ILOPILLERIN IKUISUUSPROJEKTI - Maanantaina, 24.11.2014 klo 15:13
Toukokuu 2014
Mitä meille on sitten viime päivityksen jälkeen tapahtunut? Keväällä aloitimme tokokurssin, joka kesti alkusyksyyn asti. Sieltä saimme hyviä vinkkejä eri tokoliikkeiden treenaamiseen ja olemmekin jatkaneet niiden parissa sekä omatoimisesti että paikallisen collieporukan järjestämissä viikottaisissa tokotreeneissä. Itselle ennen niin kiehtovasta tokosta on tullut ehkä se vähiten kiva harrastus, vaikka omat mielenkiintoiset ja mukavat juttunsa siinäkin on. Ja varmasti siitä nauttisi enemmän, jos ymmärtäisi enemmän! Juuri nyt pidämme hetken taukoa tokoilusta.
Collieiden koulutusviikonlopun tokoilua syyskuussa
Keväällä pääsimme samaisen collieporukan mukana kokeilemaan meille aivan uutta lajia, hakua. Se tempaisi meidät mukaansa ensimmäisestä kerrasta lähtien ja olimme innolla treeneissä mukana aina niitä järjestettäessä. Ehdimme treenata tutulla porukalla noin kymmenisen kertaa keväällä, kunnes kesäkuussa huomasin paikallisen palveluskoirayhdistyksen etsivän muutamaa aktiivista harrastajaa pienryhmiinsä. Minä tietenkin ilmoittauduin heti ja pääsinkin mukaan aivan huikeaan hakuryhmään, jonka jäsenet ovat osaavia ja kisaavia henkilöitä. Sen jälkeen olemmekin treenanneet maastossa yleensä kaksi kertaa viikossa, vaikkakin iltojen pimettyä syksyllä treenit täytyi jättää viikonlopulle.
Lennu on osoittautunut mitä mainioimmaksi hakukoiran aluksi! Se on sopivan röyhkeä ja sen ahneus motivoi sitä kiipeämään maalimiehen perässä vaikka puuhun. Haussa olemmekin edenneet todella reippaaseen tahtiin ja Lennulle on rakennettu esimerkiksi ilmaisu jo melko vahvaksi. Jännittävää on nähdä, mihin pisteeseen pääsemme ensi kauden aikana!
Hakumetsässä syyskuussa
Lokakuun alussa aloitimme myös agilityn alkeiskurssin. Lennu on osoittautunut tässäkin lajissa oikein lupaavaksi, kuulemma siitä tulee vielä nopea koira agilityradoille jossain vaiheessa! Kurssilla olemme päässeet tutustumaan mm. keppeihin, puomiin, renkaaseen, keinuun, putkiin sekä aitoihin. Lisäksi olen opettanut Lennulle kontaktit 2on2off-tekniikalla naksuttimen avulla ja ne sujuvatkin jo oikein hyvin.
Kompastuskivemme agilityssä, kuten kovin monessa muussakin asiassa, taidan olla minä. Viime kerralla tarkoituksena oli tehdä pienellä radalla valssi (ohjauskuvio), mutta omat jalkani olivat aivan solmussa, vaikka kovasti ilman koiraa kuviota kuivaharjoittelinkin. En tosin edes tiedä, tulemmeko koskaan etenemään tässä lajissa kisatasolle asti, sillä palveluskoirapuoli kiinnostaa tällä hetkellä itseäni enemmän. Agility on kuitenkin osoittautunut mukavaksi talvilajiksi ja vastapainoksi sekä haulle että tokolle.
Lokakuu 2014
Pentunäyttelyn jälkeen olemme pyörähtäneet myös kaksi kertaa näyttelykehässä, molemmilla kerroilla Jyväskylässä. Ensin osallistuimme toukokuussa collieiden sivuerikoisnäyttelyssä pentuluokkaan ja sitten marraskuun alussa Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä Lennu osallistui ensimmäisen kerran viralliseen luokkaan. Molemmilla kerroilla Lennun esiintyminen sekä sen saavuttamat tulokset ylittivät kaikki odotukseni. Toukokuussa Lennu oli sivuerkkarin ROP-pentu sekä vieläpä BIS-pentu. Jyväskylä KV:ssä Lennu taas avasi virallisen näyttelyuransa saamalla laatuarvostelun erinomainen sekä SA:n ja olemalla JUK1 PU4. Lisäksi se sai vielä varasertinkin!
Ensi viikolla onkin vuorossa seuraava näyttelykoitoksemme Helsingin messukeskuksessa, jossa osallistumme sekä Voittaja 2014 että Helsinki Winner -näyttelyihin, mikäli Lennun tassuhaava vain on parantunut siihen mennessä.
Sivuerkkarissa toukokuussa
Muuten Lennu onkin viettänyt aivan tavallista koiranelämää. Se on käynyt metsälenkeillä, patikoinut kansallismaisemissa, uinut kesällä, leikkinyt kavereiden kanssa sekä syönyt mahansa täyteen. Tietyllä tapaa arki sen kanssa on tasoittunut paljon ja siitä on tullut mukava ja rento lemmikki. Toisaalta se on kyllä edelleenkin erittäin pentumainen. Se on omalla tavallaan sekoitus jotain todella hellyyttävää sekä ihanaa ja samalla jotain kauhean raivostuttavaa. Onneksi raivostuttaviin puoliinkin alkaa jo turtua ja ne tulevat esille aikaisempaa harvemmin. Toiveita siis on, että joskus elämme yhdessä totaalisessa harmoniassa!
Yeah, right… ;)
Kolilla toukokussa ja uimassa kesäkuussa
Tilannepäivitystä!
Pahoittelen kovasti todella pitkäksi venähtänyttä kirjoitustaukoa. Harrastukset ovat vieneet meidät aivan mennessään, eikä vajaan kuukauden päässä häämöttävä valmistuminen ainakaan ole helpottanut ajankäytön haasteita. Viikonloppuna tuli täyteen vuosi siitä, kun Lennun kasvattajalta hain ja sen kunniaksi yritän ryhdistäytyä ja ryhtyä jälleen kirjoittamaan kuulumisiamme!Toukokuu 2014
Mitä meille on sitten viime päivityksen jälkeen tapahtunut? Keväällä aloitimme tokokurssin, joka kesti alkusyksyyn asti. Sieltä saimme hyviä vinkkejä eri tokoliikkeiden treenaamiseen ja olemmekin jatkaneet niiden parissa sekä omatoimisesti että paikallisen collieporukan järjestämissä viikottaisissa tokotreeneissä. Itselle ennen niin kiehtovasta tokosta on tullut ehkä se vähiten kiva harrastus, vaikka omat mielenkiintoiset ja mukavat juttunsa siinäkin on. Ja varmasti siitä nauttisi enemmän, jos ymmärtäisi enemmän! Juuri nyt pidämme hetken taukoa tokoilusta.
Collieiden koulutusviikonlopun tokoilua syyskuussa
Keväällä pääsimme samaisen collieporukan mukana kokeilemaan meille aivan uutta lajia, hakua. Se tempaisi meidät mukaansa ensimmäisestä kerrasta lähtien ja olimme innolla treeneissä mukana aina niitä järjestettäessä. Ehdimme treenata tutulla porukalla noin kymmenisen kertaa keväällä, kunnes kesäkuussa huomasin paikallisen palveluskoirayhdistyksen etsivän muutamaa aktiivista harrastajaa pienryhmiinsä. Minä tietenkin ilmoittauduin heti ja pääsinkin mukaan aivan huikeaan hakuryhmään, jonka jäsenet ovat osaavia ja kisaavia henkilöitä. Sen jälkeen olemmekin treenanneet maastossa yleensä kaksi kertaa viikossa, vaikkakin iltojen pimettyä syksyllä treenit täytyi jättää viikonlopulle.
Lennu on osoittautunut mitä mainioimmaksi hakukoiran aluksi! Se on sopivan röyhkeä ja sen ahneus motivoi sitä kiipeämään maalimiehen perässä vaikka puuhun. Haussa olemmekin edenneet todella reippaaseen tahtiin ja Lennulle on rakennettu esimerkiksi ilmaisu jo melko vahvaksi. Jännittävää on nähdä, mihin pisteeseen pääsemme ensi kauden aikana!
Hakumetsässä syyskuussa
Lokakuun alussa aloitimme myös agilityn alkeiskurssin. Lennu on osoittautunut tässäkin lajissa oikein lupaavaksi, kuulemma siitä tulee vielä nopea koira agilityradoille jossain vaiheessa! Kurssilla olemme päässeet tutustumaan mm. keppeihin, puomiin, renkaaseen, keinuun, putkiin sekä aitoihin. Lisäksi olen opettanut Lennulle kontaktit 2on2off-tekniikalla naksuttimen avulla ja ne sujuvatkin jo oikein hyvin.
Kompastuskivemme agilityssä, kuten kovin monessa muussakin asiassa, taidan olla minä. Viime kerralla tarkoituksena oli tehdä pienellä radalla valssi (ohjauskuvio), mutta omat jalkani olivat aivan solmussa, vaikka kovasti ilman koiraa kuviota kuivaharjoittelinkin. En tosin edes tiedä, tulemmeko koskaan etenemään tässä lajissa kisatasolle asti, sillä palveluskoirapuoli kiinnostaa tällä hetkellä itseäni enemmän. Agility on kuitenkin osoittautunut mukavaksi talvilajiksi ja vastapainoksi sekä haulle että tokolle.
Lokakuu 2014
Pentunäyttelyn jälkeen olemme pyörähtäneet myös kaksi kertaa näyttelykehässä, molemmilla kerroilla Jyväskylässä. Ensin osallistuimme toukokuussa collieiden sivuerikoisnäyttelyssä pentuluokkaan ja sitten marraskuun alussa Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä Lennu osallistui ensimmäisen kerran viralliseen luokkaan. Molemmilla kerroilla Lennun esiintyminen sekä sen saavuttamat tulokset ylittivät kaikki odotukseni. Toukokuussa Lennu oli sivuerkkarin ROP-pentu sekä vieläpä BIS-pentu. Jyväskylä KV:ssä Lennu taas avasi virallisen näyttelyuransa saamalla laatuarvostelun erinomainen sekä SA:n ja olemalla JUK1 PU4. Lisäksi se sai vielä varasertinkin!
Ensi viikolla onkin vuorossa seuraava näyttelykoitoksemme Helsingin messukeskuksessa, jossa osallistumme sekä Voittaja 2014 että Helsinki Winner -näyttelyihin, mikäli Lennun tassuhaava vain on parantunut siihen mennessä.
Sivuerkkarissa toukokuussa
Muuten Lennu onkin viettänyt aivan tavallista koiranelämää. Se on käynyt metsälenkeillä, patikoinut kansallismaisemissa, uinut kesällä, leikkinyt kavereiden kanssa sekä syönyt mahansa täyteen. Tietyllä tapaa arki sen kanssa on tasoittunut paljon ja siitä on tullut mukava ja rento lemmikki. Toisaalta se on kyllä edelleenkin erittäin pentumainen. Se on omalla tavallaan sekoitus jotain todella hellyyttävää sekä ihanaa ja samalla jotain kauhean raivostuttavaa. Onneksi raivostuttaviin puoliinkin alkaa jo turtua ja ne tulevat esille aikaisempaa harvemmin. Toiveita siis on, että joskus elämme yhdessä totaalisessa harmoniassa!
Yeah, right… ;)
Kolilla toukokussa ja uimassa kesäkuussa
