HALLAN HARHAA - Tiistaina, 27.09.2011 klo 19:13
Kesällä ulkona on tosi paljon kaikkia aivan ihania kasveja!
Tutkin kasveja ja luontoa monella tavalla ja monesta näkökulmasta
Kukissa on siitepölyä. Tiedän sen koska se kutittaa nenää jos sitä nuuskii tosi kovasti ja tosi läheltä (pölyä menee nenään ja sitten aivastuttaa vähäsen). Ja mehiläisiä. Niitä ei saa metsästää tai emäntä saa pahan hepulin ja alkaa karjua hätääntyneellä äänellä maailman hämärintä käskysanaa "paha ötökkä!"... on muuten tosi noloa jos se sanoo sen jossain julkisella paikalla. Ne mehiläiset kierii siellä kukissa ja on tosi pörröisen ja kivan näköisiä ja pörisevätkin jännästi. Mutta niihin ei siis saa koskea. Mehiläisten jälkeen kukkiin tulee siemeniä (samoin käy heinille ja ties ja mille muillekin joissa mehiläisiä ei edes käy). Ja siemenistä kasvaa uusia kasveja tutkittavaksi. Mutta ei se ihan niin yksikertaista ole. Ensin niiden siementen pitää kulkeutua sopivalle kasvupaikalle. Ja siinä, siinäpä juuri tarvitaan minua. Ainakin emäntä on ihan varma että tuskin mikään kasvi täällä päin leviäisi mihinkään ilman minun ystävällistä avustustani.
Kukkia ja siemeniä ja minä.
Kaiken lisäksi siementen levittäminen on kamalan hauskaa. Juostaan vaan läpi kaikenlaisista ryteiköistä ja kasvustoista ja hypellään ylikorkeissa heinikoissa (niin ja vähän kieriskellään). Siemenet tarttuvat turkkiin ja kun niiden kanssa juoksentelee toiseen paikkaan niin sieltä tarttuu uusia siemeniä ja entisistä (murto-)osa varisee uudelle kasvupaikalle. Kotona emäntä kampaa loput irti turkista ja ne tulevat meidän pihalle ja kukkapenkkiin jossa kasvaakin nyt horsmaa ja voikukkaa ja ohdakkeita ja lemmikkiä ja kaikkea muuta kivaa mitä minä olen turkissani tuonut (voi olla että emännän masennus ja lopahtanut into puutarhan hoidon suhteen on edes auttanut tilannetta).
Työn touhussa (horsmaa)
Lemmikin (?) siemeniä.
Ohdake ja heinää
Uusin löytöni: törröttävät kolmioväkässiemenet. Tarttuvat kolmella piikillä tosi tiukasti turkkiin (niin ja neuleeseen ja emännän farkkuihinkin)
Mitähän niistä mahtaa kasvaa? Emännällä oli tulla itku niitä irrotellessa...
Levittättekö te lukijat siemeniä uusille kasvupaikoille? Oletteko korvaamaton osa ekosysteemiä ja luonnon herkkää tasapainoa?
Aina valmiina,
Halla
Tarvitaan vain: kukkia, mehiläisiä ja Halla.
Kasvien biologia on minusta aina ollut tosi mielenkiintoista. Tutkin kaikkia kasveja ulkona tosi tarkkaan (myös kukkapenkin kasveja)... Nuuskutan, kokeilen tassulla, maistelen ja vähän kaivelen ja ehkä jopa koitan kiehnätä niissä. Kesän aikana olen perehtynyt muun muassa persiljan, basilikan ja ruohosipulin makuun. Selvitellyt kuinka ne juuret oikein suikertelevat maan alla, maistellut marjoja (eniten pidän vadelmista), kiskonut kaisloja ja ties ja mitä muuta. Yksi asia minua kuitenkin kesän lopulla vielä askarrutti: miten kasvit lisääntyvät ja leviävät? Emännän tulppaanit ovat vähentyneet vuosi vuodelta vaikka olen hoitanut niitä innokkaasti. Samoin on käynyt monelle muullekin kasville. Mutta pelloilla, metsissä, ojan pohjissa ja hiekkakuopilla kasvaa silti melkoinen määrä kaikkia mielenkiintoisia kasveja. Mistä ne kaikki tulevat?Kesällä ulkona on tosi paljon kaikkia aivan ihania kasveja!
Tutkin kasveja ja luontoa monella tavalla ja monesta näkökulmasta
Kukissa on siitepölyä. Tiedän sen koska se kutittaa nenää jos sitä nuuskii tosi kovasti ja tosi läheltä (pölyä menee nenään ja sitten aivastuttaa vähäsen). Ja mehiläisiä. Niitä ei saa metsästää tai emäntä saa pahan hepulin ja alkaa karjua hätääntyneellä äänellä maailman hämärintä käskysanaa "paha ötökkä!"... on muuten tosi noloa jos se sanoo sen jossain julkisella paikalla. Ne mehiläiset kierii siellä kukissa ja on tosi pörröisen ja kivan näköisiä ja pörisevätkin jännästi. Mutta niihin ei siis saa koskea. Mehiläisten jälkeen kukkiin tulee siemeniä (samoin käy heinille ja ties ja mille muillekin joissa mehiläisiä ei edes käy). Ja siemenistä kasvaa uusia kasveja tutkittavaksi. Mutta ei se ihan niin yksikertaista ole. Ensin niiden siementen pitää kulkeutua sopivalle kasvupaikalle. Ja siinä, siinäpä juuri tarvitaan minua. Ainakin emäntä on ihan varma että tuskin mikään kasvi täällä päin leviäisi mihinkään ilman minun ystävällistä avustustani.
Kukkia ja siemeniä ja minä.
Kaiken lisäksi siementen levittäminen on kamalan hauskaa. Juostaan vaan läpi kaikenlaisista ryteiköistä ja kasvustoista ja hypellään ylikorkeissa heinikoissa (niin ja vähän kieriskellään). Siemenet tarttuvat turkkiin ja kun niiden kanssa juoksentelee toiseen paikkaan niin sieltä tarttuu uusia siemeniä ja entisistä (murto-)osa varisee uudelle kasvupaikalle. Kotona emäntä kampaa loput irti turkista ja ne tulevat meidän pihalle ja kukkapenkkiin jossa kasvaakin nyt horsmaa ja voikukkaa ja ohdakkeita ja lemmikkiä ja kaikkea muuta kivaa mitä minä olen turkissani tuonut (voi olla että emännän masennus ja lopahtanut into puutarhan hoidon suhteen on edes auttanut tilannetta).
Työn touhussa (horsmaa)
Lemmikin (?) siemeniä.
Ohdake ja heinää
Uusin löytöni: törröttävät kolmioväkässiemenet. Tarttuvat kolmella piikillä tosi tiukasti turkkiin (niin ja neuleeseen ja emännän farkkuihinkin)
Mitähän niistä mahtaa kasvaa? Emännällä oli tulla itku niitä irrotellessa...
Levittättekö te lukijat siemeniä uusille kasvupaikoille? Oletteko korvaamaton osa ekosysteemiä ja luonnon herkkää tasapainoa?
Aina valmiina,
Halla
