HALLAN HARHAA - Sunnuntaina, 01.06.2014 klo 17:11
Päällimmäisenä mielessä toukokuusta on kuitenkin isin synttärit! Se täytti 10 vuotta 29.5. ja on nyt virallisesti ihan seniori kansalainen. Isi itse ottaa aiheesta ilon irti lähinnä olemalla tottelematta sääntöjä silloin kun se sille sopii ihan vaan koska "vanha koira ei muista/kuule/tms..."
Etukäteen isi harjoitteli näitä elkeitä päästäisjuhlassa jota vietettiin mökillä. Emäntä oli vällyjen välissä (kera 39 asteen kuumeen) ja muu mökkiväki lähti käymään autoajelulla jolloin isi nerokkaana ja notkeana vanhuskoirana kiipesi tietysti heti mökin keittiön pöydälle. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta sillä mökin pöydältä on huikean hyvä tähystellä sorsia ja muita ulkona mahdollisesti liikkuvia vihollisia. Emäntä kuuli jonnekin kuumehoureidensa läpi isin pöytäseikkailut (saattoi johtua siitä että päätettiin yhdessä esittää ulvonta & haukkukonsertti mökille ja sorsapaholaisille) ja raakkui viereisestä huoneesta surkealla äänellä "nyt heti alas pöydältä". Oltiin armeliaita ja tultiin vaikka käskyä seurannut "tai minä tulen sinne" ei olisi kyllä vakuuttanut ketään. Kun muut mökkiläiset palasivat takaisin oli koko pöytäepisodi vaipunut jonnekin emännän kuumeisten aivojen syövereihin.
Reissuilta palannut seurue sai siivota isin oksentamaan keltaista vaahtoa matolta ja kuumeinen emäntä suositteli antamaan sille jotain syömistä "koska sillä on varmaan tyhjä maha". Isi ei syönyt (edes nakkeja), emäntää vähän huoletti. Me syötiin äidin kanssa kaurapuuroa pelkiltään "koska kai niilläkin sitten on nälkä" ja emäntä jatkoi koomailuaan. Kunnes tuli ilta. Piti tehdä ruokaa. Oivariinia ei löydy mistään. Mökkiseurueen aikansa ihmeteltyään asiaa löytyy Oivariini rasia. Tyhjä rasia. Uutta mallia, jota ei ole ollut myynnissä edellisen mökkireissun aikaan. Aletaan kelata tapahtumia takaisin aamuun. Kukaan ei muista laittaneensa Oivariinia jääkaappiin. Muistetaan isin mysteerinen tauti johon liittyi kova jano, keltaista oksennusta ja haluttomuus syödä nakkeja. Haistellaan epäiltyjen (minä, äiti ja isi) naamakarvoja ja julistetaan aihetodistein isi syylliseksi Oivariini varkauteen. Tullaan siihen tulokseen että jos koiralle ei maistu nakki sen syötyä iso paketillinen Oivariinia ja juotua reippaasti vettä päälle ei ehkä vielä tarvi kamalasti huolestua. Koitetaan miettiä kuinkakohan monen päivän energiatarve on yhdessä rasiallisessa margariinia?
En malta odottaa, että täytän 10v.
vasta 4v,
Halla
ps. Virallisena synttäripäivänä emäntä oli vatsataudissa, eikä ole vieläkään täysin toipunut joten ihan oikealta päivältä ei synttärisankarista kuvia ole, mutta samalta tuo näyttää kuin näissä viisi päivää aiemminkin otetuissa kuvissa.
Sairaita emäntiä ja seniori isi-koiria
Emäntä on ollut jossain tarhassa töissä ja jostain syystä se on poiminut sieltä kotiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat pöpöt pääsiäisestä lähtien... sängynpohjalta ei ole juuri ollut raportoitavaa eikä kuumeisilla aivoilla ole voitu päivittää blogia. Pahoittelut!Päällimmäisenä mielessä toukokuusta on kuitenkin isin synttärit! Se täytti 10 vuotta 29.5. ja on nyt virallisesti ihan seniori kansalainen. Isi itse ottaa aiheesta ilon irti lähinnä olemalla tottelematta sääntöjä silloin kun se sille sopii ihan vaan koska "vanha koira ei muista/kuule/tms..."
Etukäteen isi harjoitteli näitä elkeitä päästäisjuhlassa jota vietettiin mökillä. Emäntä oli vällyjen välissä (kera 39 asteen kuumeen) ja muu mökkiväki lähti käymään autoajelulla jolloin isi nerokkaana ja notkeana vanhuskoirana kiipesi tietysti heti mökin keittiön pöydälle. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta sillä mökin pöydältä on huikean hyvä tähystellä sorsia ja muita ulkona mahdollisesti liikkuvia vihollisia. Emäntä kuuli jonnekin kuumehoureidensa läpi isin pöytäseikkailut (saattoi johtua siitä että päätettiin yhdessä esittää ulvonta & haukkukonsertti mökille ja sorsapaholaisille) ja raakkui viereisestä huoneesta surkealla äänellä "nyt heti alas pöydältä". Oltiin armeliaita ja tultiin vaikka käskyä seurannut "tai minä tulen sinne" ei olisi kyllä vakuuttanut ketään. Kun muut mökkiläiset palasivat takaisin oli koko pöytäepisodi vaipunut jonnekin emännän kuumeisten aivojen syövereihin.
Reissuilta palannut seurue sai siivota isin oksentamaan keltaista vaahtoa matolta ja kuumeinen emäntä suositteli antamaan sille jotain syömistä "koska sillä on varmaan tyhjä maha". Isi ei syönyt (edes nakkeja), emäntää vähän huoletti. Me syötiin äidin kanssa kaurapuuroa pelkiltään "koska kai niilläkin sitten on nälkä" ja emäntä jatkoi koomailuaan. Kunnes tuli ilta. Piti tehdä ruokaa. Oivariinia ei löydy mistään. Mökkiseurueen aikansa ihmeteltyään asiaa löytyy Oivariini rasia. Tyhjä rasia. Uutta mallia, jota ei ole ollut myynnissä edellisen mökkireissun aikaan. Aletaan kelata tapahtumia takaisin aamuun. Kukaan ei muista laittaneensa Oivariinia jääkaappiin. Muistetaan isin mysteerinen tauti johon liittyi kova jano, keltaista oksennusta ja haluttomuus syödä nakkeja. Haistellaan epäiltyjen (minä, äiti ja isi) naamakarvoja ja julistetaan aihetodistein isi syylliseksi Oivariini varkauteen. Tullaan siihen tulokseen että jos koiralle ei maistu nakki sen syötyä iso paketillinen Oivariinia ja juotua reippaasti vettä päälle ei ehkä vielä tarvi kamalasti huolestua. Koitetaan miettiä kuinkakohan monen päivän energiatarve on yhdessä rasiallisessa margariinia?
En malta odottaa, että täytän 10v.
vasta 4v,
Halla
ps. Virallisena synttäripäivänä emäntä oli vatsataudissa, eikä ole vieläkään täysin toipunut joten ihan oikealta päivältä ei synttärisankarista kuvia ole, mutta samalta tuo näyttää kuin näissä viisi päivää aiemminkin otetuissa kuvissa.
