HALLAN HARHAA - Keskiviikkona, 07.07.2010 klo 23:34
Remun luona meidän pitikin olla vähän pidempään koska Remu oli Lumoa kovapäisempi. Mulla meni sen taltuttamiseen melkein 2 vuorokautta! Sen kanssa piti painia ja sen kanssa piti juosta. Me opetettiin sille muitakin tärkeitä koiratehtäviä. Se ei aiemmin osannut leikkiä monen koiran kanssa mutta nyt se jo vähän osaa. Eikä se osannu ajaa viehettäkään ennen kun me näytettiin sille. Lisäksi me opetettiin sille vahtimista ja luiden puolustamista ja kaikkea semmoista tosi tärkeetä. Äiti pissasi sen matolle (ja emäntä häpesi silmät päästään) heti ekana että se tajuais paremmin kuka määrää. Äitiä se kunnioittikin sit kaikista eniten. Ens kerralla mä kans pissaan matolle!
Tässä me vähän riekutaan Remun kans
Äiti opetti sille että äitin pallot on pyhä asia joihin muut ei saa koskea
Tässä me opetetaan isin kanssa kuinka viehettä voi retuuttaa porukallakin
Mä metsästin kärpäläisiä ruuaksi ja näytin Remullekin että niitä voi syödä
Juoksemaankin mä opetin sitä.
Ja sit se yritti astua mua mutta se on kyllä siinä vielä aika huono
sit mä näytin sille miten käy jos ei usko tyttöjä kun ne sanoo ei...
Se sai maata ojassa paikallaan kun ei kerran osannut käyttäytyä.
Ja kun se yritti nousta niin mä lannistin sen.
Sen kotipihalla oli esteitä joita me mentiin ja sit se tyhmä yritti komentaa mua...
...no arvaatte varmaan miten siinä kävi...
isistä tuli sen kaikista suurin idoli. Ehkä se aikoo isona kasvaa samanlaiseksi. Ne leikki ja paini isin kanssa ja välillä isi sovelsi siihen huomioimattomuustaktiikkaa (eikä Remu tienny että jos isiä puree korvasta ylilujaa niin se ei enää sovella sitä tyhmää taktiikkaa vaan alkaa painia, ei se kyllä tiedä koirajutuista paljon mitään...
Nyt me ollaankin sit taas kotona. Äiti ja isi kävi jossain kisoissa mutta mun mielestä ne oli aika kamalan tylsät kisat. Enimmäkseen mä olin vaan häkissä siellä enkä saanu tehdä mitään kivaa. Ja reissun jälkeen mun massu on nyt ollu ihan pipi. Emäntä sanoi että sen täytyy olla joku pöpö koska mun masu ei mee kyllä mistään ruuasta sekaisin enkä mä ees oo syöny mitään kummallista. Yäk kun onkin paha olo koko ajan. Ja nolottaa kun pitää oksentaa ja pissata ja kakata sisälle. Ainoo hyvä puoli on että mua on lellitty ja mä saan syödän emännän sylissä sen tekemää puuroa kun muuten se ei maistu mulle ollenkaan ja emäntä sanoo että se pelkää mun kuihtuvan olemattomiin jos mä en syö.
Remuamassa
Me käytiin sukuloimassa etelässä. Ensin ajettiin ihan kamalan hirveän pitkästi aina Kokkolaan saakka Lumoa tapaamaan. Meillä on auton soitin/radio rikki, mutta mä viihdytin koko perhettä laulamalla suloisen kantavalla äänelläni ja äitiä ja isiä hyökkimällä niiden niskaan ja lisäksi itseäni silppuamalla yhden muovipussin. Kun Lumo oli palautettu kuriin ja ruotuun me jatkettiin matkaa Remun luokse. Jälleen mä viihdytin meitä, mutta ihan koko matkaa en sit jaksanu valvoa.Remun luona meidän pitikin olla vähän pidempään koska Remu oli Lumoa kovapäisempi. Mulla meni sen taltuttamiseen melkein 2 vuorokautta! Sen kanssa piti painia ja sen kanssa piti juosta. Me opetettiin sille muitakin tärkeitä koiratehtäviä. Se ei aiemmin osannut leikkiä monen koiran kanssa mutta nyt se jo vähän osaa. Eikä se osannu ajaa viehettäkään ennen kun me näytettiin sille. Lisäksi me opetettiin sille vahtimista ja luiden puolustamista ja kaikkea semmoista tosi tärkeetä. Äiti pissasi sen matolle (ja emäntä häpesi silmät päästään) heti ekana että se tajuais paremmin kuka määrää. Äitiä se kunnioittikin sit kaikista eniten. Ens kerralla mä kans pissaan matolle!
Tässä me vähän riekutaan Remun kans
Äiti opetti sille että äitin pallot on pyhä asia joihin muut ei saa koskea
Tässä me opetetaan isin kanssa kuinka viehettä voi retuuttaa porukallakin
Mä metsästin kärpäläisiä ruuaksi ja näytin Remullekin että niitä voi syödä
Juoksemaankin mä opetin sitä.
Ja sit se yritti astua mua mutta se on kyllä siinä vielä aika huono
sit mä näytin sille miten käy jos ei usko tyttöjä kun ne sanoo ei...
Se sai maata ojassa paikallaan kun ei kerran osannut käyttäytyä.
Ja kun se yritti nousta niin mä lannistin sen.
Sen kotipihalla oli esteitä joita me mentiin ja sit se tyhmä yritti komentaa mua...
...no arvaatte varmaan miten siinä kävi...
isistä tuli sen kaikista suurin idoli. Ehkä se aikoo isona kasvaa samanlaiseksi. Ne leikki ja paini isin kanssa ja välillä isi sovelsi siihen huomioimattomuustaktiikkaa (eikä Remu tienny että jos isiä puree korvasta ylilujaa niin se ei enää sovella sitä tyhmää taktiikkaa vaan alkaa painia, ei se kyllä tiedä koirajutuista paljon mitään...
Nyt me ollaankin sit taas kotona. Äiti ja isi kävi jossain kisoissa mutta mun mielestä ne oli aika kamalan tylsät kisat. Enimmäkseen mä olin vaan häkissä siellä enkä saanu tehdä mitään kivaa. Ja reissun jälkeen mun massu on nyt ollu ihan pipi. Emäntä sanoi että sen täytyy olla joku pöpö koska mun masu ei mee kyllä mistään ruuasta sekaisin enkä mä ees oo syöny mitään kummallista. Yäk kun onkin paha olo koko ajan. Ja nolottaa kun pitää oksentaa ja pissata ja kakata sisälle. Ainoo hyvä puoli on että mua on lellitty ja mä saan syödän emännän sylissä sen tekemää puuroa kun muuten se ei maistu mulle ollenkaan ja emäntä sanoo että se pelkää mun kuihtuvan olemattomiin jos mä en syö.
