KOIBITO - Lauantaina, 23.10.2010 klo 21:07
Kävin aikaisemmin tällä viikolla pyörähtämässä koirapuistossa ensimmäistä kertaa elämässäni. Viime postauksesa esittelemäni Viivi-koirakin oli mukana lemmikkinsä Riinan kanssa. Riinahan on suunnilleen samanikäinen lukiolainen kuin minun Reitani, mutta naaras.
Lähdimme puistoon autolla, koska oli kylmä keli ja aika pitkä matka. Viivi meni omaan tilaansa takakonttiin verkon taakse, mutta minä jäin takapenkille. Syynä oli se, että ajattelin Reitaa vähän pelottavan autoilun... Luulen, että häntä ei olla oikein opetettu pentuna, enkä minäkään ole voinut opettaa pentuaikana, koska olen omistanut isäntäni vasta viisi vuotta.
Oli miten oli, koirapuistossa Viivi-koira jätti Riinan heti edesvastuuttomasti yksin ja lähti leikkimään. Minä olin kunnollinen koira ja tutkin ensimmäisenä kaikki nurkat tarkasti haistellen. On ehdottoman tärkeää tarkistaa aina aidat ensin, jottei Reita pääse karkaamaan sillä aikaa kun minä rentoudun kauempana puiston metsikössä. Uskokaa pois - Reita on monesti yrittänyt karata, ja uskon, että ellen vahdi häntä hyvin, joku päivä hän vielä jää auton alle!
Juoksimme Viivin kanssa kilpaa melko hyvän aikaa, mutta sitten minulle tuli kylmä. Satoihan siellä. Viivi oli vielä aivan hyvässä kunnossa, koska sillä on niin paljon paksumpi karva. Reita-iskä, Anniina-äiskä ja Viivin äiskä Riinakin olivat aivan jäässä, joten lähdimme pois.
Jotain ihme pullaa ihmiset hakivat. Minä sain tulla kauppaan mukaan Reitan sylissä, mutta Viivi jäi autoon odottamaan, sanoi ettei tahdo olla niin suuressa ihmisjoukossa.
Lähdimme Viivin kotiin lämmittelemään - ja voi hyvänen aika, siellähän oli toinenkin koira. Se oli paljon meitä pienempi ja harmaa, ja jostain syystä ihmiset kutsuivat sitä kis-kis -äänillä. Minua se hämmästytti suuresti. Kis-kishän tarkoittaa, että "hauku, Saku" eikä että tule tänne koira. Ihmiset myös sanoivat tuota pientä Vili-nimistä koiraa nimellä "kissa", mikä taaskaan ei ollenkaan mahtunut tajuntaani. "Kissa" tarkoittaa sellaista pientä ja keltaista, joka juoksee pakoon kun näkee minut. Tuo oli pieni ja harmaa, ja ryhtyi melkein heti leikkimään kanssani.
Kotona olin todella väsynyt, mutta onnellinen. Odottelen uutta reissua. Tässä on vielä Anniina-äipän ottamia kuvia. Toinen on koirapuistosta ja siinä on myös Viivi, toinen on junasta, kun töllistelen konduktööriä. Mitäs pitää niin epäilyttäviä kuteita? Kuka tahansa tuijottaisi!
Koirapuistouutisia
Hei! Koirapuistoterveisiä kaikille!Kävin aikaisemmin tällä viikolla pyörähtämässä koirapuistossa ensimmäistä kertaa elämässäni. Viime postauksesa esittelemäni Viivi-koirakin oli mukana lemmikkinsä Riinan kanssa. Riinahan on suunnilleen samanikäinen lukiolainen kuin minun Reitani, mutta naaras.
Lähdimme puistoon autolla, koska oli kylmä keli ja aika pitkä matka. Viivi meni omaan tilaansa takakonttiin verkon taakse, mutta minä jäin takapenkille. Syynä oli se, että ajattelin Reitaa vähän pelottavan autoilun... Luulen, että häntä ei olla oikein opetettu pentuna, enkä minäkään ole voinut opettaa pentuaikana, koska olen omistanut isäntäni vasta viisi vuotta.
Oli miten oli, koirapuistossa Viivi-koira jätti Riinan heti edesvastuuttomasti yksin ja lähti leikkimään. Minä olin kunnollinen koira ja tutkin ensimmäisenä kaikki nurkat tarkasti haistellen. On ehdottoman tärkeää tarkistaa aina aidat ensin, jottei Reita pääse karkaamaan sillä aikaa kun minä rentoudun kauempana puiston metsikössä. Uskokaa pois - Reita on monesti yrittänyt karata, ja uskon, että ellen vahdi häntä hyvin, joku päivä hän vielä jää auton alle!
Juoksimme Viivin kanssa kilpaa melko hyvän aikaa, mutta sitten minulle tuli kylmä. Satoihan siellä. Viivi oli vielä aivan hyvässä kunnossa, koska sillä on niin paljon paksumpi karva. Reita-iskä, Anniina-äiskä ja Viivin äiskä Riinakin olivat aivan jäässä, joten lähdimme pois.
Jotain ihme pullaa ihmiset hakivat. Minä sain tulla kauppaan mukaan Reitan sylissä, mutta Viivi jäi autoon odottamaan, sanoi ettei tahdo olla niin suuressa ihmisjoukossa.
Lähdimme Viivin kotiin lämmittelemään - ja voi hyvänen aika, siellähän oli toinenkin koira. Se oli paljon meitä pienempi ja harmaa, ja jostain syystä ihmiset kutsuivat sitä kis-kis -äänillä. Minua se hämmästytti suuresti. Kis-kishän tarkoittaa, että "hauku, Saku" eikä että tule tänne koira. Ihmiset myös sanoivat tuota pientä Vili-nimistä koiraa nimellä "kissa", mikä taaskaan ei ollenkaan mahtunut tajuntaani. "Kissa" tarkoittaa sellaista pientä ja keltaista, joka juoksee pakoon kun näkee minut. Tuo oli pieni ja harmaa, ja ryhtyi melkein heti leikkimään kanssani.
Kotona olin todella väsynyt, mutta onnellinen. Odottelen uutta reissua. Tässä on vielä Anniina-äipän ottamia kuvia. Toinen on koirapuistosta ja siinä on myös Viivi, toinen on junasta, kun töllistelen konduktööriä. Mitäs pitää niin epäilyttäviä kuteita? Kuka tahansa tuijottaisi!
