HALLAN HARHAA - Lauantaina, 24.03.2012 klo 00:03
Musta tuntuu että meidän ruokahuolto on huonontunu. Emäntä sanoo sitä laihdutuskuuriksi ja me ollaan kuulemma kaikki paitsi isi sillä. Isi saa syödä niin paljon, kun se haluaa koska se on uros ja urokset ei näemmä liho. Se on typerä kuuri, sillä se tarkottaa sitä että mun pitää suurella viekkaudella ja uhkailulla varastaa isin ruuat itselle. Lisäksi oon pyrkiny äidin avustuksella hankkimaan myös muita ruokavarantoja itselle. Me ollaan äidin kanssa pyydystetty muun muassa grillattu kana keittiön pöydältä ja keittoa isännän lautaselta olohuoneesta (siitä tuli kyllä niin iso huuto että ruuan määrä suhteessa huudon määrään ei kohdanneet ollenkaan). Me osataan myös avata osa ovista ja sen sellaisista ja isi on aika hyvä kiipeemään ja siirteleen tuoleja ja se auttaa meitä mielellään, jos me luvataan lakata puremasta sen korvaa sit kun se jeesaa meitä. Mun mielestä koirien hammasluiden, siankorvien ja naminappuloiden hakeminen kaapista ei oikeastaan ole varkaus niin kuin emäntä väittää vaan omatoimisuutta johon pitäis kannustaa. Se osoittaa että me ei olla tyhmiä ja osataan pitää huolta itsestä. Pärjättäis luonnossa ihan hyvin mutta kun sohvalla on kivempaa. Emännän kannattais vähän miettiä sitä ennen kuin pistää meitä enemmille kuureille. Välillä meillä välähtää oikein kunnolla. Kakkuvuoan piilottaminen omaan lelukoriin lähenteli nerokkuutta. Emäntä syytteli isäntää monta päivää kakun syömisestä ja sitten valehtelusta kun se ei tunnustanut. Asia paljastui niille vasta siivouspäivänä ja koska niillei oo DNA- labraa eikä CSI auta niitä tutkimuksissa niin syyllinen ei jää koskaan kii! Mun punnitseminen vaa'alla on aihetodisteita!
Jokatapauksessa emäntä on alkanut muistaa pistää ruuat hankaliin paikkoihin täällä sisällä. Ja sen takia me on siirrytty osittain metsästämään ulkona. Vielä jokin aika sitten oli iisiä pyydystää kaloja! Niitä kasvaa siellä jäällä sellaisten pienien pyöreiden kolojen luona, missä on aika usein vielä joku keppi tai muu merkkinä. Ne on vähän jäisiä eikä niihin kehity yhtä ihania aromeita kuin kesällä, mutta on se oma pyydystämä ruoka sentään aika ihanaa! Emäntä väittää että mun ärjyminen karkottaa kaikki kalat merestä, mutta mun kalansaaliit todistaa toistuvasti että se on väärässä. Esittelen teille ohessa miten niitä kaloja oikein pyydystellään...
Ihan ensiksi täytyy paikantaa missä ne kalat luuhaa. Voi joutua etsimään pitkiäkin matkoja.
Se paikantaminen on tarkkaa puuhaa ja on parempi jos siinä on useampikin kuono asiaa tutkailemassa
Tällanen on aika varma merkki siitä että kaloja on lähellä!
Sit pitää kuunnella onks ne kotona
Varmuuden vuoksi kannattaa kuunnella toisellakin korvalla
Jätä kaveri vahtimaan ettei kalat karkaa
Sitten haetaan kalojen tainnutusase
Asetutaan sopivalle etäisyydelle kala-aukosta. Ja heitetään ase taakse.
Keskipakoisvoiman avulla heijataan sitä kohti kala-aukkoa...
Ja oikealla hetkellä päästetään irti, jolloin ase sinkoutuu ja sinkoaa kalat pinnalle tyrmääntyneenä
...pitää muistaa päästää irti. Muuten se ase voi lyödä itseä kalojen sijaan...
Siinä se on: ihana kalansaalis!
Kalan saaliin kanssa kannattaa ensin hiukan muikistella. Siinä kannatta kieriä ja ottaa aromit talteen. Sitten hiukan tapporavistella sitä ja sitten vasta syödä. Voi veljet että mikään ei voita itse pyydystettyä ja ulkona syötyä kalaa.
Se tässä vaan huolettaa että viime aikoina me ei oo menty jäälle enää. Mitä mä ny syön? Siis ennen kuin mätäkalakausi alkaa?
Suursaalistaja,
Halla
Suuri saalistaja
Me palautettiin se Lotta. Kai sen omalla ihmisellä tuli sitä ikävä. Niin ja Pepillä kans. Ne kyseli siltä kovasti oliko sillä ikävä niitä ja mä olin neuvonut ettei siihen kysymykseen kannata vastata ollenkaan. Jos sanoo että oli ikävä, niin ihmisillä tulee paha mieli eikä se auta ketään. Ja jos sanoo ettei ollu yhtään ikävä, niin taas niillä tulee paha mieli. Ihmiset on jotenkin vähän outoja sillä tavalla. Toisaalta ne on siitä helppoja että jos vaan kiipeää syliin, heiluttaa häntää ja antaa pusuja niin ne unohtaa äkkiä kaikki vaikeat kysymykset (niin ku vaikka kuka söi niiden kengät... ihan vaan esimerkkinä, ei sillä että niin ois koskaan tapahtunu).Musta tuntuu että meidän ruokahuolto on huonontunu. Emäntä sanoo sitä laihdutuskuuriksi ja me ollaan kuulemma kaikki paitsi isi sillä. Isi saa syödä niin paljon, kun se haluaa koska se on uros ja urokset ei näemmä liho. Se on typerä kuuri, sillä se tarkottaa sitä että mun pitää suurella viekkaudella ja uhkailulla varastaa isin ruuat itselle. Lisäksi oon pyrkiny äidin avustuksella hankkimaan myös muita ruokavarantoja itselle. Me ollaan äidin kanssa pyydystetty muun muassa grillattu kana keittiön pöydältä ja keittoa isännän lautaselta olohuoneesta (siitä tuli kyllä niin iso huuto että ruuan määrä suhteessa huudon määrään ei kohdanneet ollenkaan). Me osataan myös avata osa ovista ja sen sellaisista ja isi on aika hyvä kiipeemään ja siirteleen tuoleja ja se auttaa meitä mielellään, jos me luvataan lakata puremasta sen korvaa sit kun se jeesaa meitä. Mun mielestä koirien hammasluiden, siankorvien ja naminappuloiden hakeminen kaapista ei oikeastaan ole varkaus niin kuin emäntä väittää vaan omatoimisuutta johon pitäis kannustaa. Se osoittaa että me ei olla tyhmiä ja osataan pitää huolta itsestä. Pärjättäis luonnossa ihan hyvin mutta kun sohvalla on kivempaa. Emännän kannattais vähän miettiä sitä ennen kuin pistää meitä enemmille kuureille. Välillä meillä välähtää oikein kunnolla. Kakkuvuoan piilottaminen omaan lelukoriin lähenteli nerokkuutta. Emäntä syytteli isäntää monta päivää kakun syömisestä ja sitten valehtelusta kun se ei tunnustanut. Asia paljastui niille vasta siivouspäivänä ja koska niillei oo DNA- labraa eikä CSI auta niitä tutkimuksissa niin syyllinen ei jää koskaan kii! Mun punnitseminen vaa'alla on aihetodisteita!
Jokatapauksessa emäntä on alkanut muistaa pistää ruuat hankaliin paikkoihin täällä sisällä. Ja sen takia me on siirrytty osittain metsästämään ulkona. Vielä jokin aika sitten oli iisiä pyydystää kaloja! Niitä kasvaa siellä jäällä sellaisten pienien pyöreiden kolojen luona, missä on aika usein vielä joku keppi tai muu merkkinä. Ne on vähän jäisiä eikä niihin kehity yhtä ihania aromeita kuin kesällä, mutta on se oma pyydystämä ruoka sentään aika ihanaa! Emäntä väittää että mun ärjyminen karkottaa kaikki kalat merestä, mutta mun kalansaaliit todistaa toistuvasti että se on väärässä. Esittelen teille ohessa miten niitä kaloja oikein pyydystellään...
Ihan ensiksi täytyy paikantaa missä ne kalat luuhaa. Voi joutua etsimään pitkiäkin matkoja.
Se paikantaminen on tarkkaa puuhaa ja on parempi jos siinä on useampikin kuono asiaa tutkailemassa
Tällanen on aika varma merkki siitä että kaloja on lähellä!
Sit pitää kuunnella onks ne kotona
Varmuuden vuoksi kannattaa kuunnella toisellakin korvalla
Jätä kaveri vahtimaan ettei kalat karkaa
Sitten haetaan kalojen tainnutusase
Asetutaan sopivalle etäisyydelle kala-aukosta. Ja heitetään ase taakse.
Keskipakoisvoiman avulla heijataan sitä kohti kala-aukkoa...
Ja oikealla hetkellä päästetään irti, jolloin ase sinkoutuu ja sinkoaa kalat pinnalle tyrmääntyneenä
...pitää muistaa päästää irti. Muuten se ase voi lyödä itseä kalojen sijaan...
Siinä se on: ihana kalansaalis!
Kalan saaliin kanssa kannattaa ensin hiukan muikistella. Siinä kannatta kieriä ja ottaa aromit talteen. Sitten hiukan tapporavistella sitä ja sitten vasta syödä. Voi veljet että mikään ei voita itse pyydystettyä ja ulkona syötyä kalaa.
Se tässä vaan huolettaa että viime aikoina me ei oo menty jäälle enää. Mitä mä ny syön? Siis ennen kuin mätäkalakausi alkaa?
Suursaalistaja,
Halla
