ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Sunnuntaina, 05.05.2013 klo 17:10
Tämän mielenkiintoisen keskustelun jälkeen tuumin, että cockerspanieli jää vielä tältä erää ottamatta ja odottaa toisen koiran paikan vapautumista. Tämän hullaannuksen takana taitaa kuitenkin olla aika paljon omaa kärsimättömyyttäni ja ”koiramiullehetinyt”-asennettani. Näin sen olen itselleni järkeillyt. Odottelu tuntuu nimittäin välillä aika tuskaiselta, mutta kai se lopulta palkitaan.
Odottelu näkyy myös uudessa tavassani tarkistaa sähköpostini päivittäin. Joskus teen sitä jopa useaan otteeseen päivässä, sillä eihän sitä tiedä, milloin se tieto juoksuista postilaatikkoon ilmaantuu. Välillä tuntuu, ettei päässä muuta oikein liikukaan kuin koiriin liittyvät ajatukset. Onneksi välillä koko asia unohtuu mielestä opiskelukiireiden pitäessä minut kiireisenä, hulluksihan tässä muuten tulisi…
Hiljaa hyvää tulee... toivottavasti.
Vanha rakkauteni cockerspanielia kohtaan on nostanut päätään jo jonkin aikaa ja vapun tienoilla meinasin toden teolla sortua tähän toiseen rotuun. Bongasin nimittäin todella lupaavan oloisen pentueen, josta oli vielä muutama pentu vapaana ja ne olivat vielä juuri oikean värisiäkin. Siinä sitten pyörittelin tovin ajatusta mielessäni ja tulin siihen tulokseen, että minun on kilautettava kaverille. Halusin hänen mielipiteensä lisäksi jonkinlaisen tiputuksen takaisin maanpinnalle, ennen kuin ottaisin yhteyttä tähän cockerikasvattajaan.Tämän mielenkiintoisen keskustelun jälkeen tuumin, että cockerspanieli jää vielä tältä erää ottamatta ja odottaa toisen koiran paikan vapautumista. Tämän hullaannuksen takana taitaa kuitenkin olla aika paljon omaa kärsimättömyyttäni ja ”koiramiullehetinyt”-asennettani. Näin sen olen itselleni järkeillyt. Odottelu tuntuu nimittäin välillä aika tuskaiselta, mutta kai se lopulta palkitaan.
Odottelu näkyy myös uudessa tavassani tarkistaa sähköpostini päivittäin. Joskus teen sitä jopa useaan otteeseen päivässä, sillä eihän sitä tiedä, milloin se tieto juoksuista postilaatikkoon ilmaantuu. Välillä tuntuu, ettei päässä muuta oikein liikukaan kuin koiriin liittyvät ajatukset. Onneksi välillä koko asia unohtuu mielestä opiskelukiireiden pitäessä minut kiireisenä, hulluksihan tässä muuten tulisi…
