KOIKKERI EPPE - Lauantaina, 08.10.2016 klo 19:50
Olen Eppe, koikkeripoika Etelä-Suomesta. Tuleva isäntäni lupasi auttaa minua blogin kirjoittamisessa. Enhän minä oikein itse ehtisikään, kiireitä on heti kun silmänsä auki saa. Kukkapenkki täytyy päivittäin tarkistaa moneen kertaan, tehdä maasto- ja maaperätutkimuksia, hätistellä samoille apajille saapuvaa veljeäni ja sisartani, välillä vähän syödäkin ja jossain välissä pitää sitten jumpata leluilla ja untakin pitäisi vielä saada kohtuullisen paljon, olenhan vasta 6½ viikkoa vanha. Asustelen vielä synnyinkodissani Kennel Amoenus, mutta tasan viikon päästä uusi isäntäni ja emäntäni tulevat minut noutamaan uuteen kotiini. Siellä on kuulemma jo kovasti valmistauduttu saapumiseeni. Aion käyttää kaikki temput mitä olen tähän asti oppinut, jotta saisin jatkuvasti namia! Pääsen kuulemma usein käymään siinä lähistöllä olevassa isossa metsässä ja lintuja vilisevässä puistossa. Sorsat, valmistautukaa, olen tulossa! Tai ankat, on kuulemma Ankkapuisto nimeltään. No, lintu kun lintu.
Tällä viikolla minua pisteltiin ja kuulemma oikein sirutettiin. Se ei tuntunut kovin mukavalta se! Seuraavalla kerralla aion kyllä pistää vähän enemmän hanttiin!
Hoh-hoi-jaa! Taidanpa vetäytyä yöpuulle. Jatketaan sitten toisella kertaa.
Esittely
Hau!Olen Eppe, koikkeripoika Etelä-Suomesta. Tuleva isäntäni lupasi auttaa minua blogin kirjoittamisessa. Enhän minä oikein itse ehtisikään, kiireitä on heti kun silmänsä auki saa. Kukkapenkki täytyy päivittäin tarkistaa moneen kertaan, tehdä maasto- ja maaperätutkimuksia, hätistellä samoille apajille saapuvaa veljeäni ja sisartani, välillä vähän syödäkin ja jossain välissä pitää sitten jumpata leluilla ja untakin pitäisi vielä saada kohtuullisen paljon, olenhan vasta 6½ viikkoa vanha. Asustelen vielä synnyinkodissani Kennel Amoenus, mutta tasan viikon päästä uusi isäntäni ja emäntäni tulevat minut noutamaan uuteen kotiini. Siellä on kuulemma jo kovasti valmistauduttu saapumiseeni. Aion käyttää kaikki temput mitä olen tähän asti oppinut, jotta saisin jatkuvasti namia! Pääsen kuulemma usein käymään siinä lähistöllä olevassa isossa metsässä ja lintuja vilisevässä puistossa. Sorsat, valmistautukaa, olen tulossa! Tai ankat, on kuulemma Ankkapuisto nimeltään. No, lintu kun lintu.
Tällä viikolla minua pisteltiin ja kuulemma oikein sirutettiin. Se ei tuntunut kovin mukavalta se! Seuraavalla kerralla aion kyllä pistää vähän enemmän hanttiin!
Hoh-hoi-jaa! Taidanpa vetäytyä yöpuulle. Jatketaan sitten toisella kertaa.
