ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Perjantaina, 02.11.2012 klo 18:34
Silloin kun olin alle kouluikäinen pieni natiainen syy koiran ottamiseen oli varmaankin se, että ne olivat oi, niin pörröisiä ja ihania. Ne heiluttivat häntiään ja nuolivat käsiä ja tekivät kaikenlaista sellaista, mihin pehmoeläimet eivät jostain syystä kyenneet. Myöhemmin kuvioihin tulivat kirjat, joissa koirat olivat pääosassa. Niiden kautta ymmärrys koiraharrastukseen syveni hieman ja ajatus pörröisistä ihanuuksista laajeni pörröisiin ihanuuksiin, joiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa.
Syyt siihen, miksi nyt haluan koiran ovat oikeastaan koiraan liittyviä toiveitani ja odotuksiani. Toivon oppivani jotain minulle kuitenkin melko uudesta eläinlajista ja sen käyttäytymisestä. Vaikka koirien kanssa olen pyörinytkin niin paljon kuin mahdollista, on mielestäni täysin eri asia toimia toisten ihmisten koirien kuin oman koiran kanssa. Oman koiran kanssa on tekemisissä joka päivä, mikä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden oppia, jos on oppiakseen, jotakin sen ajatusmaailmasta, kommunikaatiosta ja käyttäytymisestä yleensä.
Toivon myös saavani koiran omistamisen myötä paljon uusia, ihmeellisiä kokemuksia. Tosin kaikki kynsien leikkaamisesta karvanlähtöön on minulle uusia kokemuksia. Enkä malttaisi odottaa! Näiden päätähuimaavien kokemusten lisäksi toivon koiran omistamisen tuovan mukanaan sellaisiakin kokemuksia, joita en tässä vaiheessa osaa edes kuvitella. Olisi myös mukavaa päästä tekemään uusia tuttavuuksia niin toisten koiraihmisten kuin koirienkin kanssa ja jakaa heidän kanssaan näitä koiramaisia kokemuksia.
Kuitenkin ennen kaikkea toivon saavani karvaisen kaverin, joka täyttää elämässäni jo monta monituista vuotta möllöttäneen koirankokoisen aukon. Minulle koiran paikka on mukana arjessani, ikäviä iltoja ilostuttamassa ja huippuja hetkiä jakamassa. Minusta kaikkein parasta on ajatus siitä, että kun ensi syksynä menemme paistamaan makkaraa, minulla on koira mukanani. Kun lähdemme jonnekin, minulla on koira matkaseuranani. Ensi vuoden jouluna minulla on koira joulua viettämässä vanhempieni luona. Toivon siis varmaan sitä samaa, mitä moni muu koiranomistaja; saavansa karvaavan, kuolaavan ja kuorsaavan karvakorvan varpaita ja mieltä lämmittämään.
Hyvää pyhäinpäivää!
Anni
Miksi haluan koiran?
Pohdin tässä pari päivää sitten kysymystä, jota ei kovin monesti ole tullut ajateltua. Nimittäin miksi koira ylipäätään on jotain mitä näin palavasti haluan? Koiran hankkiminen on ollut minulle itsestäänselvyys niin kauan kuin muistan, mutta mitkä ovat syyt siihen, että tähän on päädytty? Miten olen alun perin saanut tällaisen päähänpiston ja miten tämä päähänpisto on jatkunut jo sen rahtusen yli 15 vuotta?Silloin kun olin alle kouluikäinen pieni natiainen syy koiran ottamiseen oli varmaankin se, että ne olivat oi, niin pörröisiä ja ihania. Ne heiluttivat häntiään ja nuolivat käsiä ja tekivät kaikenlaista sellaista, mihin pehmoeläimet eivät jostain syystä kyenneet. Myöhemmin kuvioihin tulivat kirjat, joissa koirat olivat pääosassa. Niiden kautta ymmärrys koiraharrastukseen syveni hieman ja ajatus pörröisistä ihanuuksista laajeni pörröisiin ihanuuksiin, joiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa.
Syyt siihen, miksi nyt haluan koiran ovat oikeastaan koiraan liittyviä toiveitani ja odotuksiani. Toivon oppivani jotain minulle kuitenkin melko uudesta eläinlajista ja sen käyttäytymisestä. Vaikka koirien kanssa olen pyörinytkin niin paljon kuin mahdollista, on mielestäni täysin eri asia toimia toisten ihmisten koirien kuin oman koiran kanssa. Oman koiran kanssa on tekemisissä joka päivä, mikä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden oppia, jos on oppiakseen, jotakin sen ajatusmaailmasta, kommunikaatiosta ja käyttäytymisestä yleensä.
Toivon myös saavani koiran omistamisen myötä paljon uusia, ihmeellisiä kokemuksia. Tosin kaikki kynsien leikkaamisesta karvanlähtöön on minulle uusia kokemuksia. Enkä malttaisi odottaa! Näiden päätähuimaavien kokemusten lisäksi toivon koiran omistamisen tuovan mukanaan sellaisiakin kokemuksia, joita en tässä vaiheessa osaa edes kuvitella. Olisi myös mukavaa päästä tekemään uusia tuttavuuksia niin toisten koiraihmisten kuin koirienkin kanssa ja jakaa heidän kanssaan näitä koiramaisia kokemuksia.
Kuitenkin ennen kaikkea toivon saavani karvaisen kaverin, joka täyttää elämässäni jo monta monituista vuotta möllöttäneen koirankokoisen aukon. Minulle koiran paikka on mukana arjessani, ikäviä iltoja ilostuttamassa ja huippuja hetkiä jakamassa. Minusta kaikkein parasta on ajatus siitä, että kun ensi syksynä menemme paistamaan makkaraa, minulla on koira mukanani. Kun lähdemme jonnekin, minulla on koira matkaseuranani. Ensi vuoden jouluna minulla on koira joulua viettämässä vanhempieni luona. Toivon siis varmaan sitä samaa, mitä moni muu koiranomistaja; saavansa karvaavan, kuolaavan ja kuorsaavan karvakorvan varpaita ja mieltä lämmittämään.
Hyvää pyhäinpäivää!
Anni
