HALLAN HARHAA - Perjantaina, 10.02.2012 klo 22:29
Vielä iloisemmaksi tulin kun tajusin että me mentiin tapaamaan yhtä mun maailman lempi-ihmisistäni. Se on yksi täti jota mä olin aiemmin nähnyt vain kerran: viime marraskuussa se taikoi mun selän ja jalat kuntoon kun olin saanut sen jumiin. Se hieroi niin ihanasti että olin ratketa ilosta kun tajusin että näen sitä taas. Se täti esittää tosi välinpitämätöntä kun mä kapuan sen syliin ja tönin sitä tassulla ja öyrin ja möyrin sen matolla, mutta mä näen sen silmien pilkkeestä että sekin tykkää musta. Se kysyi mitä mulle kuuluu ja sitten se alkoi taas hieroa. Ensin oli vähän vaikeaa olla paikoillaan kun se on Niin Ihana (ja koska mun täytyy vahtia ettei sinne tule muita koiria. Epäilen nimittäin ettei se Kiva Täti ole täysin uskollinen mulle), mutta kun se alkaa hieroa niin mua alkaa rentouttaa ja ramasta (= väsyttää). Jos sattuu pahasti niin katson sitä silmiin ja se hieroo sit sievemmin.
No tällä kertaa se tosiaan hieroi, mutta vähän vähemmän. Lisäksi se sohi mua semmoisella lämpölaser-mikä-lie-supersauvalla jota se käytti jo viimeksi. Se tuntuu vähän hassulta ja ihan kivalta. Ja sen jälkeen se alkoi rapistella. Mä sain onneksi katsoa että mitä se oikein rapisteli (ei ollu syötävää) ja sitten se pisti mun kankkuun neuloja! 3 neulaa kummallekin kankulle! Olen nähnyt neuloja ennenkin mutta emäntä pistelee niillä vain kankaita ja itseään. Ensin se vähän hämmästytti mua mutta sitten mua alkoi väsyttää ja ei tehnyt mieli tehdä mitään muuta kun vaan maata paikoillaan ja nauttia. Olikohan se jotain Voodoota? Tai onkohan se kiva täti ehkä vähän noita? Luulisi että kun pistellään neuloilla niin ei tee mieli nukkua?
Lopulta se otti neulat pois ja pakotti mut hereille. Se opetti emännälle taas jotain harjoitushommia missä mun pitää syödä nameja eri asennoissa. Musta on kivaa kun se opettaa emäntää syöttämään mulle enempi nameja. Oisin halunnu vielä jäädä sinne, mutta meidän piti lähteä.
Kivan Tädin luota me jatkettiin matkaa kaupunkiin. Emännällä oli siellä joku kuvaustehtävä. Me käveltiin ees taas ja emäntä kyykisteli ja keikisteli kameran kanssa ja mä yritin esittää etten ole sen mukana ja ettei mulla oo punavihreä puku joka saa mut näyttämään muurahaiskarhulta. Aika pian mun tassuja alkoi palella ja me suunnattiin nenämme kohti Koira Ystävällistä Kahvilaa. Strada Coffee sijaitsee näppärästi bussipysäkkiä vastapäätä ja emäntä vannoo että siellä on hyvää kahvia, teetä, kakkuja ja patonkia. En voi vahvistaa koska se ei anna mun syödä mitään! Palvelusta sen sijaan voin sanoa että se on kyllä ystävällistä.
Ovelta huikattiin vielä kysymys että saadaanko me tulla ja saatiinhan me! Emäntä joi teetä mukitolkulla ja mä lämmittelin tassuja sen jaloissa. Ois ollu kiva tervehtiä muita, mutta se ei kuulemma kuulu hyviin tapoihin (minusta olisi kohteliasta tervehtiä, mutta emäntä on käynu kahviloissa enempi joten kai se tietää?). Oikeastaan kahvilassa käynti on musta vähän tylsää. Koska siellä pitää vaan maata pöydän alla nätisti ja odottaa kun muut herkuttelee. Emäntä sanoi että silloin kahvilassa menee hyvin kun mua ei edes huomaa... Outo tavoite kun yleensä haluan tulla huomatuksi, mutta yritin parhaani noudattaa emännän neuvoa. Se olisi onnistunutkin jos emäntä ei olis itse sohinut mua kameralla ja yrittänyt ikuistaa meitä. Aika vaikeaa olla huomaamatta että lattialla on jotain jos joku kuvailee lattiaa... Vaikka siellä kahvilassa oli emännän tyylillä vähän tylsää niin mun tassuihin tuli siellä ihanan lämmintä ja on oikeasti paljon kivempaa olla liikkeellä sellaisen emännän kanssa jolla ei ole kaamea nälkä (emäntä on ihan pelottava nälkäisenä). En vaan ymmärrä miksi se sanoo että jos mä saan espressoa niin se ei pysy mun vauhdissa mukana?
Strada Coffee:n lattialla emännän jaloissa. Yritin viestiä sille että mullekin maistuisi vaikka patonki, mutta ei se tajunnu.
Kahvilassa oli aika rentoa
Kun alkoi tulla lämmin niin melkein nukahdin sinne. Oli niin kiva olo kun oli just hierottu ja sit sai vielä makoilla puku päällä sisällä (kotona emäntä aina riisuu sen jossain vaiheessa vaikka voisin olla kotonakin puku päällä). Kahvilassa näkee varmasti aika herkkuja unia!
Se Kivan kahvilan täti oli jopa tunnistanut meidät (tai siis mut) ja se jutteli mulle vähäsen. Ollaan emännän kanssa molemmat huippu iloisia siitä että nyt koiratkin saa tulla kahvilaan. Lupaan olla kiltisti näkymättömissä pöydän alla ja käyttäytyä kiltisti jos se tarkoittaa että tassut saadaan lämpimiksi ja emännällä on mahdollisuus syödä meidän yhteisillä reissuilla (kesällä tassujen jäätymisen sijaan ongelma on aika usein autossa paistuminen eli me ei voida pitää emännän ruokkimistaukoja reissussa ettei me koirat paistuta kesäisin ja ettei me jäädytä talvisin ja ilman autoa emäntä pelkää että meidät rosvotaan). Tassujen lämmettyä ja emännän veren sokerin noustua me jatkettiin vielä hetki kuvailua ja palattiin sitten kotiin. Oli aika rento ja kultivoitunut olo hierottuna ja kahvilassa käyneenä.
Kiitos vielä Kiva Voodoo täti ja Ihana Kahvila!
Halla
Voodoota ja Kahvia
Mua alkoi ehkä vähän masentaa tämä pentuasia. Jos kaikki tykkääkin pennuista enempi? Ja mun elämästä tulee vaan tylsempää ja tylsempää? Ehkä emäntä aisti mun masennuksen tai sitten se halusi muuten vaan ilahduttaa mua kun se tuli töistä kotiin ja nappasi vain minut autoon. Auto tarkoittaa samaa kuin kiva tekeminen ja yksin lähteminen samaa kuin emännän erityishuomio eli jakamatonta huomiota ja kivaa tekemistä kahdestaan. Ihan huippua! Olin tietysti heti valmis seikkailuihin vaikka emäntä herättikin mut kotiin tullessa ja jouduin jättämään päiväunet kesken.Vielä iloisemmaksi tulin kun tajusin että me mentiin tapaamaan yhtä mun maailman lempi-ihmisistäni. Se on yksi täti jota mä olin aiemmin nähnyt vain kerran: viime marraskuussa se taikoi mun selän ja jalat kuntoon kun olin saanut sen jumiin. Se hieroi niin ihanasti että olin ratketa ilosta kun tajusin että näen sitä taas. Se täti esittää tosi välinpitämätöntä kun mä kapuan sen syliin ja tönin sitä tassulla ja öyrin ja möyrin sen matolla, mutta mä näen sen silmien pilkkeestä että sekin tykkää musta. Se kysyi mitä mulle kuuluu ja sitten se alkoi taas hieroa. Ensin oli vähän vaikeaa olla paikoillaan kun se on Niin Ihana (ja koska mun täytyy vahtia ettei sinne tule muita koiria. Epäilen nimittäin ettei se Kiva Täti ole täysin uskollinen mulle), mutta kun se alkaa hieroa niin mua alkaa rentouttaa ja ramasta (= väsyttää). Jos sattuu pahasti niin katson sitä silmiin ja se hieroo sit sievemmin.
No tällä kertaa se tosiaan hieroi, mutta vähän vähemmän. Lisäksi se sohi mua semmoisella lämpölaser-mikä-lie-supersauvalla jota se käytti jo viimeksi. Se tuntuu vähän hassulta ja ihan kivalta. Ja sen jälkeen se alkoi rapistella. Mä sain onneksi katsoa että mitä se oikein rapisteli (ei ollu syötävää) ja sitten se pisti mun kankkuun neuloja! 3 neulaa kummallekin kankulle! Olen nähnyt neuloja ennenkin mutta emäntä pistelee niillä vain kankaita ja itseään. Ensin se vähän hämmästytti mua mutta sitten mua alkoi väsyttää ja ei tehnyt mieli tehdä mitään muuta kun vaan maata paikoillaan ja nauttia. Olikohan se jotain Voodoota? Tai onkohan se kiva täti ehkä vähän noita? Luulisi että kun pistellään neuloilla niin ei tee mieli nukkua?
Lopulta se otti neulat pois ja pakotti mut hereille. Se opetti emännälle taas jotain harjoitushommia missä mun pitää syödä nameja eri asennoissa. Musta on kivaa kun se opettaa emäntää syöttämään mulle enempi nameja. Oisin halunnu vielä jäädä sinne, mutta meidän piti lähteä.
Kivan Tädin luota me jatkettiin matkaa kaupunkiin. Emännällä oli siellä joku kuvaustehtävä. Me käveltiin ees taas ja emäntä kyykisteli ja keikisteli kameran kanssa ja mä yritin esittää etten ole sen mukana ja ettei mulla oo punavihreä puku joka saa mut näyttämään muurahaiskarhulta. Aika pian mun tassuja alkoi palella ja me suunnattiin nenämme kohti Koira Ystävällistä Kahvilaa. Strada Coffee sijaitsee näppärästi bussipysäkkiä vastapäätä ja emäntä vannoo että siellä on hyvää kahvia, teetä, kakkuja ja patonkia. En voi vahvistaa koska se ei anna mun syödä mitään! Palvelusta sen sijaan voin sanoa että se on kyllä ystävällistä.
Ovelta huikattiin vielä kysymys että saadaanko me tulla ja saatiinhan me! Emäntä joi teetä mukitolkulla ja mä lämmittelin tassuja sen jaloissa. Ois ollu kiva tervehtiä muita, mutta se ei kuulemma kuulu hyviin tapoihin (minusta olisi kohteliasta tervehtiä, mutta emäntä on käynu kahviloissa enempi joten kai se tietää?). Oikeastaan kahvilassa käynti on musta vähän tylsää. Koska siellä pitää vaan maata pöydän alla nätisti ja odottaa kun muut herkuttelee. Emäntä sanoi että silloin kahvilassa menee hyvin kun mua ei edes huomaa... Outo tavoite kun yleensä haluan tulla huomatuksi, mutta yritin parhaani noudattaa emännän neuvoa. Se olisi onnistunutkin jos emäntä ei olis itse sohinut mua kameralla ja yrittänyt ikuistaa meitä. Aika vaikeaa olla huomaamatta että lattialla on jotain jos joku kuvailee lattiaa... Vaikka siellä kahvilassa oli emännän tyylillä vähän tylsää niin mun tassuihin tuli siellä ihanan lämmintä ja on oikeasti paljon kivempaa olla liikkeellä sellaisen emännän kanssa jolla ei ole kaamea nälkä (emäntä on ihan pelottava nälkäisenä). En vaan ymmärrä miksi se sanoo että jos mä saan espressoa niin se ei pysy mun vauhdissa mukana?
Strada Coffee:n lattialla emännän jaloissa. Yritin viestiä sille että mullekin maistuisi vaikka patonki, mutta ei se tajunnu.
Kahvilassa oli aika rentoa
Kun alkoi tulla lämmin niin melkein nukahdin sinne. Oli niin kiva olo kun oli just hierottu ja sit sai vielä makoilla puku päällä sisällä (kotona emäntä aina riisuu sen jossain vaiheessa vaikka voisin olla kotonakin puku päällä). Kahvilassa näkee varmasti aika herkkuja unia!
Se Kivan kahvilan täti oli jopa tunnistanut meidät (tai siis mut) ja se jutteli mulle vähäsen. Ollaan emännän kanssa molemmat huippu iloisia siitä että nyt koiratkin saa tulla kahvilaan. Lupaan olla kiltisti näkymättömissä pöydän alla ja käyttäytyä kiltisti jos se tarkoittaa että tassut saadaan lämpimiksi ja emännällä on mahdollisuus syödä meidän yhteisillä reissuilla (kesällä tassujen jäätymisen sijaan ongelma on aika usein autossa paistuminen eli me ei voida pitää emännän ruokkimistaukoja reissussa ettei me koirat paistuta kesäisin ja ettei me jäädytä talvisin ja ilman autoa emäntä pelkää että meidät rosvotaan). Tassujen lämmettyä ja emännän veren sokerin noustua me jatkettiin vielä hetki kuvailua ja palattiin sitten kotiin. Oli aika rento ja kultivoitunut olo hierottuna ja kahvilassa käyneenä.
Kiitos vielä Kiva Voodoo täti ja Ihana Kahvila!
Halla
