Takaisin




HALLAN HARHAA - Torstaina, 05.12.2013 klo 20:51

Syksyn tullen sieniä kasvaa...

Kesän lopulla kun törmäsin flättieläimeen olin jo aika lailla paremmalla mielellä kuin keväällä ja niin oli äitikin (sehän vietti oman "lomansa" jossain lapsiperheessä pelaamalla jalkapalloa). Hoidossa olon jälkeen me käytiin vielä mökillä ja muuallakin kyläilemässä ja sitten me palattiin isännän kanssa kotiin kun emännällä oli joku näytelmä johon se oli ilmoittanut vaan äidin ja isin. En kylläkään ymmärrä miksi koska minä olen selkeästi tämän perheen paras näyttelijä.

Mistä tietää että on syksy? Siitä kun maa on keltainen ja punainen ja variseva ja rapiseva ja villinä pyörivä ja siitä kun tuuli käy nenään ja kutittelee korvissa niin että on pakko hepuloida (äiti varsinkin saa ihan hirveitä "tuulta korvissa" hepuleita).



Siitäkin tietää että on syksy kun maa tuoksuu jännältä ja lenkillä voi löytää sieniä ja marjoja syötäväksi. Niin ja siitä kun emäntä laulaa tätä silloin kun tullaan lenkiltä kotiin ja pesulle:

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.
:,: Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. :,:
Tiu tau tiu tau.....
Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin
:,: pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin :,:



Minä tykkään sienistä ja emäntä kertoo että olen itse Mörri-Möykky (joka on selkeästi iloinen tyyppi vaikkei siltä aluksi ehkä kuulostakaan!) ja että se ei aio ikinä päästää mua liian pitkäksi aikaa istuksimaan kärpässienen alla.

Syksyllä oli mökkitalkoot ja minä osallistuin silppuamalla käpyjä:


Se oli kivaa!





Alkoi tulla niin viileää että emäntä kaivoi takit esille. Onneksi ne eivät paljoa tahtia hidasta




kahteentörmäys

Uimishommatkin piti siirtää sisätiloihin (pallosota osa 87896534569)


Äitikin on ollut pirteämmin mukana ja minusta se on ollut niin ihanaa että emäntä on väittänyt touhun menevän välillä vähän yli...

(sopii arvata mitä tässä tapahtuu... seuraavat 2 kuvaa ovat jatkoa tälle)






Sitten tuli pimeää ja emäntä väitti olevansa oikeasti karhu ja haluavansa nukkua kevääseen asti (se ei ikinä jostain syystä muista lokakuussa kuinka paljon se pitää a) joulusta b) lumesta ja c) keväthangista)... kunnes jokunen viikko sitten: lumi tuli takaisin <3


Karmea pulma jonka emäntä aiheutti mulle!

Näyttää jo ihan talvelta:



niin no tai ainakin näytti (nää on mun 4v kuvia):


synttäreitä vietin käymällä woodootätillä (kyllä taas kelpaa kun on vetreä olo!) ja kahvilassa (jossa yksi täti sanoi mua saastaiseksi vaikka olin just käyny pesulla lähtiessä ja vaikka olin kiltisti piilossa pöydän alla) ja mun omassa eläinkaupassa valitsemassa itselle leluja ja herkkuja (littana lepakko ja kuivattu naudan henkitorvi, lisäksi emäntä kuivasi mulle kananameja).






(takki on kans uusi, siinä on hassuja eläimiä vuoressa, mutta emäntä haluaisi vielä tuunata sitä paremmin istuvaksi sekä laittaa uudet kanttinauhat... sillä loppui kanttinauha kesken ja nyt takissa on ainakin kolmea erilaista... mua se ei haittaa koska takki on ihan yhtä lämmin näinkin)



Ja äkkiä sitä on vuoden vanhempi. Se on ihan hassua sillä ei tunnu vanhemmalta. Ei tunnu... erilaiselta. Ja kuitenkin sitä on ihan eri koira kuin vuosi sitten. Vuosi sitten en ollut ikinä muuttanut ja nyt olen tehnyt sen kahdesti. Opin tekemään remonttia. Opin lapsenvahdiksi. Olen aina isosisko vaikka mun pikkusisko onkin enkelikoira. Opin että äiti ei aina ole super ja vahva vaan sekin voi joskus tarvita kainaloa ja halausta (tosi hämmentävää).

Nyt jo 4-vuotias,
Halla