ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Sunnuntaina, 30.12.2012 klo 14:33
Uutiseni koiran ottamisesta on herättänyt ihmisissä aika monenlaisia kommentteja. Suurin osa ihmisistä vaikuttaa yleensä iloisilta ja innostuneilta, mutta joitakin eriäviä reaktioita olen kokenut. Esimerkiksi oman isäni asenne tätä asiaa kohtaan tuntuu olevan varsin neutraali, muutamia ”minä en sitten sitä tule millään tavalla maksamaan” tai ”meille se ei sitten tule hoitoon” kommentteja lukuun ottamatta. Mutta mitkään muunlaiset kommentit olisivatkin olleet täysin odotuksieni vastaisia. Innokkaimmat taas ovat ilmoittautuneet jo nyt valmiiksi hoitamaan tulevaa koiraani tarpeen tullessa.
Monet ihmiset kysyvät tietenkin ensimmäisenä, minkä rotuinen koira minulle on tulossa. Vastaukseni kuullessaan he yleensä haluavat tietää rodusta enemmän, sillä suurin osa ei lyhytkarvaista collieta tunnu tietävän. Ihmiset, joilla on itsellään koiria ovat tosin yleensä hieman paremmin perillä myös vähän tuntemattomammista roduista. Moni kuitenkin tietää colliesta sen pitkäkarvaisemman version, joten rodun selittäminen on usein melko helppoa, eikä Lassieta ole tarvinnut mainita kuin muutaman kerran.
Välillä kuulee kyselyitä siitä, olenko varmasti valmis ja varma päätöksestäni. Jotkut ihmiset ottavat asiakseen selvittää, mihin kaikkeen olen sitoutumassa koiraa ostaessani. Ja hyvä niin, kaikki koiraa ottavat eivät sitä välttämättä ymmärrä. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa olevani melko hyvin valmistautunut tulevaan koiranomistajuuteeni. Minulla on ollut vuosikausia aikaa pohtia kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja mahdollisuudet päässäni useaan otteeseen ja tiedän, ainakin noin suurin piirtein, mihin olen sitoutumassa ja mistä olen luopumassa. Kaikkea ei tietenkään voi ennalta tietää tai ennakoida.
Ehkä yksi suurimmista asioista, josta luopumiseen olen itseäni valmistanut, on ulkomaan matkat. Olen perheeni kanssa reissannut vähintään kerran vuodessa ulkomaille niin kauan kuin muistan ja se on aina ollut minulle tärkeää. Koiran ottamisen myötä mahdollisuudet ulkomaanmatkailuun kuitenkin vähenevät melko radikaalisti. Tai ainakin matkat tulevat muuttumaan melko paljon. Ehkä Italiaan tai Englantiin lentämisen sijasta edessä onkin Skandinavian valloitus autolla. Sen sijaan, että pitäisi luopua itselle tärkeistä asioista ja unelmista, onkin ehkä paikallaan vain yrittää muunnella ja soveltaa niitä.
Onnellista ja turvallista uutta vuotta!
Sovellettuja unelmia
Pahoittelen opiskelu- ja harjoittelukiireistä johtunutta kirjoitustaukoa. Nyt on harjoittelu (ja siinä samassa jouluhulinatkin) takana päin, joten minulla on taas enemmän aikaa istahtaa alas ja kirjoittaa.Uutiseni koiran ottamisesta on herättänyt ihmisissä aika monenlaisia kommentteja. Suurin osa ihmisistä vaikuttaa yleensä iloisilta ja innostuneilta, mutta joitakin eriäviä reaktioita olen kokenut. Esimerkiksi oman isäni asenne tätä asiaa kohtaan tuntuu olevan varsin neutraali, muutamia ”minä en sitten sitä tule millään tavalla maksamaan” tai ”meille se ei sitten tule hoitoon” kommentteja lukuun ottamatta. Mutta mitkään muunlaiset kommentit olisivatkin olleet täysin odotuksieni vastaisia. Innokkaimmat taas ovat ilmoittautuneet jo nyt valmiiksi hoitamaan tulevaa koiraani tarpeen tullessa.
Monet ihmiset kysyvät tietenkin ensimmäisenä, minkä rotuinen koira minulle on tulossa. Vastaukseni kuullessaan he yleensä haluavat tietää rodusta enemmän, sillä suurin osa ei lyhytkarvaista collieta tunnu tietävän. Ihmiset, joilla on itsellään koiria ovat tosin yleensä hieman paremmin perillä myös vähän tuntemattomammista roduista. Moni kuitenkin tietää colliesta sen pitkäkarvaisemman version, joten rodun selittäminen on usein melko helppoa, eikä Lassieta ole tarvinnut mainita kuin muutaman kerran.
Välillä kuulee kyselyitä siitä, olenko varmasti valmis ja varma päätöksestäni. Jotkut ihmiset ottavat asiakseen selvittää, mihin kaikkeen olen sitoutumassa koiraa ostaessani. Ja hyvä niin, kaikki koiraa ottavat eivät sitä välttämättä ymmärrä. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa olevani melko hyvin valmistautunut tulevaan koiranomistajuuteeni. Minulla on ollut vuosikausia aikaa pohtia kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja mahdollisuudet päässäni useaan otteeseen ja tiedän, ainakin noin suurin piirtein, mihin olen sitoutumassa ja mistä olen luopumassa. Kaikkea ei tietenkään voi ennalta tietää tai ennakoida.
Ehkä yksi suurimmista asioista, josta luopumiseen olen itseäni valmistanut, on ulkomaan matkat. Olen perheeni kanssa reissannut vähintään kerran vuodessa ulkomaille niin kauan kuin muistan ja se on aina ollut minulle tärkeää. Koiran ottamisen myötä mahdollisuudet ulkomaanmatkailuun kuitenkin vähenevät melko radikaalisti. Tai ainakin matkat tulevat muuttumaan melko paljon. Ehkä Italiaan tai Englantiin lentämisen sijasta edessä onkin Skandinavian valloitus autolla. Sen sijaan, että pitäisi luopua itselle tärkeistä asioista ja unelmista, onkin ehkä paikallaan vain yrittää muunnella ja soveltaa niitä.
Onnellista ja turvallista uutta vuotta!
