Takaisin




HALLAN HARHAA - Perjantaina, 12.10.2012 klo 21:25

Vielä on kesää jäljellä?

Meillä on ollut emännän kanssa pientä kiistaa viime aikoina. Sinänsä ihan tyhmä juttu, sillä me kiistellään samasta asiasta joka syksy ja joka kevät. Musta aikuisen ihmisen luulis voivan vaan hyväksyä että ollaan eri mieltä tästä asiasta eikä palata siihen aina vaan uudestaan ja uudestaan. Arvaatteko jo mistä on kyse? Vedestä. Tai tarkemmin sanottuna siitä että saako sinne mennä (=saanko minä mennä sinne). Emäntä väittää että on olemassa pitkä pitkä aika jolloin veteen ei ole mitään asiaa ja että oikeastaan mä saisin uida vain kesällä. Kesän määrittäminen onkin sitten monimutkainen toimitus jossa se tutkailee kalenteria ja päivän pituutta ja säätä ja lämpötilaa ja veden lämpötilaa ja tuulia ja ties ja mitä lämpökertymäkäyrää. Hirveän monimutkaista ja mun mielestä ihan turhaa. Mulla on nimittäin tapana määrittää veden uitavuus helpolla ja nopealla testillä:
1) Juokse veteen täysillä.
2) Jos se on juoksevassa muodossa, niin ui. Jos se on kiinteässä muodossa, niin jatka juoksemista.
3) jos kerran vaan kesällä voi uida niin kesän läsnäolon voi päätellä veden olomuodosta.
Yksinkertaista ja nopeaa. Monesti en jaksakaan odottaa emännän määritelmää vaan käyn kokeilemassa omalla metodilla. Sitten emäntä karjuu tai pihisee riippuen siitä huomaako se mun aikomukset etukäteen vai ei (karjuu jos huomaa etukäteen, pihisee ja puhisee jos huomaa vasta kun mä olen jo märkä).


Viimeksi me oltiin uimasilla tällä porukalla.


Ensin mentiin kivisyöksyilyä (tässäkin kohdassa emäntä kiljui jotain, en jääny kuunteleen että mitä)


Jossain näillä main emäntä kuului sanovan että "jaahas, meni jo"


Sit se sanoi että oon jo ihan märkä niin sama kai se sit on. Vaikka oikeasti olin vaan puolimärkä.


Tän jälkeen olinki sit jo ihan märkä.


Kita ei oikeesti osaa uida olleskaan. Mutta ehkä se oppii kun se seuraa mua.


Ainakin se oppi näyttämään norpalta.


Virnuilevalta norpalta...


Se ei oikein pysyny suorassa siellä vedessä





Kun tuon yhdistää siihen että se huutaa, niin joku kerta se vielä nielee litroittain vettä...


Siksiköhän se oli jotenkin panikoivan näköinen?


ihmislasten uimakoulussa aloitetaan kuulemma siitä että pää pistetään veteen. Kitaki osaa sen jo.


Luulen että se yritti myös leikkiä rokotiilia... mutta sillä meni vettä nenään.


Mutta ainakin se oppi kahlaamaan. Hyvä alku sekin.


Rukalla näytti olevan tilanne rauhallisemmin hallussa...


... kunnes???




pian se onneksi tokeni ennalleen.


Ja juoksenteli niin kuin ennenkin




Me kaikki!



Näin huolestuneelta näytti Kita-eläin uimaharjoitusten loppupuolella. Mutta usko pois Kita, kyllä se siitä vielä!

Totta on toki että välillä se vesi muistuttaa enempi nestemäistä jääpalaa noin niin kuin lämmön puolesta ja sitä en ongelmaa en ole vielä ihan täydellisesti onnistunut ratkaisemaan (olen kyllä kokeillut haalarissa ja neuleessa uimista). Tämänkin lenkin jälkeen olin umpijäässä. Mutta olisihan se ihan reilua että jos mä ratkaisen tän kesä ja uimiskysymyksen niin emäntä kehittäis jotain lämpöpuolelle? No aika usein se sit vaan soittaa isännälle ja sanoo että "Laitatko saunan päälle.... Joo se ui taas." Pahimpina päivinä se ottaa mut takin sisään hytisemään ja jos ollaan autossa niin se paahtaa tietysti lämmintä ilmaa heti kun lähdetään liikkeelle. Musta ihan hyviä ratkaisuja. Jostain syystä me on taas viime aikoina lenkkeilty vähemmän uimispaikkojen lähellä? En ymmärrä miksi, sillä viimeksi kun tarkistin ojasta niin vesi oli ihan uitavassa tilassa eli kesää on vielä hyvinkin jäljellä.

Kesäkoira,
Halla