ILTAHäMYN PENTUPROJEKTI - Lauantaina, 22.01.2011 klo 00:19
Sijoituskoira on koira, johon kasvattajalla on jalostusoikeus, mutta joka asuu toisen ihmisen luona. Sijoituskoirista puhuttaessa tätä ihmistä, kenen luona koira asuu kutsutaan haltijaksi. Yleensä narttujen kohdalla kasvattajan sijoitussopimus on neljään ikävuoteen saakka. Kasvattaja voi siihen menenssä kerran pennuttaa sijoitusnarttunsa, jonka jälkeen koiran omistusoikeus siirtyy haltijalle, eikä kasvattajalla ole tämän jälkeen enää oikeuksia koiraan. Mikäli kasvattaja ei pennuta sijoituskoiraansa, siirtyy koiran omistusoikeus viimeistään sopimukseen määrätyssä iässä haltijalle. Usein tämä ikä on neljä vuotta. Kasvattaja ei voi ottaa sijoituskoiraansa itselle ilman haltijan lupaa ja toisaalta, haltija ei voi kieltäytyä antamaan sijoituskoiraa pennuttamaan kasvattajan luokse, mikäli näin on sopimukseen kirjattu. Kasvattaja maksaa sijoituskoiralleen terveystarkastukset, sekä mikäli pennuttaa nartun, kaikki siihen liittyvät kulut. Kasvattaja saa sijoituskoiransa pentueen itselleen ja sijoituskoira pennuttaa kasvattajan luona, ellei asiasta erikseen toisin sovita. Sijoituskoirasta maksetaan otettaessa maksimissaan puolet pennun myyntihinnasta ja tämä maksu on ns. "takuumaksu", jonka saa takaisin, mikäli kasvattaja aikanaan teettää pentueen koiralla. Sijoituskoiraksi koitetaan usein valita pentueen "lupaavin" pentu.
Sijoituskoirakäytäntö on hyvä siksi, että kasvattajien ei tarvitse ottaa suurta määrää koiria itselleen kotiin, vaan jokainen koirat saavat elää pienemmässä laumassa ja saavat enemmän omaa aikaa. Sijoituskoirakäytäntö mahdollistaa ns. "kotikasvatuksen", kun kastavattajalla ei tarvitse olla kotonaan suurta määrää koiria. Itse pidä sijoituskoiria siksi, koska en halua koiria vaan olemaan vaan haluan tarjota niille lenkkeilyn lisäksi tekemistä harrastusten muodossa. Minulla ei ole kuitenkaan tällä erää aikaa harrastaa kuin kahden koiran kanssa, joten siksi kotona ei pysyvästi ole enempää koiria. Sijoituskoirani kyläilevät minulla kuitenkin usein, sillä otan sijoituskoiriani mielellään hoitoon, jotta minä, koirani ja kotini ovat sijoitusnartulle tuttuja. Pidän tätä tärkeänä, mikäli sijoituskoira aikanaan tulee pennuttamaan luokseni.
Sijoituspennut valitaan "pentulaatikosta", eli luovutusikään menenssä niinkuin pennut muutenkin. Näin ollen ei niistä itsestään välttämättä aina tule jalostuskelpoisia kasvettuaan, tai suvusta voi selvitä koiran kasvaessa esimerkiksi sairausriskejä, joita ei ollut tiedossa pentua ottaessa. Kasvattajat eivät aina astuta sijoitusnarttujaan, mikäli eivät näe niitä jalostuskelpoisiksi syystä tai toisesta. Itse olen jättänyt tähän mennessä kaksi sijoituskoiraa käyttämättä jalostukseen ja luovuttanut omistusoikeudet kokonaan haltijoilleen.
Sijoituskoira kannattaa ottaa vaan kasvattajalta, jonka kanssa tulet hyvin toimeen ja jonka kasvatusajatukset ja periaatteet käyvät yksiin sinun ajatustesi kanssa. Sijoitussopimukset kannattaa aina tehdä kennelliiton virallisella kaavakkeella.
Tämän pentublogin tähti, Rilla on sijoitusnarttuni ja Rilla asuu sijoituskodissaan Oulussa haltijansa luona. Mikäli Rillalle syntyy narttupentuja, niin sijoitan myös Rillan pennun, joka toivonmukaan jatkaa tätä linjaa aikanaan tekemällä pentueen minulle.
Mikä ihmeen sijoituskoira?
Olen tässä jo joitan kirjoituksia kirjoittanut ja puhunut sijoituskoirastani Rillasta, niin olisi hyvä ehkä tarkentaa mikä tämä "sijoituskoira" oikeen on.Sijoituskoira on koira, johon kasvattajalla on jalostusoikeus, mutta joka asuu toisen ihmisen luona. Sijoituskoirista puhuttaessa tätä ihmistä, kenen luona koira asuu kutsutaan haltijaksi. Yleensä narttujen kohdalla kasvattajan sijoitussopimus on neljään ikävuoteen saakka. Kasvattaja voi siihen menenssä kerran pennuttaa sijoitusnarttunsa, jonka jälkeen koiran omistusoikeus siirtyy haltijalle, eikä kasvattajalla ole tämän jälkeen enää oikeuksia koiraan. Mikäli kasvattaja ei pennuta sijoituskoiraansa, siirtyy koiran omistusoikeus viimeistään sopimukseen määrätyssä iässä haltijalle. Usein tämä ikä on neljä vuotta. Kasvattaja ei voi ottaa sijoituskoiraansa itselle ilman haltijan lupaa ja toisaalta, haltija ei voi kieltäytyä antamaan sijoituskoiraa pennuttamaan kasvattajan luokse, mikäli näin on sopimukseen kirjattu. Kasvattaja maksaa sijoituskoiralleen terveystarkastukset, sekä mikäli pennuttaa nartun, kaikki siihen liittyvät kulut. Kasvattaja saa sijoituskoiransa pentueen itselleen ja sijoituskoira pennuttaa kasvattajan luona, ellei asiasta erikseen toisin sovita. Sijoituskoirasta maksetaan otettaessa maksimissaan puolet pennun myyntihinnasta ja tämä maksu on ns. "takuumaksu", jonka saa takaisin, mikäli kasvattaja aikanaan teettää pentueen koiralla. Sijoituskoiraksi koitetaan usein valita pentueen "lupaavin" pentu.
Sijoituskoirakäytäntö on hyvä siksi, että kasvattajien ei tarvitse ottaa suurta määrää koiria itselleen kotiin, vaan jokainen koirat saavat elää pienemmässä laumassa ja saavat enemmän omaa aikaa. Sijoituskoirakäytäntö mahdollistaa ns. "kotikasvatuksen", kun kastavattajalla ei tarvitse olla kotonaan suurta määrää koiria. Itse pidä sijoituskoiria siksi, koska en halua koiria vaan olemaan vaan haluan tarjota niille lenkkeilyn lisäksi tekemistä harrastusten muodossa. Minulla ei ole kuitenkaan tällä erää aikaa harrastaa kuin kahden koiran kanssa, joten siksi kotona ei pysyvästi ole enempää koiria. Sijoituskoirani kyläilevät minulla kuitenkin usein, sillä otan sijoituskoiriani mielellään hoitoon, jotta minä, koirani ja kotini ovat sijoitusnartulle tuttuja. Pidän tätä tärkeänä, mikäli sijoituskoira aikanaan tulee pennuttamaan luokseni.
Sijoituspennut valitaan "pentulaatikosta", eli luovutusikään menenssä niinkuin pennut muutenkin. Näin ollen ei niistä itsestään välttämättä aina tule jalostuskelpoisia kasvettuaan, tai suvusta voi selvitä koiran kasvaessa esimerkiksi sairausriskejä, joita ei ollut tiedossa pentua ottaessa. Kasvattajat eivät aina astuta sijoitusnarttujaan, mikäli eivät näe niitä jalostuskelpoisiksi syystä tai toisesta. Itse olen jättänyt tähän mennessä kaksi sijoituskoiraa käyttämättä jalostukseen ja luovuttanut omistusoikeudet kokonaan haltijoilleen.
Sijoituskoira kannattaa ottaa vaan kasvattajalta, jonka kanssa tulet hyvin toimeen ja jonka kasvatusajatukset ja periaatteet käyvät yksiin sinun ajatustesi kanssa. Sijoitussopimukset kannattaa aina tehdä kennelliiton virallisella kaavakkeella.
Tämän pentublogin tähti, Rilla on sijoitusnarttuni ja Rilla asuu sijoituskodissaan Oulussa haltijansa luona. Mikäli Rillalle syntyy narttupentuja, niin sijoitan myös Rillan pennun, joka toivonmukaan jatkaa tätä linjaa aikanaan tekemällä pentueen minulle.
