HALLAN HARHAA - Tiistaina, 22.03.2011 klo 21:41
Tässä me odotellaan äidin kanssa että lähdettäis.
...ja odotellaan. Ihmiset on sitten hitaita välillä.
Äiti tiesi entuudestaan mitä on tapahtumassa. Se on ollut hiihtämässä ennenkin.
Musta ajatus jäällä hiihtämisestä oli hyvä. Siellä on niitä kaloja joita voi syödä. Tosin emäntä ei halunnutkaan hiihtää avannolta toiselle.
Siellä paistoi ihanasti aurinko. Pistin silmät kiinni ja nautiskelin odotellessa.
Hiihtämishommassa on aika tärkeää että kaikki menee oikeaan suuntaan ja samaan tahtiin. Se oli mulle aluksi vähän hankala juttu. Oisin halunnut mennä niille avannoille ja äiti olis halunnut tehdä mutkia. Ja jos siellä pysähtyy niin ne pitkät jutut (sukset kai?) voi tulla päälle. Toisaalta sit pitää osata pysähtyä ja kääntyä käskystä. Aika monta asiaa mietittäväksi yhtä aikaa. Onneksi mulla oli äiti mukana niin katsoin vaan siitä mallia ja tein samalla lailla. Emännän kehuista päätellen se menikin aika hyvin.
Tässä video ihan alusta. Huomatkaa kuinka iloinen äiti on.
Äiti oli melkein saada hepulin
Emäntä sanoi että jos äiti käyttäis tuosta hännänheilutusenergiasta puolet kiskomiseen niin sen ei tarvis hiihtää itse ollenkaan. Olla vaan kyydissä. Emäntä on aika laiska! Me ollaan tosi paljon pienempiä kuin se ja silti me vedetään sitä eikä se meitä.
Vähän maisemia
Aika sievää siellä olikin.
Ja vielä pätkä ihan lopusta. Me alettiin olla äidin kanssa aika väsyneitä (niin paljon mietittävää ja sit vielä emäntä kiskottavana
Takaisin tullessakin emäntää piti odottaa...
Mutta kivahan auringossa on paistatella.
Nyt mä olenkin sitten nukkunut melkein koko illan. Sen verran heräsin välissä että söin vähän lasagnea:
Minä ja äiti saatiin lasagnen jämät. Ihanaa ruokaa! Paljon parempaa kuin nappulat. Lopussa näätte kuinka ovelasti mä osaan kantaa aarteita talteen. Oisin halunnut viedä sen astian ulos ja haudata sinne mutta emäntä ei antanut.
Oletteko te muut käyneet sivakoimassa? Onko kenenkään muun emäntä yhtä laiska kuin meidän?
t. Halla
Sivakointia
Yhdeltä rotista irtosi jo jalka ja häntä. Emäntä keräilee sen sisälmyksiä ja mutisee jotain sotkusta. Kun mä sit vielä levitin muoviroskat lattialle kahtena päivänä niin emäntä ilmoitti että mä olen ollut liian pitkään ilman aktivointia ja otti mut ja äidin mukaan varastolle mistä se kaivoi läjän kummallisia keppejä. Yhdet leveämmät ja yhdet kapeammat kepit. Ne leveämmät se pisti jalkaan ja kapeammat käteen ja köytti mut ja äidin sen eteen. Tämä tapahtui eilen ja mä ajattelin että nyt se on lopultakin seonnut ja tottelin kiltisti sen käskyjä (hulluille ei kannata inttää vastaan). Tänään se sitten pakkasi ne kepit ja mut ja äidin autoon ja me ajeltiin meren rantaan (mukana oli tietysti myös meidän valjaat, remmi, joustopala, talutusvyö, kakkapusseja yms).Tässä me odotellaan äidin kanssa että lähdettäis.
...ja odotellaan. Ihmiset on sitten hitaita välillä.
Äiti tiesi entuudestaan mitä on tapahtumassa. Se on ollut hiihtämässä ennenkin.
Musta ajatus jäällä hiihtämisestä oli hyvä. Siellä on niitä kaloja joita voi syödä. Tosin emäntä ei halunnutkaan hiihtää avannolta toiselle.
Siellä paistoi ihanasti aurinko. Pistin silmät kiinni ja nautiskelin odotellessa.
Hiihtämishommassa on aika tärkeää että kaikki menee oikeaan suuntaan ja samaan tahtiin. Se oli mulle aluksi vähän hankala juttu. Oisin halunnut mennä niille avannoille ja äiti olis halunnut tehdä mutkia. Ja jos siellä pysähtyy niin ne pitkät jutut (sukset kai?) voi tulla päälle. Toisaalta sit pitää osata pysähtyä ja kääntyä käskystä. Aika monta asiaa mietittäväksi yhtä aikaa. Onneksi mulla oli äiti mukana niin katsoin vaan siitä mallia ja tein samalla lailla. Emännän kehuista päätellen se menikin aika hyvin.
Tässä video ihan alusta. Huomatkaa kuinka iloinen äiti on.
Äiti oli melkein saada hepulin
Emäntä sanoi että jos äiti käyttäis tuosta hännänheilutusenergiasta puolet kiskomiseen niin sen ei tarvis hiihtää itse ollenkaan. Olla vaan kyydissä. Emäntä on aika laiska! Me ollaan tosi paljon pienempiä kuin se ja silti me vedetään sitä eikä se meitä.
Vähän maisemia
Aika sievää siellä olikin.
Ja vielä pätkä ihan lopusta. Me alettiin olla äidin kanssa aika väsyneitä (niin paljon mietittävää ja sit vielä emäntä kiskottavana
Takaisin tullessakin emäntää piti odottaa...
Mutta kivahan auringossa on paistatella.
Nyt mä olenkin sitten nukkunut melkein koko illan. Sen verran heräsin välissä että söin vähän lasagnea:
Minä ja äiti saatiin lasagnen jämät. Ihanaa ruokaa! Paljon parempaa kuin nappulat. Lopussa näätte kuinka ovelasti mä osaan kantaa aarteita talteen. Oisin halunnut viedä sen astian ulos ja haudata sinne mutta emäntä ei antanut.
Oletteko te muut käyneet sivakoimassa? Onko kenenkään muun emäntä yhtä laiska kuin meidän?
t. Halla
