KOIBITO - Sunnuntaina, 09.05.2010 klo 20:00
Nykyään isäntä Reita on sekä isäni että äitini, koska en juurikaan muista biologisia vanhempiani. Hän ruokki, pesi ja hoiti minua jo silloin, kun olin pikkupentu äitini ja isäni kodissa, ja adoptoi minut sitten ikiomakseen, kun kasvoin tarpeeksi isoksi.
Tänään on äitienpäivä, ja vain sen vuoksi väijyin Reita-isäntää sängyssä jo aamuyhdeksältä. Isäntä heräsi kyllä, katsoi nopeasti kelloaan ja työnsi minut sitten pois, kun tulin häntä heiluen toivottamaan hyvää äitienpäivää. En minä tietenkään loukkaantunut, koska tiedän isännän olevan aamu-uninen ja herätessään yleensä vihainen. Vinguin vähän varmuuden vuoksi, mutta jo pian annoin Reitan nukahtaa uudelleen.
Yhdeltätoista yritin uudelleen, ja sillä kertaa onnisti. Otin vauhtia sängyn jalkopäästä, ponnistin - ja osuin napakymppiin, Reitan naaman päälle. Hän heräsi pelästyneenä, mutta nauroi kuitenkin vähän, kun siirryin hänen naamaltaan hänen vierelleen peiton alle ja ryhdyin kylvettämään häntä nuolemalla parhaani mukaan.
Isännän herätettyäni pääsin toivottamaan hyvää äitienpäivää myös mummolleni, Reitan äidille. Hän ei erityisemmin pidä minusta, mutta taputti nyt kuitenkin, kun tarpeeksi kauan hypin ja ulisin.
Minun äitini
Minun äitini on valkoinen keskikokoinen villakoira. Se ei ole tietääkseni mikään muotovalio, kuten isäni, musta kääpiövillakoira Eroz. Reita-isäntä vakuuttaa jatkuvasti, että olen ihan tarpeeksi hienosta suvusta, vaikka sitten äitini ei olisikaan mikään prinsessa.Nykyään isäntä Reita on sekä isäni että äitini, koska en juurikaan muista biologisia vanhempiani. Hän ruokki, pesi ja hoiti minua jo silloin, kun olin pikkupentu äitini ja isäni kodissa, ja adoptoi minut sitten ikiomakseen, kun kasvoin tarpeeksi isoksi.
Tänään on äitienpäivä, ja vain sen vuoksi väijyin Reita-isäntää sängyssä jo aamuyhdeksältä. Isäntä heräsi kyllä, katsoi nopeasti kelloaan ja työnsi minut sitten pois, kun tulin häntä heiluen toivottamaan hyvää äitienpäivää. En minä tietenkään loukkaantunut, koska tiedän isännän olevan aamu-uninen ja herätessään yleensä vihainen. Vinguin vähän varmuuden vuoksi, mutta jo pian annoin Reitan nukahtaa uudelleen.
Yhdeltätoista yritin uudelleen, ja sillä kertaa onnisti. Otin vauhtia sängyn jalkopäästä, ponnistin - ja osuin napakymppiin, Reitan naaman päälle. Hän heräsi pelästyneenä, mutta nauroi kuitenkin vähän, kun siirryin hänen naamaltaan hänen vierelleen peiton alle ja ryhdyin kylvettämään häntä nuolemalla parhaani mukaan.
Isännän herätettyäni pääsin toivottamaan hyvää äitienpäivää myös mummolleni, Reitan äidille. Hän ei erityisemmin pidä minusta, mutta taputti nyt kuitenkin, kun tarpeeksi kauan hypin ja ulisin.
