HALLAN HARHAA - Torstaina, 27.03.2014 klo 16:16
Näin keväisin emännän pinna kiristyy kun mätäkala-aromia, vettä, mutaa ja kuraa on tarjolla talvea enemmän ja mä otan tietysti kaiken ilon irti. Silloin joudunkin pesulle melkein joka päivä ja viime aikoina emäntä on huolestuttavalla tavalla analysoinut mun karvan laatua, tuuheutta ja kampauksen pysyvyyttä.
Kolmisen viikkoa sitten se pesi ja puunasi mut niin että näytin tältä:
Viime sunnuntaina taas tältä (pestynä ja vain pikaföönattuna ilman kampaamista...):
Sitten sillä emännällä meni hermot... (turkki huonolaatuista juoksujen jäljiltä, joku mysteerinen karvakato kuonon päällä ja kamalat kurakelit...). Sur-rur kone kaivettiin esille ja ei siinä mitään (sitä tapahtuu aika usein muutenkin, mutta sitten se villiintyi täysin ja alkoi ajella karvoja kaikkialta! Piti ihan kääntyä katsomaan että eikö se muista ettei häntää ajella eikä jalkoja.
Ei siinä auttanut mikään. Parin tunnin päästä näytin tältä:
Emäntä on naureskellu mulle ever since ja selittäny että näytän ihan alastomalta apinalta (se kutsuu mua kaljupietuksi). Ja ehkä vähän vinttikoiralta. En tiedä paraniko vai huononiko tilanne kun se kaivoi mulle potkupuvun varastosta. Sen mukana meni ehkä kaikki suurella vaivalla hankittu katu-uskottavuus, mutta toisaalta mulla on lämpimämpi.
Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia rotuveikkauksia saan ja että ruskettuuko mun nahka nyt vai jäänkö pinkiksi. Se etu tästä kaljuna olemisesta on ollu että mut on päästetty takaisin sänkyyn ja nukunkin koko yön kylki emännän tai isännän kyljessä kiinni, pää kainalossa.
Ihan Nakuna, Halla
Tarina siitä kuinka sur-rur kone villiintyi vallan
Emännällä ja mulla on aika erilainen näkemys siitä millainen kampaus mulle sopii. Lyhyesti vois kai todeta että emännän mielestä olen hieno kun mut on pesty ja puunattu ja turkki on pitkä ja suora ja puhtoinen. Mun mielestä kampaus on hieno kun siinä on mukava mätäkala-aromi, vähän hevosen kakkaa, risuja, käpyjä ja hiekkaa, mieluusti kiharalla ja hieman kosteana. Tästä seuraa se että me muutellaan kampausta aika usein. Noin kerran viikossa emäntä saa tahtonsa läpi ja pesee mut (paitsi jos olen löytäny sitä mätäkala-aromia, sillon joudun aina heti pesulle) ja aika usein se sitten siinä samalla käyttää koiraimuria (jolla se imuroi mut kuivaksi) ja sur-rur konetta jolla se ajalee jotain alueita paljaaksi ja saksimuksia joilla se napsii sieltä ja täältä. Lopun aikaa mä teen parhaani muuttaakseni kampauksen mieleisekseni.Näin keväisin emännän pinna kiristyy kun mätäkala-aromia, vettä, mutaa ja kuraa on tarjolla talvea enemmän ja mä otan tietysti kaiken ilon irti. Silloin joudunkin pesulle melkein joka päivä ja viime aikoina emäntä on huolestuttavalla tavalla analysoinut mun karvan laatua, tuuheutta ja kampauksen pysyvyyttä.
Kolmisen viikkoa sitten se pesi ja puunasi mut niin että näytin tältä:
Viime sunnuntaina taas tältä (pestynä ja vain pikaföönattuna ilman kampaamista...):
Sitten sillä emännällä meni hermot... (turkki huonolaatuista juoksujen jäljiltä, joku mysteerinen karvakato kuonon päällä ja kamalat kurakelit...). Sur-rur kone kaivettiin esille ja ei siinä mitään (sitä tapahtuu aika usein muutenkin, mutta sitten se villiintyi täysin ja alkoi ajella karvoja kaikkialta! Piti ihan kääntyä katsomaan että eikö se muista ettei häntää ajella eikä jalkoja.
Ei siinä auttanut mikään. Parin tunnin päästä näytin tältä:
Emäntä on naureskellu mulle ever since ja selittäny että näytän ihan alastomalta apinalta (se kutsuu mua kaljupietuksi). Ja ehkä vähän vinttikoiralta. En tiedä paraniko vai huononiko tilanne kun se kaivoi mulle potkupuvun varastosta. Sen mukana meni ehkä kaikki suurella vaivalla hankittu katu-uskottavuus, mutta toisaalta mulla on lämpimämpi.
Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia rotuveikkauksia saan ja että ruskettuuko mun nahka nyt vai jäänkö pinkiksi. Se etu tästä kaljuna olemisesta on ollu että mut on päästetty takaisin sänkyyn ja nukunkin koko yön kylki emännän tai isännän kyljessä kiinni, pää kainalossa.
Ihan Nakuna, Halla
