MASI-POJAN MATKASSA - Sunnuntaina, 10.10.2010 klo 22:04
Monet makuelämykset ovat jääneet yrityksen asteelle, kun tuo emäntä on kärppänä paikalla kiskomassa leukojani auki, vielä olen jäänyt niissä koitoksissa hopealle, mutta antaapa ajan kulua ja leukojeni vahvistua.
Olen jo aika poika matkustamaan autolla, en enää yritä kiivetä emännän pään päälle vaan makoilen kaikessa rauhassa takapenkillä. Tosin emäntä pujottaa jotkut valjaat ennen autoon pääsyä, nyt jo osaa laittaa ne kerralla, alkuaikoina noin joka kuudes yritys onnistui, oli siinä minulla naurussa pitelemistä ! Oikea logiikkaihme tuo emäntä.
Lauantaisin pääsen autolla mummulaan. Se tietää makkaraa. Tai kinkkua. Minun tarvii vain mennä sisään mummun luo, nuolaista kättä ja heti se käsi ymmärtää avata jääkaapin ja alkaa syöttää minulle makkaraa !!! Mummuautomaatti :) Mutta siihenkin tuo emäntä tunkee väliin ja sanoo että "jo riittää", vaikka minä olisin ihan eri mieltä. Olen kuulemma vielä pieni, eikä minulle saa antaa makkaraa "kilokaupalla" Höh ! Pieni ?! Painan 20 kiloa, mutta täytyy pitää jostain "linjoista" kiinni. Minun linjoissani ei ole mitään vikaa, ne ovat aivan täydelliset. Olen vanttera ja vankka, tuuheaturkkinen, siis valioyksilö. Kylkiluitten pitää emännän mukaan tuntua, harva se päivä se kokeilee luitteni tilaa, vielä ne ovat tuntuneet. Ei kuulemma kehtaisi viedä eläinlääkäriinkään jos olisi lihottanut minusta pienen porsaan. Onneksi isäntä on paljon lepsumpi näissä asioissa. Vähän kun tapittaa häntä anovasti silmiin, niin johan irtoaa aina jotain pientä. Mutta ei me kerrota emännälle, ollaan solidaarisia näin miesten kesken.
Vielä tuosta mummulasta. Viikko sitten taas ajeltiin sinne, Nerokin oli mukana, siis se musta lapukkapoika, josta olen jo ehkä maininnutkin. Nero sai istua etupenkillä, minä jouduin takapenkille, meitä ei ilmeisesti voi sijoittaa samalla penkille. Myönnän, syy on yksinomaan minun. Yritän saada siihen lapukkaan vähän eloa ja vauhtia, mutta se vaan istuu ja kääntää päätään pois ikään kuin ei minua huomaisikaan ! Siispä laitetaan huomaamaan, tassulla kuonoon läpäten, korvia vähän näykkien, päälle hypäten. Uudestaan ja uudestaan. Mutta lopputulos on heikko, emäntä tulee ja vie minut pois, "Neroa ei saa kiusata!" Kukaan mitään kiusaakaan, ettekö te leikkiä ymmärrä ?!!
Nooo, mentiin sitten sisälle mummulaan, saatiin molemmat makkaraa, tosin yritin kyllä syödä Neronkin osuuden, mutta eihän sitäkään sallittu. Minä olen sentään kasvava nuori ja Nero jo aikamies, yli 3 vuotta ! Makkaran jälkeen aloittelin em. leikintää mummun keittiössä. Muutaman taitavan pyörähdyshyökkäykseni jälkeen huomasin yhtäkkiä, että toista leikkikaveria ei näy missään. Mitä se musta karvanaama olikaan keksinyt ! Se hyppäsi mummun pöydälle niin ketterästi, että siitä olisi bulgarilainen akrobaattikin ollut kateellinen. Juu, keskelle kattausta. Kahvikupit ja lusikat vaan helisivät kun tuo vähän alle 40 kiloinen noutaja heittäytyi niiden keskelle. Löysi oivan turvapaikan, minun koipeni ovat vielä niin lyhyet, että moinen temppu ei onnistuisi. Siellä se kökötti voitonriemuisena minua katsellen, ähäkutti, mites nyt suu pannaan !
Ja mitä tekivät emäntä ja tyttärensä kera mummun, meinasivat tukehtua pullaansa kun nauroivat niin, että eivät saaneet sanaa suustaan. Ei käsitä. Siinä sitä nauraa rätkätettiin, vaikka karsean kokoinen musta lapukka seisoo pöydällä pää kattolamppua hipoen. Eivät meinanneet naurultaan saada tuota epeliä alas pöydältä ! Ei mitään logiikkaa, taputeltiin vaan mustaa päätä kun emäntä sen sai vihdoin nostettua takaisin lattiatasolle, "Hyvä poika" ! Naiset !
Meikäläinen jos joskus erehtyy kuononsa laittamaan keittiön pöydän kulmalle, niin hyvä, ettei saa nokilleen ! Ihan epistä.
Jään nyt miettimään uusia temppuja yllättää Nero, ja odottamaan, että emännän tekemä makaronilaatikko otetaan pois uunista, en ole koskaan moista maistanut mutta nyt saan kuulemma maistijaiset ! Sen jälkeen taas uni maistaa.
SUNNUNTAI-ILLAN MIETTEITÄ
Huh huh, että väsyttää ! Tällaiset tuuliset päivät käyvät ihan työstä. Joka puolella lentelee erivärisiä ja -kokoisia puista pudonneita lehtiä, joita täytyy saalistaa. Vaikka melko turhaa työtä se kyllä on, sillä aina kun yritän parhaani näyttää siltä, että ei minulla mitään lehtiä suussa ole, niin eikös emännän sormet ole jo suussani ! "Mitä taas syöt?" Minä mitään.... Ei mitään intimiteettiä, ei kysy lupaa ronkkia suutani, tunkee vaan pitkäkyntisen kätensä ja kaivelee surutta kielenkin alta. Ja jos nyt sattuu löytämään jotain kuulemma "ylimääräistä", niin on kuin lotossa olisi voittanut, ihme nainen.Monet makuelämykset ovat jääneet yrityksen asteelle, kun tuo emäntä on kärppänä paikalla kiskomassa leukojani auki, vielä olen jäänyt niissä koitoksissa hopealle, mutta antaapa ajan kulua ja leukojeni vahvistua.
Olen jo aika poika matkustamaan autolla, en enää yritä kiivetä emännän pään päälle vaan makoilen kaikessa rauhassa takapenkillä. Tosin emäntä pujottaa jotkut valjaat ennen autoon pääsyä, nyt jo osaa laittaa ne kerralla, alkuaikoina noin joka kuudes yritys onnistui, oli siinä minulla naurussa pitelemistä ! Oikea logiikkaihme tuo emäntä.
Lauantaisin pääsen autolla mummulaan. Se tietää makkaraa. Tai kinkkua. Minun tarvii vain mennä sisään mummun luo, nuolaista kättä ja heti se käsi ymmärtää avata jääkaapin ja alkaa syöttää minulle makkaraa !!! Mummuautomaatti :) Mutta siihenkin tuo emäntä tunkee väliin ja sanoo että "jo riittää", vaikka minä olisin ihan eri mieltä. Olen kuulemma vielä pieni, eikä minulle saa antaa makkaraa "kilokaupalla" Höh ! Pieni ?! Painan 20 kiloa, mutta täytyy pitää jostain "linjoista" kiinni. Minun linjoissani ei ole mitään vikaa, ne ovat aivan täydelliset. Olen vanttera ja vankka, tuuheaturkkinen, siis valioyksilö. Kylkiluitten pitää emännän mukaan tuntua, harva se päivä se kokeilee luitteni tilaa, vielä ne ovat tuntuneet. Ei kuulemma kehtaisi viedä eläinlääkäriinkään jos olisi lihottanut minusta pienen porsaan. Onneksi isäntä on paljon lepsumpi näissä asioissa. Vähän kun tapittaa häntä anovasti silmiin, niin johan irtoaa aina jotain pientä. Mutta ei me kerrota emännälle, ollaan solidaarisia näin miesten kesken.
Vielä tuosta mummulasta. Viikko sitten taas ajeltiin sinne, Nerokin oli mukana, siis se musta lapukkapoika, josta olen jo ehkä maininnutkin. Nero sai istua etupenkillä, minä jouduin takapenkille, meitä ei ilmeisesti voi sijoittaa samalla penkille. Myönnän, syy on yksinomaan minun. Yritän saada siihen lapukkaan vähän eloa ja vauhtia, mutta se vaan istuu ja kääntää päätään pois ikään kuin ei minua huomaisikaan ! Siispä laitetaan huomaamaan, tassulla kuonoon läpäten, korvia vähän näykkien, päälle hypäten. Uudestaan ja uudestaan. Mutta lopputulos on heikko, emäntä tulee ja vie minut pois, "Neroa ei saa kiusata!" Kukaan mitään kiusaakaan, ettekö te leikkiä ymmärrä ?!!
Nooo, mentiin sitten sisälle mummulaan, saatiin molemmat makkaraa, tosin yritin kyllä syödä Neronkin osuuden, mutta eihän sitäkään sallittu. Minä olen sentään kasvava nuori ja Nero jo aikamies, yli 3 vuotta ! Makkaran jälkeen aloittelin em. leikintää mummun keittiössä. Muutaman taitavan pyörähdyshyökkäykseni jälkeen huomasin yhtäkkiä, että toista leikkikaveria ei näy missään. Mitä se musta karvanaama olikaan keksinyt ! Se hyppäsi mummun pöydälle niin ketterästi, että siitä olisi bulgarilainen akrobaattikin ollut kateellinen. Juu, keskelle kattausta. Kahvikupit ja lusikat vaan helisivät kun tuo vähän alle 40 kiloinen noutaja heittäytyi niiden keskelle. Löysi oivan turvapaikan, minun koipeni ovat vielä niin lyhyet, että moinen temppu ei onnistuisi. Siellä se kökötti voitonriemuisena minua katsellen, ähäkutti, mites nyt suu pannaan !
Ja mitä tekivät emäntä ja tyttärensä kera mummun, meinasivat tukehtua pullaansa kun nauroivat niin, että eivät saaneet sanaa suustaan. Ei käsitä. Siinä sitä nauraa rätkätettiin, vaikka karsean kokoinen musta lapukka seisoo pöydällä pää kattolamppua hipoen. Eivät meinanneet naurultaan saada tuota epeliä alas pöydältä ! Ei mitään logiikkaa, taputeltiin vaan mustaa päätä kun emäntä sen sai vihdoin nostettua takaisin lattiatasolle, "Hyvä poika" ! Naiset !
Meikäläinen jos joskus erehtyy kuononsa laittamaan keittiön pöydän kulmalle, niin hyvä, ettei saa nokilleen ! Ihan epistä.
Jään nyt miettimään uusia temppuja yllättää Nero, ja odottamaan, että emännän tekemä makaronilaatikko otetaan pois uunista, en ole koskaan moista maistanut mutta nyt saan kuulemma maistijaiset ! Sen jälkeen taas uni maistaa.
