MASI-POJAN MATKASSA - Tiistaina, 21.09.2010 klo 23:02
Olen siis saapunut tiistaina Tellukselle 20.04.2010, meitä taisi tulla samassa satsissa yhteensä 7 sisarusta, 4 poikaa ja 3 tyttöä tai sinne päin. En ihan tarkkaan muista, oli sen verran tunkua.
Minusta on tietty kasvanut harvinaisen komea poika, jämäkkä runko, häntä hurmaavasti kippuralla, mustat ja valppaat nappisilmät, korvatkin jo nousseet sojottamaan pystysuoraan. Alussa olivatkin vähän lurpullaan.
Hyvin niillä olen kuullut, vaikka kuulemma olisi parantamisen varaa, siinä kuulossa. Se onkin aika vinkeä juttu, se kuulo. "Heti takaisin" ei ole yhtään niin "korvaantarttuva" kuin "mennään syömään". Hassua, kaksi sanaa kummassakin.
Eikä sitä kaikkea voikaan kuulla jos on meneillään joku todella tärkeä ja mielenkiintoinen projekti.
Kuten terassin tuolin alavälipuun pureskelu. Kumma juttu sinänsä; sitä olen saanut kaikessa rauhassa maistella, kukaan ei ole tullut komentamaan irti. "No, antaa pureskella, on ne jo kohta 30 vuotta kestäneetkin, saa sitten vaihtaa ensi keväänä uusiin", mitä sekin on ! Sillä ans olla jos erehdyksessä pieni viaton koirapoika (edelleen) ihan silkassa erehdyksessä laittaa nämä valkoiset purentavälineet emännän nilkan ympäri, siis ihan leikkimielessä, niin eikös siitä synny karsea meteli. Paljon paksummatkin nuo nilkat ovat kuin tuolin jalat... luulisi, että nyt edes vähän aikaa niitä saisi järsiä, vaan ei ! Niissä on kuulemma joku tunto.
Eipä silti, en ole mitään todellista vahinkoa tehnyt pureskelemalla, fiksu kun olen. Ainakaan vielä. Ainoa, mitä vähän olen rei'ittänyt ovat nuo emännän ja isännän "kroksit". Niissä on jotain vastustamattoman vetoavaa, eikä ne reiät mitään isoja ole, tuulettuvatkin paremmin.
Todellinen intohimoni on kuljettaa noita kenkiä pitkin huushollia ! Saa isäntäväki vähän virikettä, kun etsivät kenkiään keittiön pöydän alta, sohvan alta, puukopasta, terassin tuolien takaa. Ihan pienenä kuulemma nukuinkin kuono emännän crocsissa. Juu, siitäkin on kuvatodiste. Vähän pienempänä luulinkin, että tämä seutu on erittäin ukkosaltista, aina salamoi, mennen tullen. Nyt tiedän mikä on kamera.
Se oli silloin se, nyt ei taitaisi enää kuono niihin mahtuakaan, ainakin täytyisi vaihtaa isännän kenkiin.
Nyt lähti meikäpojan ajatus lentoon kuin varisparvi ! Siitä lapsuudesta vielä, oli mukava köllötellä sisarusten kanssa omassa aitauksessa, oltiin päällekkäin, limittäin, kasassa koisaamassa.
Ei taitaisi enää onnistua, ainakin tulisi vähän isompi läjä ja alimmaksi jääneellä olisi tukalat oltavat !
Täytyykin pitää joskus meidän pentueen kokoontumisajot, kyllä, urheilu on lähellä sydäntäni. Olenkin aika haka koivunlehtien takaa-ajossa, vaikka itse niin sanonkin. Onkohan niistä muista kasvanut näin lutusia kuin minä olen ??? Aivan, sehän nyt on ihan sula mahdottomuus, voinen itse "koiranhännän" nostaa !
Tänään onkin ollut todellinen "koiranilma", satanut koko päivän. En ole päässyt kuoppia kaivelemaan, no, vähän lohdutti kun huomasin, että eilen tekemäni ovatkin täynnä vettä !
Pääsen varmaan huomenna niissä läträilemään, kun isännän silmä välttää. Olen pienenä harjoitellut omalla vesikupillani, sillä täytyihän sitä kokeilla molemmilla tassuillakin, että oliko sopivaa vaiko ei, siis se vesi. Kivasti se sitten roiskui roiskuikin ympäriinsä kun oikein kunnolla läväytin ! Ne oli aikoja ne, mutta nyt en enää harrasta moisia lapsellisuuksia.
Mutta nyt nukkumaan, niin huomenna herään silmät kirkkaina kohti uutta päivää ja varsinkin kohti uusia kujeita ;)
22 viikkoa täynnä
Paaaaljooooooooooon Ooonnneeaaa vaaan minulle, täytän tänään 22 viikkoa !Olen siis saapunut tiistaina Tellukselle 20.04.2010, meitä taisi tulla samassa satsissa yhteensä 7 sisarusta, 4 poikaa ja 3 tyttöä tai sinne päin. En ihan tarkkaan muista, oli sen verran tunkua.
Minusta on tietty kasvanut harvinaisen komea poika, jämäkkä runko, häntä hurmaavasti kippuralla, mustat ja valppaat nappisilmät, korvatkin jo nousseet sojottamaan pystysuoraan. Alussa olivatkin vähän lurpullaan.
Hyvin niillä olen kuullut, vaikka kuulemma olisi parantamisen varaa, siinä kuulossa. Se onkin aika vinkeä juttu, se kuulo. "Heti takaisin" ei ole yhtään niin "korvaantarttuva" kuin "mennään syömään". Hassua, kaksi sanaa kummassakin.
Eikä sitä kaikkea voikaan kuulla jos on meneillään joku todella tärkeä ja mielenkiintoinen projekti.
Kuten terassin tuolin alavälipuun pureskelu. Kumma juttu sinänsä; sitä olen saanut kaikessa rauhassa maistella, kukaan ei ole tullut komentamaan irti. "No, antaa pureskella, on ne jo kohta 30 vuotta kestäneetkin, saa sitten vaihtaa ensi keväänä uusiin", mitä sekin on ! Sillä ans olla jos erehdyksessä pieni viaton koirapoika (edelleen) ihan silkassa erehdyksessä laittaa nämä valkoiset purentavälineet emännän nilkan ympäri, siis ihan leikkimielessä, niin eikös siitä synny karsea meteli. Paljon paksummatkin nuo nilkat ovat kuin tuolin jalat... luulisi, että nyt edes vähän aikaa niitä saisi järsiä, vaan ei ! Niissä on kuulemma joku tunto.
Eipä silti, en ole mitään todellista vahinkoa tehnyt pureskelemalla, fiksu kun olen. Ainakaan vielä. Ainoa, mitä vähän olen rei'ittänyt ovat nuo emännän ja isännän "kroksit". Niissä on jotain vastustamattoman vetoavaa, eikä ne reiät mitään isoja ole, tuulettuvatkin paremmin.
Todellinen intohimoni on kuljettaa noita kenkiä pitkin huushollia ! Saa isäntäväki vähän virikettä, kun etsivät kenkiään keittiön pöydän alta, sohvan alta, puukopasta, terassin tuolien takaa. Ihan pienenä kuulemma nukuinkin kuono emännän crocsissa. Juu, siitäkin on kuvatodiste. Vähän pienempänä luulinkin, että tämä seutu on erittäin ukkosaltista, aina salamoi, mennen tullen. Nyt tiedän mikä on kamera.
Se oli silloin se, nyt ei taitaisi enää kuono niihin mahtuakaan, ainakin täytyisi vaihtaa isännän kenkiin.
Nyt lähti meikäpojan ajatus lentoon kuin varisparvi ! Siitä lapsuudesta vielä, oli mukava köllötellä sisarusten kanssa omassa aitauksessa, oltiin päällekkäin, limittäin, kasassa koisaamassa.
Ei taitaisi enää onnistua, ainakin tulisi vähän isompi läjä ja alimmaksi jääneellä olisi tukalat oltavat !
Täytyykin pitää joskus meidän pentueen kokoontumisajot, kyllä, urheilu on lähellä sydäntäni. Olenkin aika haka koivunlehtien takaa-ajossa, vaikka itse niin sanonkin. Onkohan niistä muista kasvanut näin lutusia kuin minä olen ??? Aivan, sehän nyt on ihan sula mahdottomuus, voinen itse "koiranhännän" nostaa !
Tänään onkin ollut todellinen "koiranilma", satanut koko päivän. En ole päässyt kuoppia kaivelemaan, no, vähän lohdutti kun huomasin, että eilen tekemäni ovatkin täynnä vettä !
Pääsen varmaan huomenna niissä läträilemään, kun isännän silmä välttää. Olen pienenä harjoitellut omalla vesikupillani, sillä täytyihän sitä kokeilla molemmilla tassuillakin, että oliko sopivaa vaiko ei, siis se vesi. Kivasti se sitten roiskui roiskuikin ympäriinsä kun oikein kunnolla läväytin ! Ne oli aikoja ne, mutta nyt en enää harrasta moisia lapsellisuuksia.
Mutta nyt nukkumaan, niin huomenna herään silmät kirkkaina kohti uutta päivää ja varsinkin kohti uusia kujeita ;)
