ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Lauantaina, 23.11.2013 klo 18:36
Lähdimme eilen äitini kanssa ajelemaan kohti kasvattajaa ja pentua puoli kymmenen aikoihin. Matkan varrella noudimme kyytiin isäni Lahdesta ja pysähdyimme lounaalle. Kasvattajan pihaan saapuessamme olivatkin pennut ulkona aitauksessa. Lähdimme pentujen kanssa sisälle, jolloin kirjoitimme paperit ja kävimme läpi käytännön asioita. Pian oltiinkin taas tien päällä, pennun kanssa, sillä meillä oli edessä vielä pitkä kotimatka.
Alkumatka meni odotetulla tavalla, Lennu oli sylissäni etupenkillä ja itki ikäväänsä. Jonkun matkaa aikaa meni itkeskellessä, mutta sitten pentu hiljentyi. Lennu ei vain olisi millään malttanut olla paikoillaan ja minulla alkoi olla sellainen olo, että viiden tunnin pituinen kotimatka tulisi tuntumaan varmaan kaksi kertaa pidemmältä. Ensimmäisen pissatauon (hienosti tuli pissat levähdyspaikan nurmikolle, vaikka lähellä ajoi rekkoja moottoritiellä) jälkeen vaihdettiin Lennun kanssa paikkaa takapenkille ja sinne pikkuinen sitten rauhoittuikin nukkumaan. Lennu yritti kovasti nukahtaa istualleen päänsä miun jalkaa vasten nojaten, mutta auton liikkeet aiheuttivat niin paljon huojumista, ettei siitä tullut mitään. Loppujen lopuksi jalkatilasta löytyi mukava soppi, johon pentu sitten asettui ja siellä olikin hyvä matkata koko loppuilta.
Matka sujui siis loppujen lopuksi yli kaikkien odotusten! Lennu itki kuitenkin vain sen ensimmäisen 30 minuuttia ja oli sen jälkeen niin reipasta pentua. Tarpeet tuli hienosti ulos aina meidän pysähtyessä tauolle eikä pentua oksettanut ollenkaan.
Saapuessamme kotiin pentu tutki innoissaan paikkoja ja oli kaikin puolin todella reipas. Syötin vielä iltaruuan ja kävimme pihalla ennen kuin asetuimme nukkumaan. Päätin nukkua pennun seurana keittiössä patjalla ensimmäiset pari yötä. Muuten hyvä idea, mutta eihän siitä minun nukkumisestani mitään tullut. Lennu kyllä koisaili ihan kivasti, välillä heräili toki vaihtamaan paikkaa ja nakertelemaan milloin mitäkin, mutta muuten uni maistui hyvin. Itse nukuin vasta aamu-yöstä ja nekin unet jäivät vähäisiksi, kuuden maissa lähdettiin Lennun kanssa käymään pihalla.
Olemme ensimmäisen päivän aikana lähinnä ihmetelleet toisiamme, vähän leikkineet ja ulkoilleet. Lennu on nukkunut suht paljon, saa nähdä miten uni maittaa enää yöllä, mutta eikös noiden pienien kuulukin nukkua aika paljon? Lisäksi olemme harjoitelleet omaa nimeä sekä ihan vähän luoksetuloa, kontaktia ruokailun yhteydessä ja istumista. Lennu tekee kyllä oppii innolla ja syö vieläkin suuremmalla innolla! Pitää olla tarkkana ettei tuo pääse ylipainoiseksi, sillä Lennu on hyvin tarkka ruuastaan! Ruokakuppi pitää tyhjentää viimeisiä riisinjyviä myöten!
Ainoa ikävä juttu tässä päivässä on ollut se, että minä, luultavasti unettomuudesta johtuen, olen välillä ollut aikamoisessa tunteiden vuoristoradassa. Olen täällä jopa itkeskellyt, väsymystä vai mitä, kuka tietää. Hölmöltähän tuo itsestäkin tuntuu, itkeskellä ilman sen ”parempaa” syytä. Toisaalta onhan tämä iso elämänmuutos ja vastuu, joten saa kai sitä olla vähän epävarma aluksi? Luultavasti minua vain pelottaa se, mitä tuosta pikkuisesta oikein kasvaa sillä minä olen vastuussa siitä. Tämän päivän perusteella ei kuitenkaan pitäisi olla mitenkään hirveän huolissaan, sillä pienet yksinolot, muut harjoitukset ja yhden naapurinkin tapaaminen ovat menneet mallikkaaksi. Laitan siis tunteidenpurkaukseni väsymyksen piikkiin ja odottelen parempia yöunia sekä arkirytmin tasaantumista. Ja sillä välin nautin fiksusta ja varsin rauhallisesta pennustani, jota hämmentää kuvajaisensa uunin lasissa sekä peilissä, ja jonka lempileluksi on muodostumassa vanha pesupallo. On se vain söpöin.
Saanen esitellä...
… Lennu!Lähdimme eilen äitini kanssa ajelemaan kohti kasvattajaa ja pentua puoli kymmenen aikoihin. Matkan varrella noudimme kyytiin isäni Lahdesta ja pysähdyimme lounaalle. Kasvattajan pihaan saapuessamme olivatkin pennut ulkona aitauksessa. Lähdimme pentujen kanssa sisälle, jolloin kirjoitimme paperit ja kävimme läpi käytännön asioita. Pian oltiinkin taas tien päällä, pennun kanssa, sillä meillä oli edessä vielä pitkä kotimatka.
Alkumatka meni odotetulla tavalla, Lennu oli sylissäni etupenkillä ja itki ikäväänsä. Jonkun matkaa aikaa meni itkeskellessä, mutta sitten pentu hiljentyi. Lennu ei vain olisi millään malttanut olla paikoillaan ja minulla alkoi olla sellainen olo, että viiden tunnin pituinen kotimatka tulisi tuntumaan varmaan kaksi kertaa pidemmältä. Ensimmäisen pissatauon (hienosti tuli pissat levähdyspaikan nurmikolle, vaikka lähellä ajoi rekkoja moottoritiellä) jälkeen vaihdettiin Lennun kanssa paikkaa takapenkille ja sinne pikkuinen sitten rauhoittuikin nukkumaan. Lennu yritti kovasti nukahtaa istualleen päänsä miun jalkaa vasten nojaten, mutta auton liikkeet aiheuttivat niin paljon huojumista, ettei siitä tullut mitään. Loppujen lopuksi jalkatilasta löytyi mukava soppi, johon pentu sitten asettui ja siellä olikin hyvä matkata koko loppuilta.
Matka sujui siis loppujen lopuksi yli kaikkien odotusten! Lennu itki kuitenkin vain sen ensimmäisen 30 minuuttia ja oli sen jälkeen niin reipasta pentua. Tarpeet tuli hienosti ulos aina meidän pysähtyessä tauolle eikä pentua oksettanut ollenkaan.
Saapuessamme kotiin pentu tutki innoissaan paikkoja ja oli kaikin puolin todella reipas. Syötin vielä iltaruuan ja kävimme pihalla ennen kuin asetuimme nukkumaan. Päätin nukkua pennun seurana keittiössä patjalla ensimmäiset pari yötä. Muuten hyvä idea, mutta eihän siitä minun nukkumisestani mitään tullut. Lennu kyllä koisaili ihan kivasti, välillä heräili toki vaihtamaan paikkaa ja nakertelemaan milloin mitäkin, mutta muuten uni maistui hyvin. Itse nukuin vasta aamu-yöstä ja nekin unet jäivät vähäisiksi, kuuden maissa lähdettiin Lennun kanssa käymään pihalla.
Olemme ensimmäisen päivän aikana lähinnä ihmetelleet toisiamme, vähän leikkineet ja ulkoilleet. Lennu on nukkunut suht paljon, saa nähdä miten uni maittaa enää yöllä, mutta eikös noiden pienien kuulukin nukkua aika paljon? Lisäksi olemme harjoitelleet omaa nimeä sekä ihan vähän luoksetuloa, kontaktia ruokailun yhteydessä ja istumista. Lennu tekee kyllä oppii innolla ja syö vieläkin suuremmalla innolla! Pitää olla tarkkana ettei tuo pääse ylipainoiseksi, sillä Lennu on hyvin tarkka ruuastaan! Ruokakuppi pitää tyhjentää viimeisiä riisinjyviä myöten!
Ainoa ikävä juttu tässä päivässä on ollut se, että minä, luultavasti unettomuudesta johtuen, olen välillä ollut aikamoisessa tunteiden vuoristoradassa. Olen täällä jopa itkeskellyt, väsymystä vai mitä, kuka tietää. Hölmöltähän tuo itsestäkin tuntuu, itkeskellä ilman sen ”parempaa” syytä. Toisaalta onhan tämä iso elämänmuutos ja vastuu, joten saa kai sitä olla vähän epävarma aluksi? Luultavasti minua vain pelottaa se, mitä tuosta pikkuisesta oikein kasvaa sillä minä olen vastuussa siitä. Tämän päivän perusteella ei kuitenkaan pitäisi olla mitenkään hirveän huolissaan, sillä pienet yksinolot, muut harjoitukset ja yhden naapurinkin tapaaminen ovat menneet mallikkaaksi. Laitan siis tunteidenpurkaukseni väsymyksen piikkiin ja odottelen parempia yöunia sekä arkirytmin tasaantumista. Ja sillä välin nautin fiksusta ja varsin rauhallisesta pennustani, jota hämmentää kuvajaisensa uunin lasissa sekä peilissä, ja jonka lempileluksi on muodostumassa vanha pesupallo. On se vain söpöin.
