ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Torstaina, 23.01.2014 klo 19:50
Mutta jos joku muun tämän pennun omistaisi, kutsuisiko hän tuota haukkumista ongelmaksi vai olisiko se vain yksi ominaisuus muiden joukossa, ominaisuus jota ei tarvitsisi edes sen enempää miettiä. Missä vaiheessa haukkumista voi ongelmaksi kutsua, täytyykö jonkun tietyn päivittäisen haukkumiskiintiön täyttyä, lasketaanko se desibelien mukaan vai määrittelenkö minä itse milloin sen lasken ongelmaksi ja milloin en. Toisaalta haukkumisen ongelmaan liittyy myös paikkasidonnaisuus, sillä haukkuva koira kerrostalossa varmasti koetaan ongelmalliseksi paljon useammin kuin haukkuva koira omakotitalossa.
Olenkin viime aikoina miettinyt tekniikkaa, jolla haukkumisesta saataisiin minun silmissäni ongelman sijaan ominaisuus, joka ei välttämättä ole sävyltään sen kummemmin positiivinen kuin negatiivinenkaan. Tämä tekniikka olisi ehdollistaminen suklaan avulla. Aina Lennun haukkuessa, söisin suklaapalan. Olisiko lopputulemana se, että haukkuminen tuottaisi minussa vain hyvän olon tunnetta? Saattaisi olla kokeilemisen arvoinen juttu, tosin kuntosalilla käyminen pitäisi aloittaa uudelleen ja lenkille lähteä tarmokkaammin. Tarkemmin ajateltuna ei siis ollenkaan huonompi ajatus!
P.S. Kattavampia kuulumisia tulossa lähipäivinä!
Omistajaa ehdollistamassa
Olen paljon haukkuvan pennun omistaja ja usein mietin kumpi tässä asiassa onkaan ”ongelma”, haukkuminen vai omistaja? Haukkuminen on nykyään osa arkeani ja se mietityttää minua paljon. Välillä siedän sitä hyvin, välillä pienempikin pihahdus saa minut varpailleen.Mutta jos joku muun tämän pennun omistaisi, kutsuisiko hän tuota haukkumista ongelmaksi vai olisiko se vain yksi ominaisuus muiden joukossa, ominaisuus jota ei tarvitsisi edes sen enempää miettiä. Missä vaiheessa haukkumista voi ongelmaksi kutsua, täytyykö jonkun tietyn päivittäisen haukkumiskiintiön täyttyä, lasketaanko se desibelien mukaan vai määrittelenkö minä itse milloin sen lasken ongelmaksi ja milloin en. Toisaalta haukkumisen ongelmaan liittyy myös paikkasidonnaisuus, sillä haukkuva koira kerrostalossa varmasti koetaan ongelmalliseksi paljon useammin kuin haukkuva koira omakotitalossa.
Olenkin viime aikoina miettinyt tekniikkaa, jolla haukkumisesta saataisiin minun silmissäni ongelman sijaan ominaisuus, joka ei välttämättä ole sävyltään sen kummemmin positiivinen kuin negatiivinenkaan. Tämä tekniikka olisi ehdollistaminen suklaan avulla. Aina Lennun haukkuessa, söisin suklaapalan. Olisiko lopputulemana se, että haukkuminen tuottaisi minussa vain hyvän olon tunnetta? Saattaisi olla kokeilemisen arvoinen juttu, tosin kuntosalilla käyminen pitäisi aloittaa uudelleen ja lenkille lähteä tarmokkaammin. Tarkemmin ajateltuna ei siis ollenkaan huonompi ajatus!
P.S. Kattavampia kuulumisia tulossa lähipäivinä!
