ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Sunnuntaina, 13.01.2013 klo 15:51
Kummassakaan vaihtoehdossa ei sinäänsä ole mielestäni mitään vikaa, kunhan taustatyö on huolella tehty ja koiran osto harkittu. Ja vaikka päätyisikin ottamaan koiran ”vahingossa”, jos eteen sattuu tulemaan juuri se itselle sopiva koira sopivasta yhdistelmästä, ei se tarkoita, että päätös olisi yhtään sen harkitsemattomampi kuin pitkän kaavan mukaan mentäessä. Siinä luultavasti vain säästää itseään turhalta odottamisen tuskalta.
Minun prosessini on nyt siinä vaiheessa, että kohta voin ihan oikeasti alkaa jotain odottaakin. Tähän asti olen tavallaan odottanut tämän odotuksen alkua. Sen nartun, jolta pennun haluan, juoksuja odotetaan alkavaksi joskus helmikuun tietämillä nimittäin. Aikaa on vielä runsaasti vaikka kuinka monelle mutkalle matkallani koiranomistajuuteen, mutta pikku hiljaa alkaa oloni kuitenkin olemaan varovaisen positiivinen. Tämä ikuiselta tuntuva odotus tuntuu aina välillä piinalliselta, vaikka opiskeluasiat onnistuvatkin viemään ajatuksia välillä muualle ja saavat ajan kulumaan nopeammin.
Miten tämä odotuksen tuskallinen piina sitten purkautuu? Tapan aikaa pohtimalla mitä tärkeimpiä koiran omistajuuteen liittyviä asioita kuten sitä, mihin aion sijoittaa nappularuokasäkin. Vertailen koiraportteja, koiranruokavalmistajia ja Furminaattorin hintoja. Kuolaan haaveilemieni nahkapantojen ja –hihnojen perään sekä yritän kovasti vastustaa himoa ostaa kaikki mielenkiintoiset eri koiraharrastuksiin liittyvät kirjat itselleni. Ajatusten lisäksi puheenaiheetkin tuntuvat usein pyörivän koirien ympärillä, jos keskustelukumppanini sen suinkin vain sallivat.
Ainakin yksi selkeä huono puoli pitkässä prosessissa siis on. Se tarjoaa, ainakin minulle, aivan liikaa aikaa miettiä kaikki asiat puhki ja muuttaa mieltä erinäisistä asioista moneen suuntaan ja useampaan otteeseen. Mutta niistä asioista enemmän tulevissa blogikirjoituksissa.
Odottamisen tuska
Välillä toivon, että koiranostoprosessini olisi laatua ”piipahdin tässä yhden kasvattajan luona kylässä ja sieltä tarttuikin mukaan yksi pentu!”. Tyypilliseen tapaani tarvitsen kuitenkin aikaa asian hautumiseen. Vaikka tiedostankin oikein hyvin syyt siihen, miksi koira on tulossa vasta kesällä, joskus tekisi mieli vain toimia, eikä aina vain haikailla ja huolehtia.Kummassakaan vaihtoehdossa ei sinäänsä ole mielestäni mitään vikaa, kunhan taustatyö on huolella tehty ja koiran osto harkittu. Ja vaikka päätyisikin ottamaan koiran ”vahingossa”, jos eteen sattuu tulemaan juuri se itselle sopiva koira sopivasta yhdistelmästä, ei se tarkoita, että päätös olisi yhtään sen harkitsemattomampi kuin pitkän kaavan mukaan mentäessä. Siinä luultavasti vain säästää itseään turhalta odottamisen tuskalta.
Minun prosessini on nyt siinä vaiheessa, että kohta voin ihan oikeasti alkaa jotain odottaakin. Tähän asti olen tavallaan odottanut tämän odotuksen alkua. Sen nartun, jolta pennun haluan, juoksuja odotetaan alkavaksi joskus helmikuun tietämillä nimittäin. Aikaa on vielä runsaasti vaikka kuinka monelle mutkalle matkallani koiranomistajuuteen, mutta pikku hiljaa alkaa oloni kuitenkin olemaan varovaisen positiivinen. Tämä ikuiselta tuntuva odotus tuntuu aina välillä piinalliselta, vaikka opiskeluasiat onnistuvatkin viemään ajatuksia välillä muualle ja saavat ajan kulumaan nopeammin.
Miten tämä odotuksen tuskallinen piina sitten purkautuu? Tapan aikaa pohtimalla mitä tärkeimpiä koiran omistajuuteen liittyviä asioita kuten sitä, mihin aion sijoittaa nappularuokasäkin. Vertailen koiraportteja, koiranruokavalmistajia ja Furminaattorin hintoja. Kuolaan haaveilemieni nahkapantojen ja –hihnojen perään sekä yritän kovasti vastustaa himoa ostaa kaikki mielenkiintoiset eri koiraharrastuksiin liittyvät kirjat itselleni. Ajatusten lisäksi puheenaiheetkin tuntuvat usein pyörivän koirien ympärillä, jos keskustelukumppanini sen suinkin vain sallivat.
Ainakin yksi selkeä huono puoli pitkässä prosessissa siis on. Se tarjoaa, ainakin minulle, aivan liikaa aikaa miettiä kaikki asiat puhki ja muuttaa mieltä erinäisistä asioista moneen suuntaan ja useampaan otteeseen. Mutta niistä asioista enemmän tulevissa blogikirjoituksissa.
