - Lauantaina, 30.03.2013 klo 12:36

Rakkaustarina

Minä synnyin marraskuussa. Ja kun ensimmäisen kerran menin ulos, minä rakastuin. Maailma oli niin puhdas ja valoisa ja takertuva. Olisin halunnut olla ulkona ikuisesti, mutta emäntä kantoi minut (murisevana ja rimpuilevana) sisälle. Mutta oli jo myöhäistä. Rakkaus oli syttynyt ja minä muistaisin sen aina. Ja jokaisena talvisena päivänä minä riemuitsen siitä. Yritän päästä lähemmäs sitä. Yritän saada siitä kiinni. Yritän tuoda sen sisälle. Yritän olla vielä hetken pidempään sen seurassa vaikka kylmä hiipii jo tassujen pohjista ja hännänpäästä kirsuun. Ja kun se keväällä häviää minä iloitsen paljastuvasta maasta, mutta samaan aikaan minä vähän suren (en paljoa koska tiedän jo että se palaa takaisin).


Maailma oli valkoinen, maailma oli kaunis ja minä rakastuin tuohon tahmeaan aineeseen joka jäi minuun kiinni.


Kun sitä lopulta pitkän kesän jälkeen tulee minä haluan vain uppoutua siihen


ja pöllyttää sitä









Juosta sen pinnalla



loikkia...

...ilosta!




nuuskia sitä...


kierittää sitä...

syöksyä... sen pinnalla ja sitä kohti





Jos löydän paakun niin yritän tehdä siitä osan minua litistämällä sitä oikein kovaa...









Joskus en voi vastustaa kiusausta vaan minun on pakko sanoa ääneen kuinka ihanaa minusta on kun on lunta! Ja toisinaan innostun myös maistamaan sitä...


mutta ennen kaikkea minä haluan

painautua sitä vasten


kuunnella sen salaisuuksia


tuntea sen poskeani vasten







ja kaikkialla muuallakin.


















Emäntä sanoo että joskus me näytämme tosi tyhmiltä yhdessä. Minä ja minun suuri rakkauteni. Mutta me emme välitä.


Auringon laskiessa emännänkin on pakko myöntää että me näytämme olevan kultaa ja timantteja molemmat.


Rakastunut,
Halla



ps. Onko sinulla joku suuri rakkaustarina?

pps. lisää kuvia suuresta rakkaudesta täällä:Klik!