KOIKKERI EPPE - Lauantaina, 29.10.2016 klo 17:36
Taas on vierähtänyt viikko elämästä! Mitäs minä oikeastaan sain aikaiseksi menneellä viikolla? Jonkin verran sotkua ja paljon pureskelua. Muonitusmestari on parantanut kokkailujaan viime viikkoisen protestointini seurauksena ja ruoka-annokseni ovat monipuolistuneet. Aika hyvää pöperöä on ollut ja kaikki on tullut syötyä. Silti sitä kuitenkin kaipaa jotain sellaista ravintoa, jota nämä ihmiset eivät tunnu tajuavan antaa. Kuten nyt esimerkiksi tuolinjalat, eikä niiden tarvitse olla pienemmäksi pilkottuja, sukat, niihin tarttunut tuoksu vain parantaa ruokahaluani, kengät, mitä enemmän nahkaa sen paremmat mutta reiskatkin käy, peitteet, mitkä tahansa käy, matot, mieluummin rullattuna kuten nyt on ollut. Parasta on kuitenkin tuo isokokoinen elävä puruluu, joka lakkaamatta huutaa "EI"! Itsehän on hommansa valinnut, turha siinä on vallittaa. Olisi vaan mielissään, että edes jollekin kelpaa!
Ulkoilu on kivaa, mutta pimeällä en siitä tykkää. Oudot äänet muuttuvat vieläkin oudommiksi, kun äänen aiheuttajaa ei näe. Sadekelikään ei juuri ole yhtään sen hauskempaa. Isäntäni uhrautui viemään minua tihkusateessa läheiseen metsään kävelylle. Sateella metsään! Voinen kertoa, että kävelyretkestäni märässä maastossa tuli ennätyksellisen lyhyt ja tuo puruluuni joutui minua kantamaan suurimman osan matkastamme. Käytin todella tehokkaasti hyväkseni luontaisen suuntavaistoni ja palasin aina samaan suuntaan takaisin. Vaikka lahjomiseeni tarkoitetut namit saivatkin minut hetkiseksi toisiin aatoksiin, päätin toistuvasti näyttää isännälleni oikean suunnan kotiin. Hänellä ei tuntunut olevan siitä mitään käsitystä.
Television katsominen on ollut myös rentouttavaa. Katselen mielelläni eläinaiheisia dokumentteja ja yritän hypätä välillä itsekin niihin mukaan. Ihmisistä kertovat dokumentit ovat kuitenkin pitkästyttäviä, suorastaan ärsyttäviä! Tänään oli TV:ssä ohjelma kirjamessuilta ja katselin sitä tohkeissani, enkä voinut olla kommentoimatta näkemääni kovaan ääneen. Isäntäni riensi katsomaan äläkän aiheuttajaa. Oli kuulemma nimeltään Mark Levengood. Jotakin ärsyttävää siinä tyypissä oli...
Mark Levengood
Hau!Taas on vierähtänyt viikko elämästä! Mitäs minä oikeastaan sain aikaiseksi menneellä viikolla? Jonkin verran sotkua ja paljon pureskelua. Muonitusmestari on parantanut kokkailujaan viime viikkoisen protestointini seurauksena ja ruoka-annokseni ovat monipuolistuneet. Aika hyvää pöperöä on ollut ja kaikki on tullut syötyä. Silti sitä kuitenkin kaipaa jotain sellaista ravintoa, jota nämä ihmiset eivät tunnu tajuavan antaa. Kuten nyt esimerkiksi tuolinjalat, eikä niiden tarvitse olla pienemmäksi pilkottuja, sukat, niihin tarttunut tuoksu vain parantaa ruokahaluani, kengät, mitä enemmän nahkaa sen paremmat mutta reiskatkin käy, peitteet, mitkä tahansa käy, matot, mieluummin rullattuna kuten nyt on ollut. Parasta on kuitenkin tuo isokokoinen elävä puruluu, joka lakkaamatta huutaa "EI"! Itsehän on hommansa valinnut, turha siinä on vallittaa. Olisi vaan mielissään, että edes jollekin kelpaa!
Ulkoilu on kivaa, mutta pimeällä en siitä tykkää. Oudot äänet muuttuvat vieläkin oudommiksi, kun äänen aiheuttajaa ei näe. Sadekelikään ei juuri ole yhtään sen hauskempaa. Isäntäni uhrautui viemään minua tihkusateessa läheiseen metsään kävelylle. Sateella metsään! Voinen kertoa, että kävelyretkestäni märässä maastossa tuli ennätyksellisen lyhyt ja tuo puruluuni joutui minua kantamaan suurimman osan matkastamme. Käytin todella tehokkaasti hyväkseni luontaisen suuntavaistoni ja palasin aina samaan suuntaan takaisin. Vaikka lahjomiseeni tarkoitetut namit saivatkin minut hetkiseksi toisiin aatoksiin, päätin toistuvasti näyttää isännälleni oikean suunnan kotiin. Hänellä ei tuntunut olevan siitä mitään käsitystä.
Television katsominen on ollut myös rentouttavaa. Katselen mielelläni eläinaiheisia dokumentteja ja yritän hypätä välillä itsekin niihin mukaan. Ihmisistä kertovat dokumentit ovat kuitenkin pitkästyttäviä, suorastaan ärsyttäviä! Tänään oli TV:ssä ohjelma kirjamessuilta ja katselin sitä tohkeissani, enkä voinut olla kommentoimatta näkemääni kovaan ääneen. Isäntäni riensi katsomaan äläkän aiheuttajaa. Oli kuulemma nimeltään Mark Levengood. Jotakin ärsyttävää siinä tyypissä oli...
