HALLAN HARHAA - Tiistaina, 10.05.2011 klo 23:18
Tänä vuonna Päästäisjuhlan jälkeen melkein heti perään olikin toinen juhla: vappu! Ja siinä missä päästäisjuhlassa hiljennytään ja syödään lammasta ja leikitään ihmisiltä varastetuilla suklaamunien sisällä olevilla muovimunilla... Vappu on ihan yleisestikin riehakkaampi juhla johon kuuluvat usein sima, munkit, tippaleivät, ilmapallot ja sen sellaiset. Vappuna ei yleensä olla töissä, mutta mäpäs juhlinkin vappua vähän erilaisella tyylillä ja olin OSVKH:n möllimaastoissa töissä ihan koko päivän! Ja hyvin tuli taas todistettua että kun henki on hyvä ja seura mukavaa niin on työntekokin kuin leikkiä vain!
Edellisenä iltana luulin emännän tulleen hulluksi sillä se otti ja trimmasi mut ja äidin melkein kaljuiksi! Mutisi vaan jotain siitä että meidän pitää nähdä viehe kunnolla ja että se on kyllästynyt pesemään meistä mutakuorrutusta joka lenkin jälkeen ja sitten kuuluikin enää trimmauskoneen surinaa... Mutta myönnettävä on että kyllä kaljuna on hauskempaa! Varsinkin kun näkee eteensä kunnolla niin on paljon helpompi tehdä agilityssä juttuja ja ajaa viehettä.
Seuraavana aamuna aikaisin meidät pakattiin autoon vaatteiden, veden, häkin, pantojen, remmien, tuolien ja ties ja minkä varusteiden kanssa. Sitten haettiin loput vapun vapaaehtoiset eli emännän sisko ja veli mukaan. Auton nokka kohti Oulunsaloa ja hyvän matkaa ennen yhdeksää me oltiin jo perillä pystyttämässä telttoja ja buffettia kisaajia varten. Meidän koirien tärkeisiin työtehtäviin kuului päivän aikana toimia maskottina, ajaa viehettä ja valvoa että makkarat paistetaan oikein ja syödä väärin paistetut versiot (valitettavasti niitä ei ollut kovin montaa). Enimmän osan päivää sää suosi meitä ja aurinko paistoi! Paikalla oli paljon erilaisia koiria ja ihmisiä ja olipa paikalla kokonaisia perheitäkin vappua viettämässä. Oli mukavaa katsoa kun koirat jotka eivät koskaan olleet ajaneet viehettä syttyivät sille heti eivätkä olisi millään halunneet lähteä kotiin. Palkintojen jaossa ihmisten ja koirien yhteistä iloa oli myös mukava katsella.
Möllimaastoissa oli isoja ja pieniä koiria:
Tän kertaisen möllimaastopaikan yli lensi aika matalalla lentokoneita, mutta eipä ne meitä haitanneet. Taivas oli ihanan pilvetön ja sininen.
Siellä kuiskuteltiin salaisuuksia ja ehkä vähän ihastuttiinkin...
Vieheen perään on lupa huutaa!
Äitikin kiljui ja kiskoi niin lujaa etten ollu koskaan ennen nähny sitä niin villinä!
Sillä oli melkein silmätkin pullistua päästä ulos kun se kiskoi niin kovasti ja yritti samaan aikaan silmät isona tuijottaa viehettä eli pupua!
Minä olin omasta mielestäni paljon kauniimpi maskotti
Osa vinttikoirista juoksi pari juoksuna
koko perheen vappu: koirat vieheen perässä, aikuiset ystävien kanssa ja lapset leikkimässä loputtomassa hietikossa
Tärkeintä on ystävyys ja hyvä mieli
Koirien koko vaihteli mäyräkoirista tanskandoggeihin. Kaikilla yhteistä se että viehettä on kiva ajaa ja sitä ajetaan niin lujaa kuin pystyy!
Afgaanit juoksivat turkit hulmuten
Äitin juoksu:
Saatiin jo vähän kärsinyt viehe omaksi!
Vieheen vetäjä! Ilman monien ihmisten työtä ei tämäkään päivä olisi ollut mahdollinen.
Mun juoksu:
Vähän ihmettelin että saako sitä nyt oikeasti jahdata?
Maastojuoksu on tuomarilaji, jossa tuomarit jakavat pisteitä eri osa-alueista.
arvosteluperusteet voi lukea täältä
Palkintoina oli ruusukkeia, pokaaleita, herkkuja ja sen semmoisia. Palkinnot jaettiin kilpailuluokittain pisteiden perusteella.
Meidän lauman tulokset oli tällaiset:
Yuki 222p, Savu 215 ja Halla 164 (sertin raja on 200p). Viime vuonna: Yuki 212; 2009 ei ilmeisesti olla osallistuttu, 2008: Yuki 163 ja Savu 134 (vain kaksi tuomaria eli maksimi 200), 2007: Yuki 150 (kahdella tuomarilla). (Kaikkien tulokset ovat nähtävissä OSVKH:n sivuilla katso linkki ylempää). Minä en saanut kauhean hyviä pisteitä kun juoksin koko ajan vähän varovaisen/epävarman oloisesti. Katsellaan auttaisiko hieronta siihen. Toisaalta tää oli mun eka maastojuoksu ikinä!
Kotia kohti suuntasimme vasta kun rata ja buffetti oli purettu ja koko hiekkakuoppa palautettu sellaiseen tilaan kuin meitä ei siellä koskaan olisi ollutkaan. On tärkeä muistaa siivota jäljet jotta saadaan jatkossakin viettää mukavia hetkiä yhdessä. Lopulta olimme työreissussa klo 8-20. Olin kyllä tosi väsynyt kun pääsin kotiin. En jaksanut edes syödä iltaruokaa vaan kömmin samantien emännän vaatekaapin alimmalle hyllylle nukkumaan. Tein sinne pesän enkä edes herännyt siihen kun emäntä pisti ovet kiinni (se ei tiennyt mun olevan kaapissa). Aamulla emäntä heräsi kummalliseen kolinaan kun koitin kolistella itseni kaapista ulos ja juomaan vettä ja sitten me naurettiin yhdessä (emäntä nauroi sille että olin kaapissa ja minä sille kun emäntä oli niin iloinen kun se näki minut). Join vettä ja menin takaisin nukkumaan sohvalle emännän viereen enkä herännyt ennen kuin illalla. Silloin käytiin ihan pikkuinen lenkki ja lekoteltiin vaan yhdessä loppuaika. Kyllä on koiran hyvä olla kun työ ja lepo on sopivassa suhteessa.
Ahkera työläinen, Halla
PS: kaikki loput kuvat löytyvät Täältä
Töissä työväenjuhlapäivänä (eli OSVKH:n möllimaastot)
"Vappu on vuosittain 1. toukokuuta vietettävä kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä.[1] Se on alkavan kevään juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.[2] Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä." Lähde: WikipediaTänä vuonna Päästäisjuhlan jälkeen melkein heti perään olikin toinen juhla: vappu! Ja siinä missä päästäisjuhlassa hiljennytään ja syödään lammasta ja leikitään ihmisiltä varastetuilla suklaamunien sisällä olevilla muovimunilla... Vappu on ihan yleisestikin riehakkaampi juhla johon kuuluvat usein sima, munkit, tippaleivät, ilmapallot ja sen sellaiset. Vappuna ei yleensä olla töissä, mutta mäpäs juhlinkin vappua vähän erilaisella tyylillä ja olin OSVKH:n möllimaastoissa töissä ihan koko päivän! Ja hyvin tuli taas todistettua että kun henki on hyvä ja seura mukavaa niin on työntekokin kuin leikkiä vain!
Edellisenä iltana luulin emännän tulleen hulluksi sillä se otti ja trimmasi mut ja äidin melkein kaljuiksi! Mutisi vaan jotain siitä että meidän pitää nähdä viehe kunnolla ja että se on kyllästynyt pesemään meistä mutakuorrutusta joka lenkin jälkeen ja sitten kuuluikin enää trimmauskoneen surinaa... Mutta myönnettävä on että kyllä kaljuna on hauskempaa! Varsinkin kun näkee eteensä kunnolla niin on paljon helpompi tehdä agilityssä juttuja ja ajaa viehettä.
Seuraavana aamuna aikaisin meidät pakattiin autoon vaatteiden, veden, häkin, pantojen, remmien, tuolien ja ties ja minkä varusteiden kanssa. Sitten haettiin loput vapun vapaaehtoiset eli emännän sisko ja veli mukaan. Auton nokka kohti Oulunsaloa ja hyvän matkaa ennen yhdeksää me oltiin jo perillä pystyttämässä telttoja ja buffettia kisaajia varten. Meidän koirien tärkeisiin työtehtäviin kuului päivän aikana toimia maskottina, ajaa viehettä ja valvoa että makkarat paistetaan oikein ja syödä väärin paistetut versiot (valitettavasti niitä ei ollut kovin montaa). Enimmän osan päivää sää suosi meitä ja aurinko paistoi! Paikalla oli paljon erilaisia koiria ja ihmisiä ja olipa paikalla kokonaisia perheitäkin vappua viettämässä. Oli mukavaa katsoa kun koirat jotka eivät koskaan olleet ajaneet viehettä syttyivät sille heti eivätkä olisi millään halunneet lähteä kotiin. Palkintojen jaossa ihmisten ja koirien yhteistä iloa oli myös mukava katsella.
Möllimaastoissa oli isoja ja pieniä koiria:
Tän kertaisen möllimaastopaikan yli lensi aika matalalla lentokoneita, mutta eipä ne meitä haitanneet. Taivas oli ihanan pilvetön ja sininen.
Siellä kuiskuteltiin salaisuuksia ja ehkä vähän ihastuttiinkin...
Vieheen perään on lupa huutaa!
Äitikin kiljui ja kiskoi niin lujaa etten ollu koskaan ennen nähny sitä niin villinä!
Sillä oli melkein silmätkin pullistua päästä ulos kun se kiskoi niin kovasti ja yritti samaan aikaan silmät isona tuijottaa viehettä eli pupua!
Minä olin omasta mielestäni paljon kauniimpi maskotti
Osa vinttikoirista juoksi pari juoksuna
koko perheen vappu: koirat vieheen perässä, aikuiset ystävien kanssa ja lapset leikkimässä loputtomassa hietikossa
Tärkeintä on ystävyys ja hyvä mieli
Koirien koko vaihteli mäyräkoirista tanskandoggeihin. Kaikilla yhteistä se että viehettä on kiva ajaa ja sitä ajetaan niin lujaa kuin pystyy!
Afgaanit juoksivat turkit hulmuten
Äitin juoksu:
Saatiin jo vähän kärsinyt viehe omaksi!
Vieheen vetäjä! Ilman monien ihmisten työtä ei tämäkään päivä olisi ollut mahdollinen.
Mun juoksu:
Vähän ihmettelin että saako sitä nyt oikeasti jahdata?
Maastojuoksu on tuomarilaji, jossa tuomarit jakavat pisteitä eri osa-alueista.
arvosteluperusteet voi lukea täältä
Palkintoina oli ruusukkeia, pokaaleita, herkkuja ja sen semmoisia. Palkinnot jaettiin kilpailuluokittain pisteiden perusteella.
Meidän lauman tulokset oli tällaiset:
Yuki 222p, Savu 215 ja Halla 164 (sertin raja on 200p). Viime vuonna: Yuki 212; 2009 ei ilmeisesti olla osallistuttu, 2008: Yuki 163 ja Savu 134 (vain kaksi tuomaria eli maksimi 200), 2007: Yuki 150 (kahdella tuomarilla). (Kaikkien tulokset ovat nähtävissä OSVKH:n sivuilla katso linkki ylempää). Minä en saanut kauhean hyviä pisteitä kun juoksin koko ajan vähän varovaisen/epävarman oloisesti. Katsellaan auttaisiko hieronta siihen. Toisaalta tää oli mun eka maastojuoksu ikinä!
Kotia kohti suuntasimme vasta kun rata ja buffetti oli purettu ja koko hiekkakuoppa palautettu sellaiseen tilaan kuin meitä ei siellä koskaan olisi ollutkaan. On tärkeä muistaa siivota jäljet jotta saadaan jatkossakin viettää mukavia hetkiä yhdessä. Lopulta olimme työreissussa klo 8-20. Olin kyllä tosi väsynyt kun pääsin kotiin. En jaksanut edes syödä iltaruokaa vaan kömmin samantien emännän vaatekaapin alimmalle hyllylle nukkumaan. Tein sinne pesän enkä edes herännyt siihen kun emäntä pisti ovet kiinni (se ei tiennyt mun olevan kaapissa). Aamulla emäntä heräsi kummalliseen kolinaan kun koitin kolistella itseni kaapista ulos ja juomaan vettä ja sitten me naurettiin yhdessä (emäntä nauroi sille että olin kaapissa ja minä sille kun emäntä oli niin iloinen kun se näki minut). Join vettä ja menin takaisin nukkumaan sohvalle emännän viereen enkä herännyt ennen kuin illalla. Silloin käytiin ihan pikkuinen lenkki ja lekoteltiin vaan yhdessä loppuaika. Kyllä on koiran hyvä olla kun työ ja lepo on sopivassa suhteessa.
Ahkera työläinen, Halla
PS: kaikki loput kuvat löytyvät Täältä
