JääRäPää SEIKKAILEE - Maanantaina, 18.08.2014 klo 14:14
Aloitetaan kaikkii aivan alusta. Itse olen 30 vuotias nuori mies ja asun vanhempieni kanssa.
Olen pitkään haaveillut omaa koiraa varmaankin ihan pikku pojasta asti välillä koira kuume on laskenut ja välillä se on noussut.
lapsuuden kodissani on ollut aina koiria.
Ajokoiria ja Suomen pystykorva. Siskollani on on tälläkin hetkellä kaksi irlanninsetteriä ettei koira ole minulle aivan vieras otus mutta omaa koiraa minulla ei ole ollut koskaan.
Jossakin vaiheessa halusin dalmadialaisen ja jossakin vaiheessa taas oli toinen rotu mielessä. Kuten varmaan monella ja niin itsellänikin koira kuume on välillä laskenut ja välillä noussut. Joku vuosi sitten harkitsin todella vakavissani koiran ostamista mutta sillä hetkellä itselläni ei ollut koiralle aikaa. No taas meni vuosi kuukausi jos toinenkin ja viime vuonna suunnilleen näihin aikoihin loppu kesästä alku syksystä koira kuume taas nousi nousemistaan ja silloin mietin pitkään asiaa ja silloin päätin nyt minä se koiran ostan ja päätin myös et koiralle kyllä sitä aikaa löytyy ja tulee löytymään.
Kuten alussa jo mainitsin asun vanhempieni luona ja kun se koiran osta olisi ollut minusta kiinni niin minulla olisi ollut koira jo jokin vuosi sitten mutta vanhempani pistivät hanttiin minkä kerkesivät.
Koira rotu oli vielä hakusessa mutta itse kun harrastan juoksua niin melkein pääasia oli et koiran pitää lähtee minun kanssani juoksu lenkille. Juttelin ystäväni kanssa koirista ja ystävälläni on cairninterrieri ja hän minulle suositteli rotua. Ensimmäinen mielikuva rodusta oli "kortteli koira" joka ei varmaan jaksa muuta kun korttelin ympäri lenkkeillä.
Viime vuonna otin taas koiran oston esille ja äitini torppasi täysin ehdotuksen no aikaa kului ja kului ja pikku hiljaa äitini mieli rupesi muuttumaan asian suhteen. No lähdin loppu syksystä käymään Turussa viikonloppu reissun ja vanhempani lähtivät Viroon rompetori tapahtumaan. Kun olin matkalla Turkuun niin pistin äitlleni ihan kiusallaanviestin "joko tuon koiran pennun mukana". No äitini taisi vastat jotenkin näin "älä nyt vielä mutta saat koiran". Voi sitä ilon määrää tais koko juna vaunu tietää sen jälkeen et saan koiran pennun. No junassa ollessani otin cairniterrierin kasvattajiin yhteyttä eripuolelle Suomea ja rupesin soittelemaan kasvattajia läpi ja kyselemään minkälainen rotu on kyseessä ja vähän pentu tilannetta.
Jossakin vaiheessa kysyin eräältä kasvattajalta varovasti miten paljon rotu jaksaa sitten touhuta ja kulkea mukana lenkillä ettei vaan rotu ole "kortteli koira". No vähän aikaa meni ja kasvattajaa rupes naurattamaan ja tuumas "ei todellakaan ennemmin isäntä väsyy kun koira. Iso koira pienessä koossa". Silloin päätin tuo on minun rotu.
No sitten tietenkin alkoi kasvattajan ja pennun etsintä. Itse asun kainuussa ja päätin etten Jyväskylän alapuolelta käy hakemassa pentua. Itselläni isoveli asuu Jyväskylässä.
No monien soittojen ja netissä surffailujen kautta päätin ottaa koiran pennun Kuopion läheltä Pöljästä. Tuttavani oli myös ottanut samalta kasvattajalta oman koiransa.
Alku talvesta 2013 tein pennusta alustavan varauksen pennun emää ei ollut vielä edes astutettu joten aika varhain olin liikkeellä. No aikaa kului ja varmaan olimme viikottain kasvatajan kanssa yhteydessä missä mennän. Vuosi vaihtui ja alku vuodesta 2014 tammikuun 5 päivä vihdoin ja viimein pentu syntyi. Pentueeseen tuli 2 urosta ja 1 narttu. Voi sitä ilon määrää. Olin aloittanut Tamikuussa harjoittelu jakson paikallisessa S-marketissa ja varmaan koko kauppa raikui kun sain tekstiviestin pentu on syntynyt.
Sitten alkoi se pitkä ja piinaava odotus milloin pentuja voi käydä katsomassa. Helmikuun alussa vierailin vanhempieni kanssa kennelissä ja kyllähän ne koiran pennut olivat ihania. Olisin jo silloin ottanut pennun mukaan jos olis saanut ottaa. No seuraava odotus alkoi milloin saan hakea koiran kotiin. Maaliskuussa sitten kävimme hakemassa koiran kotiin. Koiralle olin jo keksinyt nimen ja siitä tuli Max.
Aikaa on kulunut monta kuukautta siitä kun Max oli pikku koiran pentu Max on nyt 8 kk vanha ja itse sain vakituisen työpaika L&T. Työt painottuvat yleensä aamuun ja iltan päivät ovat vielä tässä vaiheessa vapaata joten aikaa jää koiralle ja omille harrastuksille. Elämä Max kanssa on ollut vuoristorataa välillä on hyviä päiviä koira tottelee mutta välillä on huonoja ja todella huonoja päiviä kun ei millään jaksain koiran kanssa olla. Onneksi kummiskin viime aikoina niitä juonoja ja todella huonoja päiviä on ollut todella vähän.
Kuten yleensä koira saa lempinimiä (isin pikku lirpukka, jääräpää, jäbäleisson) siinä joitakn lempi nimiä.
Max on kiintynyt minuun todella välillä näyttää ettei wc saa rauhassa mennä kun koira tulee perässä. Yöt Max nukkuu minun kanssa sängyssä, lattialla tai sisähäkissään.
Tässäpäs tätä näin aluksi kirjoittelen kun kerkeän lisää puuhistamme Max kanssa ja jo jotakin kiinnostaa niin kysykää ja kommentaikaa blogiani. Olisi mukava tietää jos saan blogini seuraajia.
Mistäs sitä aloittais
Vihdoin ja viimein se on totta oma koira ostettu ja tällä hetkelläni koirallani on ikää 8 kk.Aloitetaan kaikkii aivan alusta. Itse olen 30 vuotias nuori mies ja asun vanhempieni kanssa.
Olen pitkään haaveillut omaa koiraa varmaankin ihan pikku pojasta asti välillä koira kuume on laskenut ja välillä se on noussut.
lapsuuden kodissani on ollut aina koiria.
Ajokoiria ja Suomen pystykorva. Siskollani on on tälläkin hetkellä kaksi irlanninsetteriä ettei koira ole minulle aivan vieras otus mutta omaa koiraa minulla ei ole ollut koskaan.
Jossakin vaiheessa halusin dalmadialaisen ja jossakin vaiheessa taas oli toinen rotu mielessä. Kuten varmaan monella ja niin itsellänikin koira kuume on välillä laskenut ja välillä noussut. Joku vuosi sitten harkitsin todella vakavissani koiran ostamista mutta sillä hetkellä itselläni ei ollut koiralle aikaa. No taas meni vuosi kuukausi jos toinenkin ja viime vuonna suunnilleen näihin aikoihin loppu kesästä alku syksystä koira kuume taas nousi nousemistaan ja silloin mietin pitkään asiaa ja silloin päätin nyt minä se koiran ostan ja päätin myös et koiralle kyllä sitä aikaa löytyy ja tulee löytymään.
Kuten alussa jo mainitsin asun vanhempieni luona ja kun se koiran osta olisi ollut minusta kiinni niin minulla olisi ollut koira jo jokin vuosi sitten mutta vanhempani pistivät hanttiin minkä kerkesivät.
Koira rotu oli vielä hakusessa mutta itse kun harrastan juoksua niin melkein pääasia oli et koiran pitää lähtee minun kanssani juoksu lenkille. Juttelin ystäväni kanssa koirista ja ystävälläni on cairninterrieri ja hän minulle suositteli rotua. Ensimmäinen mielikuva rodusta oli "kortteli koira" joka ei varmaan jaksa muuta kun korttelin ympäri lenkkeillä.
Viime vuonna otin taas koiran oston esille ja äitini torppasi täysin ehdotuksen no aikaa kului ja kului ja pikku hiljaa äitini mieli rupesi muuttumaan asian suhteen. No lähdin loppu syksystä käymään Turussa viikonloppu reissun ja vanhempani lähtivät Viroon rompetori tapahtumaan. Kun olin matkalla Turkuun niin pistin äitlleni ihan kiusallaanviestin "joko tuon koiran pennun mukana". No äitini taisi vastat jotenkin näin "älä nyt vielä mutta saat koiran". Voi sitä ilon määrää tais koko juna vaunu tietää sen jälkeen et saan koiran pennun. No junassa ollessani otin cairniterrierin kasvattajiin yhteyttä eripuolelle Suomea ja rupesin soittelemaan kasvattajia läpi ja kyselemään minkälainen rotu on kyseessä ja vähän pentu tilannetta.
Jossakin vaiheessa kysyin eräältä kasvattajalta varovasti miten paljon rotu jaksaa sitten touhuta ja kulkea mukana lenkillä ettei vaan rotu ole "kortteli koira". No vähän aikaa meni ja kasvattajaa rupes naurattamaan ja tuumas "ei todellakaan ennemmin isäntä väsyy kun koira. Iso koira pienessä koossa". Silloin päätin tuo on minun rotu.
No sitten tietenkin alkoi kasvattajan ja pennun etsintä. Itse asun kainuussa ja päätin etten Jyväskylän alapuolelta käy hakemassa pentua. Itselläni isoveli asuu Jyväskylässä.
No monien soittojen ja netissä surffailujen kautta päätin ottaa koiran pennun Kuopion läheltä Pöljästä. Tuttavani oli myös ottanut samalta kasvattajalta oman koiransa.
Alku talvesta 2013 tein pennusta alustavan varauksen pennun emää ei ollut vielä edes astutettu joten aika varhain olin liikkeellä. No aikaa kului ja varmaan olimme viikottain kasvatajan kanssa yhteydessä missä mennän. Vuosi vaihtui ja alku vuodesta 2014 tammikuun 5 päivä vihdoin ja viimein pentu syntyi. Pentueeseen tuli 2 urosta ja 1 narttu. Voi sitä ilon määrää. Olin aloittanut Tamikuussa harjoittelu jakson paikallisessa S-marketissa ja varmaan koko kauppa raikui kun sain tekstiviestin pentu on syntynyt.
Sitten alkoi se pitkä ja piinaava odotus milloin pentuja voi käydä katsomassa. Helmikuun alussa vierailin vanhempieni kanssa kennelissä ja kyllähän ne koiran pennut olivat ihania. Olisin jo silloin ottanut pennun mukaan jos olis saanut ottaa. No seuraava odotus alkoi milloin saan hakea koiran kotiin. Maaliskuussa sitten kävimme hakemassa koiran kotiin. Koiralle olin jo keksinyt nimen ja siitä tuli Max.
Aikaa on kulunut monta kuukautta siitä kun Max oli pikku koiran pentu Max on nyt 8 kk vanha ja itse sain vakituisen työpaika L&T. Työt painottuvat yleensä aamuun ja iltan päivät ovat vielä tässä vaiheessa vapaata joten aikaa jää koiralle ja omille harrastuksille. Elämä Max kanssa on ollut vuoristorataa välillä on hyviä päiviä koira tottelee mutta välillä on huonoja ja todella huonoja päiviä kun ei millään jaksain koiran kanssa olla. Onneksi kummiskin viime aikoina niitä juonoja ja todella huonoja päiviä on ollut todella vähän.
Kuten yleensä koira saa lempinimiä (isin pikku lirpukka, jääräpää, jäbäleisson) siinä joitakn lempi nimiä.
Max on kiintynyt minuun todella välillä näyttää ettei wc saa rauhassa mennä kun koira tulee perässä. Yöt Max nukkuu minun kanssa sängyssä, lattialla tai sisähäkissään.
Tässäpäs tätä näin aluksi kirjoittelen kun kerkeän lisää puuhistamme Max kanssa ja jo jotakin kiinnostaa niin kysykää ja kommentaikaa blogiani. Olisi mukava tietää jos saan blogini seuraajia.
