MASI-POJAN MATKASSA - Sunnuntaina, 02.01.2011 klo 01:32
Nyt on kuulemma joku vuosi vaihtunut, mihinkähän se on vaihdettu tai miten ?! Ja toivoa täytyy todella koiramaisen hartaasti, ettei sitä nyt kovin pian uudelleen vaihdettaisi, oli se sen verran kovaa vaihtoa, ettei ihan suosikkitapahtumiini kuulu. Pidän itseäni melko "kovana poikana" näin meidän kesken sanottuna, mutta eilinen ei oikein sopinut sielunmaisemaani. Lenkille lähdettäessä kuului joka puolelta hirveää pauketta, ylhäältä putoili sähiseviä värinauhoja. Kiitos mutta ei kiitos ! En digannut, jos noin tohtii sanoa. Parin korttelin päästä päätin kääntyä takaisin kotiin, ja emäntä seurasi kiltisti, ei yhtään pullikoinut vastaan. Sanoi ymmärtävänsä, no, en niissä "sotaoloissa" kaivannut ymmärtämistä vaan pois paukahtavien äänien luota.
Tosin ei sisälläkään niin rauhallista ollut, televisio oli täysillä, radio kailotti jotain keittiössä, emännällä oli kova puheripuli. Ja ulkoa kuului niitä Ääniä, oli siinä koiraparan korvat kovilla.
Emäntä yritti tarjoilla kinkkuakin, mutta ei oikein maistunut tuo sapuska illalla, kun piti niitä Ääniä tarkkailla. Parhaiten niitä pystyi tarkkailemaan kun laittoi päänsä sohvan alle. Älkää pelätkö, ei mitään paniikkia syntynyt, en vaan tykännyt. Ulos menin sitten niille luonnollisille tarpeilleni kun ei enää paukkunut eli emännän kertoman mukaan puoli kahden aikaan aamulla. En minä silloinkaan pahemmin mitään haistelemaan jäänyt, lirutukset puun juurelle ja sisälle. Emännällekin se sopi, koska hänellä oli joku aivastuskausi meneillään.
En minä sitten enää aamulla vanhoja muistellut, ettei tullut tikusta. No, se oli leikkiä, ei olisi tullut muutenkaan. Ihmettelin vaan mitä kummia hajuja nyt löytyi, ja kaikenlaista paperia ja pahvia, löysin minä muovikassinkin ! En kuitenkaan saanut tuoda sitä kotiin, meillä ilmeisesti on niitä jo tarpeeksi.
Lenkiltä tultuani söin kipallisen ruokaa ja vähän lepäilin. Toisella silmällä havaitsin, että emäntä oli ottamassa sitä ärsyttävää imuria esiin. Ei kai se nyt pyhäpäivää aio pilata ! Siinä menee minun ruokaleponi, imurinletkua kun välttämättä täytyy vahtia ja välillä haukkua, että se pysyy kurissa.
Mutta samassa tuli pelastus nykytekniikan muodossa, eli kännykkäänsä tuli viesti. Tyttärensä kyseli voisiko tuo alussa mainittu Batman elikkä samainen Nero tulla päiväksi hoitoon meille. Ja sopihan se. Emäntäkin laittoi heti sen hirvitysimurin pois, kas, koskaan ei kannata imuroida ENNEN Neron tuloa vaan sen JÄLKEEN. Jotenkin se vähän haiskahti, niin nopeaa toimintaa oli se imurin katoaminen. Ja taas aivastettiin !
No, Nero tuli ja sitten sitä mentiinkin muutama kierros talon ympäri, musta edellä ja valkoinen perässä. Vähän vielä vanhasta muistista yritin näykkäillä Neron korvia mutta se leikki lopetettiin nopeasti, nupinaa, nupinaa. Sitten tuo eilinen vaihto-operaatio alkoi vielä verottamaan voimiamme ja päätimme yksimielisesti vähän levätä ja kerätä voimia. Ja taas sekin sopi emännälle, liittyi vikkelästi meidän seuraamme. Isäntä sitten ikuisti kameralla kuvan, jossa emäntä lepää sohvalla peiton alla, ja lattialla sohvan edessä sekä musta että valkoinen koirapoika, musta kerälle kääntyneenä ja valkoinen selällään kaikki raajat levällään röhnöttäen.
Siinä sitten kuluikin muutama tunti meiltä kolmelta täydessä yhteisymmärryksessä.
Neron piti mennä omaan kotiinsa illalla mutta eikös mitä, se jäikin vielä yöksi ja huomiseksi päiväksi meille. Hah ! Se tietää sitä, että emäntä saa jatkaa uniaan sohvalla, Nero kun nääs on tottunut nukkumaan sängyssä, vähänkö on lellikki ! Joskus emäntä yritti vaivihkaa ehtiä ensin sänkyynsä, mutta Nero hyppi nopeammin portaat yläkertaan, niin, että emäntä jäi joka kerta takuuvarmasti hopealle. Nyttemmin on emäntä jo luovuttanut ja jää suosiolla alakerran sohvalle. Minähän nyt en sängyssä nuku, korkeintaan voin käväistä tarkistamassa joko isäntäväki nukkuu. Yleensä eivät nuku, kiljuvat jotain mustelmista, joita kuulemma saan aikaan tallomalla heidän päällään. Turhaa marinaa, pötypuhetta.
Lopuksi vielä ilmoitan, että olen aloittanut koulunkäynnin !!! Kaksi kertaa on jo takana, enkä ole vielä jäänyt "laiskalle", että hyvin menee :) Mutta kerron siitä sitten tiivistelmän, kun olen opintoni saanut päätökseen. Ja joulustakin piti jotain mainita, mutta sekin täytyy jättää toiseen kertaan, alkaa nääs oikeasta etutassusta kohta vetämään suonta jos en nyt lopeta tätä takomista. Heissulivei !
ensimmäinen uusi vuosi
Aaah, että on autuaan rauhallista ja hiljaista. Mitä nyt Neron, tuon yökylässä olevan lapukkahemmon, kuorsaus vähän häiritsee. Mutta ymmärtäähän sen, musta poika kun on jo yli kolme vuotta, vanhuus ei tule yksin.Nyt on kuulemma joku vuosi vaihtunut, mihinkähän se on vaihdettu tai miten ?! Ja toivoa täytyy todella koiramaisen hartaasti, ettei sitä nyt kovin pian uudelleen vaihdettaisi, oli se sen verran kovaa vaihtoa, ettei ihan suosikkitapahtumiini kuulu. Pidän itseäni melko "kovana poikana" näin meidän kesken sanottuna, mutta eilinen ei oikein sopinut sielunmaisemaani. Lenkille lähdettäessä kuului joka puolelta hirveää pauketta, ylhäältä putoili sähiseviä värinauhoja. Kiitos mutta ei kiitos ! En digannut, jos noin tohtii sanoa. Parin korttelin päästä päätin kääntyä takaisin kotiin, ja emäntä seurasi kiltisti, ei yhtään pullikoinut vastaan. Sanoi ymmärtävänsä, no, en niissä "sotaoloissa" kaivannut ymmärtämistä vaan pois paukahtavien äänien luota.
Tosin ei sisälläkään niin rauhallista ollut, televisio oli täysillä, radio kailotti jotain keittiössä, emännällä oli kova puheripuli. Ja ulkoa kuului niitä Ääniä, oli siinä koiraparan korvat kovilla.
Emäntä yritti tarjoilla kinkkuakin, mutta ei oikein maistunut tuo sapuska illalla, kun piti niitä Ääniä tarkkailla. Parhaiten niitä pystyi tarkkailemaan kun laittoi päänsä sohvan alle. Älkää pelätkö, ei mitään paniikkia syntynyt, en vaan tykännyt. Ulos menin sitten niille luonnollisille tarpeilleni kun ei enää paukkunut eli emännän kertoman mukaan puoli kahden aikaan aamulla. En minä silloinkaan pahemmin mitään haistelemaan jäänyt, lirutukset puun juurelle ja sisälle. Emännällekin se sopi, koska hänellä oli joku aivastuskausi meneillään.
En minä sitten enää aamulla vanhoja muistellut, ettei tullut tikusta. No, se oli leikkiä, ei olisi tullut muutenkaan. Ihmettelin vaan mitä kummia hajuja nyt löytyi, ja kaikenlaista paperia ja pahvia, löysin minä muovikassinkin ! En kuitenkaan saanut tuoda sitä kotiin, meillä ilmeisesti on niitä jo tarpeeksi.
Lenkiltä tultuani söin kipallisen ruokaa ja vähän lepäilin. Toisella silmällä havaitsin, että emäntä oli ottamassa sitä ärsyttävää imuria esiin. Ei kai se nyt pyhäpäivää aio pilata ! Siinä menee minun ruokaleponi, imurinletkua kun välttämättä täytyy vahtia ja välillä haukkua, että se pysyy kurissa.
Mutta samassa tuli pelastus nykytekniikan muodossa, eli kännykkäänsä tuli viesti. Tyttärensä kyseli voisiko tuo alussa mainittu Batman elikkä samainen Nero tulla päiväksi hoitoon meille. Ja sopihan se. Emäntäkin laittoi heti sen hirvitysimurin pois, kas, koskaan ei kannata imuroida ENNEN Neron tuloa vaan sen JÄLKEEN. Jotenkin se vähän haiskahti, niin nopeaa toimintaa oli se imurin katoaminen. Ja taas aivastettiin !
No, Nero tuli ja sitten sitä mentiinkin muutama kierros talon ympäri, musta edellä ja valkoinen perässä. Vähän vielä vanhasta muistista yritin näykkäillä Neron korvia mutta se leikki lopetettiin nopeasti, nupinaa, nupinaa. Sitten tuo eilinen vaihto-operaatio alkoi vielä verottamaan voimiamme ja päätimme yksimielisesti vähän levätä ja kerätä voimia. Ja taas sekin sopi emännälle, liittyi vikkelästi meidän seuraamme. Isäntä sitten ikuisti kameralla kuvan, jossa emäntä lepää sohvalla peiton alla, ja lattialla sohvan edessä sekä musta että valkoinen koirapoika, musta kerälle kääntyneenä ja valkoinen selällään kaikki raajat levällään röhnöttäen.
Siinä sitten kuluikin muutama tunti meiltä kolmelta täydessä yhteisymmärryksessä.
Neron piti mennä omaan kotiinsa illalla mutta eikös mitä, se jäikin vielä yöksi ja huomiseksi päiväksi meille. Hah ! Se tietää sitä, että emäntä saa jatkaa uniaan sohvalla, Nero kun nääs on tottunut nukkumaan sängyssä, vähänkö on lellikki ! Joskus emäntä yritti vaivihkaa ehtiä ensin sänkyynsä, mutta Nero hyppi nopeammin portaat yläkertaan, niin, että emäntä jäi joka kerta takuuvarmasti hopealle. Nyttemmin on emäntä jo luovuttanut ja jää suosiolla alakerran sohvalle. Minähän nyt en sängyssä nuku, korkeintaan voin käväistä tarkistamassa joko isäntäväki nukkuu. Yleensä eivät nuku, kiljuvat jotain mustelmista, joita kuulemma saan aikaan tallomalla heidän päällään. Turhaa marinaa, pötypuhetta.
Lopuksi vielä ilmoitan, että olen aloittanut koulunkäynnin !!! Kaksi kertaa on jo takana, enkä ole vielä jäänyt "laiskalle", että hyvin menee :) Mutta kerron siitä sitten tiivistelmän, kun olen opintoni saanut päätökseen. Ja joulustakin piti jotain mainita, mutta sekin täytyy jättää toiseen kertaan, alkaa nääs oikeasta etutassusta kohta vetämään suonta jos en nyt lopeta tätä takomista. Heissulivei !
