ILTAHäMYN PENTUPROJEKTI - Lauantaina, 15.01.2011 klo 00:06
Rilla 4vkoa
Pentueeseen syntyi seitsemän pentua, joista neljä oli narttuja. Valinnanvaraa siis oli. Kävin reilun 400km päässä suuntaansa katsomassa pentuja kahdesti yökyläilyreissulla ja pääsin tutustumaan pentuihin hyvin. Yksi nartuista kuitenkin miellytti minua sekä luonteeltaan, että ulkoisesti enemmän kuin muut, joten päädyin valitsemaan tämän nartun. Ajan kanssa katsottaisiin, tulisiko narttu aikanaan käyttöön vai ei. Kaksi sijoitusnarttua olen jo lyhyen kasvatusurani aikana jättänyt käyttämättä sillä en pitänyt niitä jalostukseen sopivina, joten toiveet, että tästä tulisi kriteerini täyttävä oli suuret.
Tämä pentu sai nimekseen Rilla ja sai oman sijoituskotinsa Oulusta, eli vain muutaman kymmenen kilometrin päästä minusta. Tämä oli erityisen mukavaa, sillä minulla on ollut mahdollisuus nähdä Rillaa läpi sen elämän. Käymme usein Rillan omistajan kanssa lenkillä yhdessä, joten myös oma laumani on Rillalle hyvin tuttu. Rilla on myös ollut minulla noin vuoden iässä yhtäjaksoisesti kuukauden hoidossa omistajansa ulkomaanmatkan aikana. Tämän lisäksi Rilla on usein ollut viikonloppuhoidokkina meillä, joten myös kotini on Rillalle hyvin tuttu. Otan sijoitusnarttuja aina mielellään hoitoon, sillä haluan toki tutustua näihin mahdollisiin tuleviin jalostusnarttuihini mahdollisimman hyvin ja haluan myös, että minä, kotini ja perheeni ovat koirille mahdollisimman tuttuja, mikäli aikanaan tulevat pennuttamaan luokseni.
Rilla hilkun yli luovutusikäisenä meillä isänsä vieressä nukkumassa
Rillasta kasvoikin minua kovasti miellyttävä koira, jopa niin miellyttävä, että tekisi kovasti mieli jättää tästä itselle kotiin kasvamaan seuraava harrastuskoiran alku. Oma nykyisen laumani koirat kuitenkin ovat vielä aktiivisessa harrastusiässä ja minulla ei ole aikaa harrastaa kolmen koiran kanssa, joten todennäköisesti pennunotto itselle jää myöhempään vaiheeseen. En halua ottaa itselleni koiraa vaan olemaan, vaan pidän siitä, että voin harrastaa ja touhuta sen kanssa ja haluan, että jokaiselle koiralleni on riittävästi aikaa tähän.
Rilla terveystarkastettiin lonkkien ja kyynärien osalta keväällä 2010 ja tuloksena oli näiden tutkittavien osalta ns. priimaa, eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Rillan toisien juoksujen aikaan loppukeväästä 2010 rupesi myös Rillan pennutuksen ajankohta varmistumaan. Rilla oli ollut suunnitelmissa pennuttaa vasta myöhemmin, mutta nyt oma elämäntilanteeni tuki niin kovasti Rillan juoksuvälillä seuraavaa tulevaa juoksua. Lisäksi Rilla oli ruvennut aikuistumaan kovasti ja Rillan sijoitushaltijan kanssa keskusteltua päädyin, että Rilla astutetaan tähän juoksuun. Rillan pentujen aikaan minulla on hyvin vähäinen viikottainen työtuntimäärä, joten pennuille on hyvin aikaa ja ne tulevat saamaan hyvin totutusta käsittelyyn, ihmiskontakteihin ja muuhun pikkupentuajan elämänharjoitteluun.
Pentuprojekti, alku
Tämä nimenomainen "pentuprojetkti" alkoi oikeastaan n.2,5v sitten, kun omaa urostani pyydettiin jalostukseen. Uros oli vielä suhteellisen nuori, vasta 2,5 vuotta, mutta koska yhdistelmä vaikutti hyvältä kokonaisuutena päätin antaa urosta käyttöön. Minulla oli ollut halu jättää jossain vaiheessa tästä uroksestani itselle jälkeläinen sijoitukseen, mutta olin ajatellut odottaa vasta myöhemmälle iälle. Narttu, jolle urosta pyydettiin miellytti minua kuitenkin niin paljon, että päätin, että otan narttupennun jo tästä yhdistelmästä.Rilla 4vkoa
Pentueeseen syntyi seitsemän pentua, joista neljä oli narttuja. Valinnanvaraa siis oli. Kävin reilun 400km päässä suuntaansa katsomassa pentuja kahdesti yökyläilyreissulla ja pääsin tutustumaan pentuihin hyvin. Yksi nartuista kuitenkin miellytti minua sekä luonteeltaan, että ulkoisesti enemmän kuin muut, joten päädyin valitsemaan tämän nartun. Ajan kanssa katsottaisiin, tulisiko narttu aikanaan käyttöön vai ei. Kaksi sijoitusnarttua olen jo lyhyen kasvatusurani aikana jättänyt käyttämättä sillä en pitänyt niitä jalostukseen sopivina, joten toiveet, että tästä tulisi kriteerini täyttävä oli suuret.
Tämä pentu sai nimekseen Rilla ja sai oman sijoituskotinsa Oulusta, eli vain muutaman kymmenen kilometrin päästä minusta. Tämä oli erityisen mukavaa, sillä minulla on ollut mahdollisuus nähdä Rillaa läpi sen elämän. Käymme usein Rillan omistajan kanssa lenkillä yhdessä, joten myös oma laumani on Rillalle hyvin tuttu. Rilla on myös ollut minulla noin vuoden iässä yhtäjaksoisesti kuukauden hoidossa omistajansa ulkomaanmatkan aikana. Tämän lisäksi Rilla on usein ollut viikonloppuhoidokkina meillä, joten myös kotini on Rillalle hyvin tuttu. Otan sijoitusnarttuja aina mielellään hoitoon, sillä haluan toki tutustua näihin mahdollisiin tuleviin jalostusnarttuihini mahdollisimman hyvin ja haluan myös, että minä, kotini ja perheeni ovat koirille mahdollisimman tuttuja, mikäli aikanaan tulevat pennuttamaan luokseni.
Rilla hilkun yli luovutusikäisenä meillä isänsä vieressä nukkumassa
Rillasta kasvoikin minua kovasti miellyttävä koira, jopa niin miellyttävä, että tekisi kovasti mieli jättää tästä itselle kotiin kasvamaan seuraava harrastuskoiran alku. Oma nykyisen laumani koirat kuitenkin ovat vielä aktiivisessa harrastusiässä ja minulla ei ole aikaa harrastaa kolmen koiran kanssa, joten todennäköisesti pennunotto itselle jää myöhempään vaiheeseen. En halua ottaa itselleni koiraa vaan olemaan, vaan pidän siitä, että voin harrastaa ja touhuta sen kanssa ja haluan, että jokaiselle koiralleni on riittävästi aikaa tähän.
Rilla terveystarkastettiin lonkkien ja kyynärien osalta keväällä 2010 ja tuloksena oli näiden tutkittavien osalta ns. priimaa, eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Rillan toisien juoksujen aikaan loppukeväästä 2010 rupesi myös Rillan pennutuksen ajankohta varmistumaan. Rilla oli ollut suunnitelmissa pennuttaa vasta myöhemmin, mutta nyt oma elämäntilanteeni tuki niin kovasti Rillan juoksuvälillä seuraavaa tulevaa juoksua. Lisäksi Rilla oli ruvennut aikuistumaan kovasti ja Rillan sijoitushaltijan kanssa keskusteltua päädyin, että Rilla astutetaan tähän juoksuun. Rillan pentujen aikaan minulla on hyvin vähäinen viikottainen työtuntimäärä, joten pennuille on hyvin aikaa ja ne tulevat saamaan hyvin totutusta käsittelyyn, ihmiskontakteihin ja muuhun pikkupentuajan elämänharjoitteluun.
