ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Tiistaina, 19.11.2013 klo 21:25
No joo, onneksi ei ole tavoitteet liian korkealla tällä ensikertalaisella koiranomistajalla! Välillä asenteeni on hyvin rento ja ”kaikesta selvitään”–tyylinen ja hetken päästä mietin jo sitä kuinka onnistun kuitenkin kouluttamaan koirastani oikean tottelemattomuusvalion. Ehkä nyt pitäisi ottaa vain itseään niskasta kiinni, nauttia vain siitä tunteesta, että tänään kotona on vielä suhteellisen rauhallista, mutta onneksi se tulee muuttumaan muutamassa päivässä! Sillä suurimman osan ajasta odotan pentua vain ja ainoastaan innolla sekä positiivisella jännityksellä.
Sunnuntaina vuorossa oli piparien paistoa ja tuloksena oli muun muassa tällaisia colliepipareita. Osasta tuli vähän erikoisen muotoisia (onneksi lähinnä vain korvien osalta), sillä muottiahan näihin minulla ei tietenkään ollut, mutta pääosin olen varsin tyytyväinen lopputulokseen (josta esillä on se paras yksilö, tietenkin). Ajattelin, että olisi mukava viedä pipareita perjantaina kasvattajalle kiitokseksi.
Viimeisen ”vapaan” viikonlopun viettoon kuului pipareiden paiston lisäksi pennun tuloon valmistautumista ompelemisen muodossa. Minulle nimittäin ehdotettiin, että väsäisin yllä olevassa kuvassa näkyvän kankaisen esteen tv-tasoni alareunaan johtojen turvaamiseksi. Käytän ompelukonetta ehkä kerran kolmessa vuodessa, mutta jotenkin onnistuin taikomaan tuosta ihan kivan näköisen. Toivon mukaan se toimii myös käytännössä, sillä viritinvahvistimien ja muiden ylimääräisten elektronisten laitteiden takia johtoja on aikamoinen kasa tuolla takana. Onneksi pentu tulee viettämään yksinolonsa melko johdottomassa keittiössä, joten se ei tule kovin paljoa kahdenkeskistä aikaa tv-tason kanssa viettämään.
Viimeiseksi mainittakoon vielä, että sain pennun geenitestitulokset ja hyvältä näyttää! Silmät ovat geneettisesti terveet (CEA-normaali) ja DM on myös normaali (N/N) eli terve poika siltäkin osalta!
P.S. Pahoitteluni puhelinlaatuisista kuvista, ulkona vallitsevan valottomuusilmiön vuoksi kunnollisten kuvien ottaminen jäi vain haaveeksi.
Kolme yötä jouluun on
Pennunhakureissu on vain kahden täyden arkipäivän päässä ja se tuntuu aika epätodelliselta. Asia, josta olen unelmoinut melkein parikymmentä vuotta on viimeinkin toteutumassa. Voisin hyppiä riemusta, nauraa ja tanssia. Toisaalta välillä mieleen hiipii ajatus ”Apua! Pentu on kohta täällä, en mie ole valmis!”, uskomatonta kyllä. Kuinka sitten ei voi olla valmis johonkin, mitä on odottanut näinkin pitkään? En ole lukenut mitään koiran kotisairaanhoito- kirjaa kannesta kanteen, mikä ilman muuta olisi pitänyt tehdä jotta koira voi mitenkään selvitä elämästä hengissä. Olisi myös pitänyt lukea pentukirjojen lisäksi kirjoja koirien käyttäytymisestä, kehon kielestä ja ajatusten lukemisesta, jotta on mitään mahdollisuuksia kouluttaa omasta pennustaan selväjärkistä yksilöä.No joo, onneksi ei ole tavoitteet liian korkealla tällä ensikertalaisella koiranomistajalla! Välillä asenteeni on hyvin rento ja ”kaikesta selvitään”–tyylinen ja hetken päästä mietin jo sitä kuinka onnistun kuitenkin kouluttamaan koirastani oikean tottelemattomuusvalion. Ehkä nyt pitäisi ottaa vain itseään niskasta kiinni, nauttia vain siitä tunteesta, että tänään kotona on vielä suhteellisen rauhallista, mutta onneksi se tulee muuttumaan muutamassa päivässä! Sillä suurimman osan ajasta odotan pentua vain ja ainoastaan innolla sekä positiivisella jännityksellä.
Sunnuntaina vuorossa oli piparien paistoa ja tuloksena oli muun muassa tällaisia colliepipareita. Osasta tuli vähän erikoisen muotoisia (onneksi lähinnä vain korvien osalta), sillä muottiahan näihin minulla ei tietenkään ollut, mutta pääosin olen varsin tyytyväinen lopputulokseen (josta esillä on se paras yksilö, tietenkin). Ajattelin, että olisi mukava viedä pipareita perjantaina kasvattajalle kiitokseksi.
Viimeisen ”vapaan” viikonlopun viettoon kuului pipareiden paiston lisäksi pennun tuloon valmistautumista ompelemisen muodossa. Minulle nimittäin ehdotettiin, että väsäisin yllä olevassa kuvassa näkyvän kankaisen esteen tv-tasoni alareunaan johtojen turvaamiseksi. Käytän ompelukonetta ehkä kerran kolmessa vuodessa, mutta jotenkin onnistuin taikomaan tuosta ihan kivan näköisen. Toivon mukaan se toimii myös käytännössä, sillä viritinvahvistimien ja muiden ylimääräisten elektronisten laitteiden takia johtoja on aikamoinen kasa tuolla takana. Onneksi pentu tulee viettämään yksinolonsa melko johdottomassa keittiössä, joten se ei tule kovin paljoa kahdenkeskistä aikaa tv-tason kanssa viettämään.
Viimeiseksi mainittakoon vielä, että sain pennun geenitestitulokset ja hyvältä näyttää! Silmät ovat geneettisesti terveet (CEA-normaali) ja DM on myös normaali (N/N) eli terve poika siltäkin osalta!
P.S. Pahoitteluni puhelinlaatuisista kuvista, ulkona vallitsevan valottomuusilmiön vuoksi kunnollisten kuvien ottaminen jäi vain haaveeksi.
