ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Torstaina, 27.03.2014 klo 21:38
Nahkojen kehä alkoi kymmeneltä ja me olimme paikalla yhdeksän aikoihin. Ylimääräinen tunti ennen arvostelun alkua hujahti kuitenkin nopeasti näyttelypaikkaan tutustuen ja sukulaiskoirien omistajien kanssa jutellen. Lennu käyttäytyi näyttelypaikalla totaalisen coolisti, vähät välittäen oudosta tilasta ja koirien paljoudesta. Lennu itse asiassa tuntuu keskittyvän ja käyttäytyvän paremmin jos koiria on paljon kuin silloin kun niitä on vain muutama.
Tuomarimme kasvattaa itsekin nahkoja ja oli todella mielenkiintoista kuulla, mitä hän pennustani tuumasi. Hän vaikutti myös oikein mukavalta, tosin en erityisemmin välittänyt siitä, että meidät pyydettiin ryhmässä ravatessamme kävelemään kehän ympäri. Eipä ole tullut mieleenkään, että isojenkin koirien kanssa voi joutua kävelemään kehässä. No, harjoittelemattomuudesta huolimatta Lennu hoiti tilanteen hienosti, minä vaan en meinannut oikein pysyä mukana herran vauhdissa.
Yksilöarvostelussa Lennu esiintyi kuin mikäkin konkari, se seisoa napotti hievahtamatta ja esitin sen kirjaimellisesti vapaasti, minkä tajusin vasta esiintymistämme videota jälkikäteen katsellessani. Myös ravaaminen sujuu kuin vanhalta tekijältä, tosin minä unohdin hetkellisesti kummalla puolella koiran kuuluukaan ravata. Sen kummempi menestys jäi tällä kertaa saavuttamatta, sillä Lennun alakulmahampaat kasvavat tällä hetkellä virheellisesti kitalakeen. Tuomari kuitenkin totesi tykänneensä Lennun ulkonäöstä jo ryhmässä ravatessamme ja harmitteli hammastilannettamme, joka johtikin myöhemmin kehästä ulos kättelyyn. Arvostelu oli kuitenkin hieno:
"Erittäin kaunis, hyvä luusto, oikeat mittasuhteet. Hyvä kiilamainen pää - alaleuka liian kapea ja siitä johtuvasti alakulmahampaat menevät kitalakeen. Hyvin kaunis pää: erinomaiset silmät, hyvät korvat, kaunis kaula. Sopusuhtaiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvät vetävät liikkeet, hyvä hännänkanto liikkeessä. hyvä käytös. Esitetty erinomaisesti."
Olen kuitenkin aivan äärimmäisen ylpeä pienestä koiruudestani, sillä sen käyttäytyminen ylitti kaikki odotukseni. Kehän jälkeen laitoin sen häkkiin pois näyttelyn hälinästä ja pentu kävikin sinne samantien nukkumaan päiväunia. Aivan uskomaton jätkä, täytyy myöntää.
Hammastilanne huolestuttaa, ahdistuttaa ja pelottaa. Olen jo parin viikon ajan painellut alakulmureita ulospäin kasvattajan ohjeiden mukaisesti ja toivoa kuulemma vielä on. Kouvolan pentunäyttelyn nahkojen rodun parhaalla sekä vastakkaisen sukupuolen parhaalla on molemmilla ollut nuorempana hampaiden kanssa sama tilanne kuin Lennulla nyt ja ne ovat siitä selvinneet kotikonstein. On kuitenkin myös mahdollista, etteivät hampaat kotikonstein tai luonnollisestikaan oikeille paikoilleen enää asetu ja joudumme kääntymään eläinlääkärin puoleen asian tiimoilta. Tämä tietäisi näyttelyuran päättymistä ennen kuin se alkoikaan. Enemmän olen kuitenkin huolissani hammastilanteen terveydellisestä puolesta. Sormet ristissä toivomaan, ettei meidän kohdallemme osu huonoa tuuria tässä asiassa.
Vasemmalla oleva pentu on Lennun kasvattajan edellisestä pentueesta ja oli nahkojen paras uros ja VSP.
Kaikki tämän tekstin kuvat on ottanut Lennun siskon omistaja Sanni S ja julkaisen ne hänen luvallaan.
Näyttelyuran aloitus (vaan toivottavasti ei päätös)
Sunnuntaina oli pitkään odotetun Kouvolan epävirallisen pentunäyttelyn aika! Voi että osaa ihmistä jännittää, vaikka mitään jännitettävää ei periaatteessa edes ollut (omaa mahdollista hölmöilyä lukuunottamatta). Kaikki sujui kuitenkin enemmän kuin hyvin ja Lennu onnistui jälleen yllättämään hienolla käytöksellään.Nahkojen kehä alkoi kymmeneltä ja me olimme paikalla yhdeksän aikoihin. Ylimääräinen tunti ennen arvostelun alkua hujahti kuitenkin nopeasti näyttelypaikkaan tutustuen ja sukulaiskoirien omistajien kanssa jutellen. Lennu käyttäytyi näyttelypaikalla totaalisen coolisti, vähät välittäen oudosta tilasta ja koirien paljoudesta. Lennu itse asiassa tuntuu keskittyvän ja käyttäytyvän paremmin jos koiria on paljon kuin silloin kun niitä on vain muutama.
Tuomarimme kasvattaa itsekin nahkoja ja oli todella mielenkiintoista kuulla, mitä hän pennustani tuumasi. Hän vaikutti myös oikein mukavalta, tosin en erityisemmin välittänyt siitä, että meidät pyydettiin ryhmässä ravatessamme kävelemään kehän ympäri. Eipä ole tullut mieleenkään, että isojenkin koirien kanssa voi joutua kävelemään kehässä. No, harjoittelemattomuudesta huolimatta Lennu hoiti tilanteen hienosti, minä vaan en meinannut oikein pysyä mukana herran vauhdissa.
Yksilöarvostelussa Lennu esiintyi kuin mikäkin konkari, se seisoa napotti hievahtamatta ja esitin sen kirjaimellisesti vapaasti, minkä tajusin vasta esiintymistämme videota jälkikäteen katsellessani. Myös ravaaminen sujuu kuin vanhalta tekijältä, tosin minä unohdin hetkellisesti kummalla puolella koiran kuuluukaan ravata. Sen kummempi menestys jäi tällä kertaa saavuttamatta, sillä Lennun alakulmahampaat kasvavat tällä hetkellä virheellisesti kitalakeen. Tuomari kuitenkin totesi tykänneensä Lennun ulkonäöstä jo ryhmässä ravatessamme ja harmitteli hammastilannettamme, joka johtikin myöhemmin kehästä ulos kättelyyn. Arvostelu oli kuitenkin hieno:
"Erittäin kaunis, hyvä luusto, oikeat mittasuhteet. Hyvä kiilamainen pää - alaleuka liian kapea ja siitä johtuvasti alakulmahampaat menevät kitalakeen. Hyvin kaunis pää: erinomaiset silmät, hyvät korvat, kaunis kaula. Sopusuhtaiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvät vetävät liikkeet, hyvä hännänkanto liikkeessä. hyvä käytös. Esitetty erinomaisesti."
Olen kuitenkin aivan äärimmäisen ylpeä pienestä koiruudestani, sillä sen käyttäytyminen ylitti kaikki odotukseni. Kehän jälkeen laitoin sen häkkiin pois näyttelyn hälinästä ja pentu kävikin sinne samantien nukkumaan päiväunia. Aivan uskomaton jätkä, täytyy myöntää.
Hammastilanne huolestuttaa, ahdistuttaa ja pelottaa. Olen jo parin viikon ajan painellut alakulmureita ulospäin kasvattajan ohjeiden mukaisesti ja toivoa kuulemma vielä on. Kouvolan pentunäyttelyn nahkojen rodun parhaalla sekä vastakkaisen sukupuolen parhaalla on molemmilla ollut nuorempana hampaiden kanssa sama tilanne kuin Lennulla nyt ja ne ovat siitä selvinneet kotikonstein. On kuitenkin myös mahdollista, etteivät hampaat kotikonstein tai luonnollisestikaan oikeille paikoilleen enää asetu ja joudumme kääntymään eläinlääkärin puoleen asian tiimoilta. Tämä tietäisi näyttelyuran päättymistä ennen kuin se alkoikaan. Enemmän olen kuitenkin huolissani hammastilanteen terveydellisestä puolesta. Sormet ristissä toivomaan, ettei meidän kohdallemme osu huonoa tuuria tässä asiassa.
Vasemmalla oleva pentu on Lennun kasvattajan edellisestä pentueesta ja oli nahkojen paras uros ja VSP.
Kaikki tämän tekstin kuvat on ottanut Lennun siskon omistaja Sanni S ja julkaisen ne hänen luvallaan.
