KUIN IHMISEN MIELI - Tiistaina, 27.08.2013 klo 02:43
Rontin tulon jälkeen myös Kirppu on todennut etteivät nämä suuret karvaiset ystävämme olekkaan ehkä vaarallisia ja tehnyt tuttavuuttam PALJON. Kirppu on keksinyt myös ettei parempaa huiskalelua ole kuin heiluva koiran häntä... Lopputuloksen voi varmasti arvata...
No hiljaa hyvää tulee.
Viikko sitten maanantaina sain mieheltä paniikki puhelun piikille menevästä saksanpaimenkoira uroksesta. (Usko kaa tai älkää, minä en tosiaan ollut tämän takana). Nähtävähän se oli. Siis sunnuntai aamuna pakattiin rakkaat karvapäät autoon (Kirppu tosin joutui jäämään kotiin) ja lähdimme tutustumaan tähän pelastus operaatioon. Koirat tulivat toimeen, joskin olivat hieman tavallista varautuneempia, mutten tietysti TAASKAAN ottanut niitä tarpeeksi vakavasti.
Juttelimme omistajan kanssa pitkät tovit ja joitakin vaikeuksia oli ollut mutta hyvin vähäisiä paino arvoltaan minulle jos vaihtoehtona on piikki. Joten sovimme kokeilevamme antaa lisää aikaa ja etsiä kaverille kotia.
Tässä siis Jäppinen.
Ongelmia alkoikin siunaantua roppakaupalla kotiin päästessä. Käy omiin koiriin kiinni varoittamatta, saa sätkyn silmiin katsoessa pelkää portaita, ei suostu jäämään yksin, ei suostu jäämään edes autoon yksin, näitä muunmuassa.
Koiran ollessa meillä noin neljättä tuntia puhkesin itkuun syyttäen omaa idiotismia ja ollessani pahoillani omien kärsiessä tilanteesta, että kotona on vieras ja uhkaava koira. Tämä uusi ei ole edes kovin kiinnotunut meidän koirista, paitsi saadessaan ajatuksen tehdä niistä jauhellihaa iltapalaksi. Omat kiertävät tätä kuin ruttoa ja Ronja mielsi asemansa poliisina, vahtien tuloksasta silmä kovana ja tullessa väliin jos uusi lähestyy väärä ilme naamalla Jäppistä, omienkin karvojensa turvallisuuden hinnalla.
Ollessani tyhmyyteen asti tunteikas ja jäärä päätin etten luovuta vielä. Myönnän kyllä että yksin en tätä palaa saa purtua. Olemme siis menossa koira neuvvolaan torstaina. Koko kööri lähtee mukaan (paitsi että Kirppu jää tästäkin perheterapiasta ulos). Sen jälkeen olemme viisaampia tulevaisuuden ja toivon mukaan myös koiran käytöksen ja menneisyyden suhteen.
Saanko siis esitellä; Diesel:
The kopio.
Liian suuri haukkaus,
Meillä elämä on jatkunut entiseen malliinsa koirien ja ihmisten vilskeessä. Rontti on tullut jäädäkseen. Rontti on opetellut kuuntelemaan uudestaan ja hänestä on kuoriutunut oikein koirakelpoinen nuori neiti. Rontti löysi myös elämänsä rakkauden pittbull pennusta. Mikään ei voi olla parempaa kuin antaa pennun repiä korvista niin että voisi lullaa korvien joutuneen reijittimeen.Rontin tulon jälkeen myös Kirppu on todennut etteivät nämä suuret karvaiset ystävämme olekkaan ehkä vaarallisia ja tehnyt tuttavuuttam PALJON. Kirppu on keksinyt myös ettei parempaa huiskalelua ole kuin heiluva koiran häntä... Lopputuloksen voi varmasti arvata...
No hiljaa hyvää tulee.
Viikko sitten maanantaina sain mieheltä paniikki puhelun piikille menevästä saksanpaimenkoira uroksesta. (Usko kaa tai älkää, minä en tosiaan ollut tämän takana). Nähtävähän se oli. Siis sunnuntai aamuna pakattiin rakkaat karvapäät autoon (Kirppu tosin joutui jäämään kotiin) ja lähdimme tutustumaan tähän pelastus operaatioon. Koirat tulivat toimeen, joskin olivat hieman tavallista varautuneempia, mutten tietysti TAASKAAN ottanut niitä tarpeeksi vakavasti.
Juttelimme omistajan kanssa pitkät tovit ja joitakin vaikeuksia oli ollut mutta hyvin vähäisiä paino arvoltaan minulle jos vaihtoehtona on piikki. Joten sovimme kokeilevamme antaa lisää aikaa ja etsiä kaverille kotia.
Tässä siis Jäppinen.
Ongelmia alkoikin siunaantua roppakaupalla kotiin päästessä. Käy omiin koiriin kiinni varoittamatta, saa sätkyn silmiin katsoessa pelkää portaita, ei suostu jäämään yksin, ei suostu jäämään edes autoon yksin, näitä muunmuassa.
Koiran ollessa meillä noin neljättä tuntia puhkesin itkuun syyttäen omaa idiotismia ja ollessani pahoillani omien kärsiessä tilanteesta, että kotona on vieras ja uhkaava koira. Tämä uusi ei ole edes kovin kiinnotunut meidän koirista, paitsi saadessaan ajatuksen tehdä niistä jauhellihaa iltapalaksi. Omat kiertävät tätä kuin ruttoa ja Ronja mielsi asemansa poliisina, vahtien tuloksasta silmä kovana ja tullessa väliin jos uusi lähestyy väärä ilme naamalla Jäppistä, omienkin karvojensa turvallisuuden hinnalla.
Ollessani tyhmyyteen asti tunteikas ja jäärä päätin etten luovuta vielä. Myönnän kyllä että yksin en tätä palaa saa purtua. Olemme siis menossa koira neuvvolaan torstaina. Koko kööri lähtee mukaan (paitsi että Kirppu jää tästäkin perheterapiasta ulos). Sen jälkeen olemme viisaampia tulevaisuuden ja toivon mukaan myös koiran käytöksen ja menneisyyden suhteen.
Saanko siis esitellä; Diesel:
The kopio.
