HALLAN HARHAA - Sunnuntaina, 11.12.2011 klo 22:52
En muista oliko viime syksynä tällaisia myrskyjä? Tai onko sellaisia ollut koskaan ennen? Varmaa on ainakin ettei juuri kellään ole niin kamalaa emäntää että se raahaa koirat lenkille vaikka ulkona tuulee 25m/s ja sataa ja oksia irtoilee puista. Kaikki viisaat emännät nostavat silloin viltin kulmaa sohvalla ja päästävät pienet rakkaat koiransa kiipeämään viltin alle lämmittelemään. Lukevat hyvää kirjaa, siemailevat haudutettua teetä ja lämmittävät varpaitaan villasukissa. Mutta ei meidän emäntä. Se sanoo että "me tarvitaan kaikki liikuntaa! Valeraskaus paranee liikunnalla ja sää on pukeutumiskysymys" (sellaisella ärsyttävän reippaalla äänellä). Sitten se pukee meille kurapuvut ja hetken harkitsemisen jälkeen lisää sinne alle vielä kalsarit (Joo-o! Nolousennätys!) ja pakkaa meidät autoon.
Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun me kurvattiin ensin jonkin rakennuksen pihaan. Siellä emäntä kävi ensin kysymässä saadaanko tulla ja sitten me mentiinkin kaikki sinne. Se antoi jollekin sedälle meidän auton avaimet ja pyysi sitä vaihtamaan auton renkaat sekä paikkaamaan sen joka me ajettiin rikki hiekkakuopilla. Meidän piti olla ihan kiltisti ja söpösti (onneksi se on mulle helppoa) sillä aikaa kun emäntä joi automaattikahvia ja jutteli niiden ihmisten kanssa koirista (meistä!). Sitten saatiin auton avaimet ja auto takaisin ja suunnattiin kulkumme kohti Pessiä ja Pessin ihmisemoa. Se on nimittäin yhtä hullu kuin emäntä eikä anna myrskyn olla sen lenkkeilyn tiellä.
rengaspaikka, jossa ne ehjää meidän rikkomat auton renkaat
Me oltiin ainoat koirat siellä. Saatiin aika paljon rapsutusta ja jutustelua.
Molemmat ihmiset olivat ihan innoissaan kun ulkona ei "edes satanut paljoa" ja saatiin olla ihan rauhassa kun muita lenkkeilijöitä ei paljoa näkynyt. Ajattelin että kyllä isi ja äiti sentään ymmärtää olla mun turvana kamalaa tuulta vastaan... (Mistä sen tietää jos se puhaltaa puvun alle ja nostaa mut kokonaan ilmaan ja kuljettaa ties ja minne? Me nähtiin merellä sellaisia jotka se tuuli oli nostanut, jotain tuulisurffaajia...) Mutta kävi ilmi että isi saa hepulin jos se näkee ison nurmikentän ja äiti rakastaa tuulta. Se seisoo paikoillaan tuulessa ja antaa tuulen puhaltaa sen korviin, sitten kun ylivoimainen tuuli ilahdus valtaa sen niin se alkaa juosta päättömästi ympäriinsä, korvat perässä viuhuen. Ihan pimeä sakkia koko perhe! Yritin parhaani mukaan sit pysyä poissa äidin ja isin hepuloinnin alta, olla ärsyttämättä Pessiä liikaa ja hipsiä emännän kintereillä surkean näköisenä jotta se tajuais viedä mut kotiin. Lopulta se tajusi, mutta siinä kesti oikeasti aika kauan.
Isi sekosi ihan heti kun se näki ison laajan aukean. Aina sama homma.
Samalla se sit kiusi Pessiä. Siitä on kivaa juosta Pessin läheltä kun se tietää ettei Pessi saa sitä kiinni vaan kiukustuu. Tästä syystä isi joutuukin melkein aina tosi pian remmiin.
Kas näin. Sitten isi saikin olla remmissä.
Äiti odottaa. Se tykkää kun tuuli tuo tuoksuja sen nenään ja heiluttaa sen korvia.
Tässä hepuli on jo tosi lähellä. Ilmeestä näkee.
Ja sitten kun se tuuli-hepuli iskee äitiin niin kannattaa oikeasti maastoutua. Se nimittäin on ihan villi!
Tässä äidin takana näkyy se osa siitä tyypistä jonka tuuli oli vienyt merelle. Tuulen kanssa ei auta leikkiä sano mun sanoneen. Maastouduin matalaksi emännän lähettyville.
Ihan pöhkö äiti.
Olin kaikista nuorin mutta ainoa älykäs tällä lenkillä.
Kävelin vaan pakolliset
Pysyin tuulen alla ja nuuskuttelin
Kunnes emäntä bongasi maasta "hattivatti-sieniä" ja mun piti poseerata. Mä kuulemma sovin niin hyvin niiden kaveriksi. En tiedä mitä se sillä tarkoitti?
Pessi sen sijaan kuulemma sointui kauniisti ruskaan:
Autolle päin uskalsin sit jo kirmatakin vähäsen.
Melkein tuulen viemä,
Halla
Tuulen viemää (tuulienergialla liikkuva äiti)
Syksy. Ensin tulee sieniä (NAM!) ja sitten putoaa lehtiä (niitä voi jahdata) ja sitten alkaa tulla kylmä ja märkä ja pimeä. Nyt meillä on jo onneksi luntakin (kerron siitä hiukan myöhemmin lisää) mutta ennen lumen tuloa täällä oli useampanakin päivänä käymässä jokin mitä emäntä nimitti syysmyrskyksi.En muista oliko viime syksynä tällaisia myrskyjä? Tai onko sellaisia ollut koskaan ennen? Varmaa on ainakin ettei juuri kellään ole niin kamalaa emäntää että se raahaa koirat lenkille vaikka ulkona tuulee 25m/s ja sataa ja oksia irtoilee puista. Kaikki viisaat emännät nostavat silloin viltin kulmaa sohvalla ja päästävät pienet rakkaat koiransa kiipeämään viltin alle lämmittelemään. Lukevat hyvää kirjaa, siemailevat haudutettua teetä ja lämmittävät varpaitaan villasukissa. Mutta ei meidän emäntä. Se sanoo että "me tarvitaan kaikki liikuntaa! Valeraskaus paranee liikunnalla ja sää on pukeutumiskysymys" (sellaisella ärsyttävän reippaalla äänellä). Sitten se pukee meille kurapuvut ja hetken harkitsemisen jälkeen lisää sinne alle vielä kalsarit (Joo-o! Nolousennätys!) ja pakkaa meidät autoon.
Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun me kurvattiin ensin jonkin rakennuksen pihaan. Siellä emäntä kävi ensin kysymässä saadaanko tulla ja sitten me mentiinkin kaikki sinne. Se antoi jollekin sedälle meidän auton avaimet ja pyysi sitä vaihtamaan auton renkaat sekä paikkaamaan sen joka me ajettiin rikki hiekkakuopilla. Meidän piti olla ihan kiltisti ja söpösti (onneksi se on mulle helppoa) sillä aikaa kun emäntä joi automaattikahvia ja jutteli niiden ihmisten kanssa koirista (meistä!). Sitten saatiin auton avaimet ja auto takaisin ja suunnattiin kulkumme kohti Pessiä ja Pessin ihmisemoa. Se on nimittäin yhtä hullu kuin emäntä eikä anna myrskyn olla sen lenkkeilyn tiellä.
rengaspaikka, jossa ne ehjää meidän rikkomat auton renkaat
Me oltiin ainoat koirat siellä. Saatiin aika paljon rapsutusta ja jutustelua.
Molemmat ihmiset olivat ihan innoissaan kun ulkona ei "edes satanut paljoa" ja saatiin olla ihan rauhassa kun muita lenkkeilijöitä ei paljoa näkynyt. Ajattelin että kyllä isi ja äiti sentään ymmärtää olla mun turvana kamalaa tuulta vastaan... (Mistä sen tietää jos se puhaltaa puvun alle ja nostaa mut kokonaan ilmaan ja kuljettaa ties ja minne? Me nähtiin merellä sellaisia jotka se tuuli oli nostanut, jotain tuulisurffaajia...) Mutta kävi ilmi että isi saa hepulin jos se näkee ison nurmikentän ja äiti rakastaa tuulta. Se seisoo paikoillaan tuulessa ja antaa tuulen puhaltaa sen korviin, sitten kun ylivoimainen tuuli ilahdus valtaa sen niin se alkaa juosta päättömästi ympäriinsä, korvat perässä viuhuen. Ihan pimeä sakkia koko perhe! Yritin parhaani mukaan sit pysyä poissa äidin ja isin hepuloinnin alta, olla ärsyttämättä Pessiä liikaa ja hipsiä emännän kintereillä surkean näköisenä jotta se tajuais viedä mut kotiin. Lopulta se tajusi, mutta siinä kesti oikeasti aika kauan.
Isi sekosi ihan heti kun se näki ison laajan aukean. Aina sama homma.
Samalla se sit kiusi Pessiä. Siitä on kivaa juosta Pessin läheltä kun se tietää ettei Pessi saa sitä kiinni vaan kiukustuu. Tästä syystä isi joutuukin melkein aina tosi pian remmiin.
Kas näin. Sitten isi saikin olla remmissä.
Äiti odottaa. Se tykkää kun tuuli tuo tuoksuja sen nenään ja heiluttaa sen korvia.
Tässä hepuli on jo tosi lähellä. Ilmeestä näkee.
Ja sitten kun se tuuli-hepuli iskee äitiin niin kannattaa oikeasti maastoutua. Se nimittäin on ihan villi!
Tässä äidin takana näkyy se osa siitä tyypistä jonka tuuli oli vienyt merelle. Tuulen kanssa ei auta leikkiä sano mun sanoneen. Maastouduin matalaksi emännän lähettyville.
Ihan pöhkö äiti.
Olin kaikista nuorin mutta ainoa älykäs tällä lenkillä.
Kävelin vaan pakolliset
Pysyin tuulen alla ja nuuskuttelin
Kunnes emäntä bongasi maasta "hattivatti-sieniä" ja mun piti poseerata. Mä kuulemma sovin niin hyvin niiden kaveriksi. En tiedä mitä se sillä tarkoitti?
Pessi sen sijaan kuulemma sointui kauniisti ruskaan:
Autolle päin uskalsin sit jo kirmatakin vähäsen.
Melkein tuulen viemä,
Halla
