HALLAN HARHAA - Sunnuntaina, 13.05.2012 klo 20:24
Näillä pohjatiedoilla voisi kuvitella että emäntä ei lähtisi suunnistamaan. Ainakaan kilpaa.
Voisi kuvitella. Mutta kun Lottiksen emäntä soitti ja kysyi meitä seuraksi koirasuunnistuskisaan niin se vastasi hetken harkinnan jälkeen myöntävästi. Meidän onneksemme koirasuunnistus tapahtui kaupungissa ja siellä sai olla joukkueet, joten me ei jouduttu äidin kanssa yksin vastaamaan suunnistamisesta ja emännän tallessa pitämisestä.
Suunnistukseen oli lähdössä monen näköistä kaveria
Tässä selvästi laadittiin jotain rategiaa ennen lähtöä
Lähtöpisteessä ilmoittauduttiin ja maksettiin osallistuminen, saatiin ohjeita, numeroliivit ja vastauslappuset + kartat. Me koirat yritettiin tehdä tuttavuutta muiden joukkueiden kanssa, mutta emännät sabotoivat meidän seurusteluyrityksiä ja pitivät meitä tiukoissa remmeissä (no sentään ihmisten kanssa saatiin seurustella ja käydä rapsuteltavana). Ja pian me jo säntäiltiinkin pitkin kuraisia kujia etsimässä rasteja ja vastailemassa koira-aiheisiin kysymyksiin. Alunperin tarkoitus oli lähteä mukaan leikkimielisesti ja näyttää vähän Lotalle kaupunkia, mutta ilmeisesti jokin kisavietti heräsi emäntien päissä sillä aika haipakkaa me kiidettiin rastilta toiselle. Rastin kohdalla ehdittiin sitten aina hetki nuuskuttaa ja käydä pissalla sillä aikaa kun emännät miettivät vastauksia.
Maaliin tultiin kuraisempina
Koko hommassa ei lopulta kauhean kauaa kestänyt ennen kuin me oltiin jo maalissa ja sitten sai jo huilata vähän. Jutusteltiin ihmisten kanssa (kun koirien luokse ei taaskaan päästetty) ja aika moni kävikin rapsuttelemassa meitä. Kun kaikki olivat saapuneet maaliin meitä odotti jymy-yllätys: me oltiin voitettu! Tultiin vasta kolmantena maaliin, mutta kun oikeita vastauksia oli 10/10 niin se riitti voittoon. Suunnistuksen jälkeen me suunnattiin voittokuvauksiin ja sieltä voitonkahveille. Tosin jostain syystä emännän lempikahvila ei vieläkään tarjoile koirille mitään... tässä tapauksessa se oli erittäin suuri surku kun ottaa huomioon että mehän tässä oikeasti osataan paremmin suunnistaa... Mutta ehkä jo ensi kerralla! Pelokseni olin nimittäin kuulevinani että niin kuin emännät olisivat suunnitelleet osallistumista seuraaviinkin kisoihin...
Lotan pitää vielä harjotella poseeraamista. Tässä kuvassa se ei tajunnu istua
sit se peitti pokaalin näkyvistä
Sit mä olin ainoo kuka ymmärsi katsoa palkintoa...
kaikenlaisten amatöörien kanssa sitä joutuukin poseeraamaan...
Palkinnot. Näistä tehtiin outo jako: Lotta sai koiraruuat ja me vietiin valtaosa tikkareista + pipo ja pokaali. Mä oisin halunnu mieluusti ne koiranruuatki...
Suunnistusvoittaja,
Halla
Suunnistusta
Kerrottakoon näin heti aluksi että meidän emäntä on maailman kaikkeuden huonoin suunnistaja. Eikä ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun meidän on pitänyt opastaa se lenkiltä kotiin tai autolle tai minne ikinä se sitten onkin ollut menossa. Meistä ei myöskään koskaan voisi tulla etsintäkoiria sillä siinä touhussa emännän pitäisi osata lukea karttaa ja kompassia ja vielä yhtä aikaa... Joskus on kokeiltu: se katsoo kompassia ja sanoo "jaa-a... pohjoinen on tuolla" ja sitten se katsoo karttaa ja kysyy aikansa pohdittuaan että "mutta missä me ollaan" ja piakkoin alkaa kuulua sellaisia retorisia kysymyksiä kuin että "onko tuo tuo kivi vai joku muu?" ja aika pian "onkohan tää nyt niin pieni polku että tätä ei ois ees merkattu tähän karttaan?" muminan jälkeen meidät hälyytetään apuun. Se sanoo "kotiin" tai "autolle" ja sitten me opastetaan se pois. Tavallaan me siis ollaan etsintäkoiria ja tehdään ennaltaehkäisevää työtä kun estetään emäntää eksymästä... Emäntä ei siis osaa suunnistaa. Eikä se ees opi kadunnimiä (eli se ei vieläkään osaa meidän kotikadun lähellä olevia katuja tai oman kotikaupunkinsa keskustan katuja) minkä takia sen reittiohjeet on aina mallia "siltä hienolta punaiselta talolta käännytte sinne isoa kiveä kohti" (ei, se ei voi sanoa että vasemmalle koska se ei välttämättä muista kumpaan suuntaan piti kääntyä... Eikä se osaa edes tutuista paikoista etukäteen aina sanoa että osaisko se mennä sinne koska tietää vasta kussakin risteyksessä muistaako mihin piti mennä vai ei...Näillä pohjatiedoilla voisi kuvitella että emäntä ei lähtisi suunnistamaan. Ainakaan kilpaa.
Voisi kuvitella. Mutta kun Lottiksen emäntä soitti ja kysyi meitä seuraksi koirasuunnistuskisaan niin se vastasi hetken harkinnan jälkeen myöntävästi. Meidän onneksemme koirasuunnistus tapahtui kaupungissa ja siellä sai olla joukkueet, joten me ei jouduttu äidin kanssa yksin vastaamaan suunnistamisesta ja emännän tallessa pitämisestä.
Suunnistukseen oli lähdössä monen näköistä kaveria
Tässä selvästi laadittiin jotain rategiaa ennen lähtöä
Lähtöpisteessä ilmoittauduttiin ja maksettiin osallistuminen, saatiin ohjeita, numeroliivit ja vastauslappuset + kartat. Me koirat yritettiin tehdä tuttavuutta muiden joukkueiden kanssa, mutta emännät sabotoivat meidän seurusteluyrityksiä ja pitivät meitä tiukoissa remmeissä (no sentään ihmisten kanssa saatiin seurustella ja käydä rapsuteltavana). Ja pian me jo säntäiltiinkin pitkin kuraisia kujia etsimässä rasteja ja vastailemassa koira-aiheisiin kysymyksiin. Alunperin tarkoitus oli lähteä mukaan leikkimielisesti ja näyttää vähän Lotalle kaupunkia, mutta ilmeisesti jokin kisavietti heräsi emäntien päissä sillä aika haipakkaa me kiidettiin rastilta toiselle. Rastin kohdalla ehdittiin sitten aina hetki nuuskuttaa ja käydä pissalla sillä aikaa kun emännät miettivät vastauksia.
Maaliin tultiin kuraisempina
Koko hommassa ei lopulta kauhean kauaa kestänyt ennen kuin me oltiin jo maalissa ja sitten sai jo huilata vähän. Jutusteltiin ihmisten kanssa (kun koirien luokse ei taaskaan päästetty) ja aika moni kävikin rapsuttelemassa meitä. Kun kaikki olivat saapuneet maaliin meitä odotti jymy-yllätys: me oltiin voitettu! Tultiin vasta kolmantena maaliin, mutta kun oikeita vastauksia oli 10/10 niin se riitti voittoon. Suunnistuksen jälkeen me suunnattiin voittokuvauksiin ja sieltä voitonkahveille. Tosin jostain syystä emännän lempikahvila ei vieläkään tarjoile koirille mitään... tässä tapauksessa se oli erittäin suuri surku kun ottaa huomioon että mehän tässä oikeasti osataan paremmin suunnistaa... Mutta ehkä jo ensi kerralla! Pelokseni olin nimittäin kuulevinani että niin kuin emännät olisivat suunnitelleet osallistumista seuraaviinkin kisoihin...
Lotan pitää vielä harjotella poseeraamista. Tässä kuvassa se ei tajunnu istua
sit se peitti pokaalin näkyvistä
Sit mä olin ainoo kuka ymmärsi katsoa palkintoa...
kaikenlaisten amatöörien kanssa sitä joutuukin poseeraamaan...
Palkinnot. Näistä tehtiin outo jako: Lotta sai koiraruuat ja me vietiin valtaosa tikkareista + pipo ja pokaali. Mä oisin halunnu mieluusti ne koiranruuatki...
Suunnistusvoittaja,
Halla
