MASI-POJAN MATKASSA - Maanantaina, 14.02.2011 klo 23:47
Lupasin viimeksi kertoa, miten alkoi minun opintieni. Tähti mikä tähti ! Läpi mentiin, että paukahti, ei tarvinnut emännän meikäpoikaa hävetä vaikka itse sanonkin. Ehkä nyt vähän väritin mutta vain ihan tassullisen verran, tosin minun tassuni ei kovin pieni ole... Tiedä siitä oppimisesta, mutta kivaa oli, vaikka muita "oppilaita" näki vaan vilahdukselta kun vuoroa vaihdettiin. Emännän mielestä se olikin parempi niin, olisin kuulemma saattanut (!) vähän innostua liikaa kanssahaukkujista. Opittiin siis perusjuttuja, sitä pers penkkiin -juttua, maahan lässähtämistä, kävelyä (hah, sitä olen osannut jo melko pienestä), luoksemenoa, sekin sujui mallikkaasti kun emännän taskut olivat täynnä nakinpaloja ! Siis osaan noita kaikkia, aina ei vaan ihan huvita tehdä mitä pyydetään, taidankin olla vähän murrosiässä, 10 kuukautta on kohta täynnä. Nyt on vähän luppoaikaa, seuraava "opinahjo" alkaa kuulemma pikapuoliin.
Tuo emäntä on muuten vähän laiskanpuoleinen, ihan rakkaudella sanottuna. Mutta kyllä siihenkin vauhtia saa. Eikä siihen tarvita kuin esim seuraavanlainen episodi : Olin emännän kanssa hakemassa petivaatteita pihalta, ihan ilman hihnaa... , kun huomasin, että naapurin Huldakin oli tullut pihalle. Olin kuulevina jotain kiljuntaa takanani kun porhalsin valkoiset korvat taakse päin viivasuorina kohti naapurin pihaa ja Huldaa. Seuraavaksi kuului naapurin puolelta huuto, että Huldalla on jotain urheilujuttuja menossa, jotain juoksulta kuulostavaa. Ja sitten juoksi jo emäntäkin ! Autotie erottaa Huldan ja minun pihani, se on ilmeisesti huono juttu. Onneksi ei emäntäkään jäänyt auton alle. Hyppelin vähän siinä Huldan ympärillä leikkisästi, emäntä vähemmän leikkisästi. Ei tahtonut saada minusta otetta, kun se pantakin oli jäänyt eteisen lipaston päälle.... Sai tuo sittenkin kiinni karvoistani ja lopetti leikin lyhyeen, melko tylyä toimintaa jos saan sanoa. Ihan nosti syliinsä, vielä sentään jaksoi, ja kantoi tuiman näköisenä minut omalle tontilleni. Minussa nyt ei kuitenkaan ollut tälläkään kertaa mitään syytä, pitäisi koiransa kiinni. Taitaa kuvitella, että minä tottelen. Toki niin teenkin useimmiten, mutta Huldaa on kyllä vaikea vastustaa, sehän on ihan samannäköinen kuin minä itsekin olen, on vielä ihan rotupuhdas (mitä tarkoittanee, olen minäkin puhdas poika) samojedineito.
Siinä kun emäntä kantaa puuskutti minua yli tien, olin kuulevinani jotain mutinaa tyyliin "odotas vaan, kohta sinulta viedään---- " viimeinen sana jäi huulien väliin, kun noustiin portaita, kuulosti joltain vehkeeltä. Mitä lie äksyillyt.
Laitankin tähän väliin kevennykseksi arvoituksen : Mikä on musta, jolla on neljä jalkaa, häntä ja tossut ? Jep, aivan oikein, sehän on tuo musta murjaani, Batman, Neppis, Nerde the herkkähipiäinen lappis. Pojalle ostettiin oikein tossut, että uskaltaa mennä ulos hajuja haistelemaan myös vähän pakkasella, on se niin "kermatakamus". Ihme hemmo, nostelee koipiaan, jos on pakkasta 3 astetta, kesällä kiertää kaikki hyvät vesilätäköt, ei tykkää sorapoluista. No, sai siis tossut, näytti ihan puuhevoselta kun Pumpkin yritti saada tuota mustaa liikkeelle niissä tossuissaan, liukui vähän kuin olisi harjoitellut luistelemista. Oppi se kyllä nopeasti niissä tossuissaan tepastelemaan, alkoi oikein harmittamaan, ettei minulla ole tossuja, melko epistä. Minulla on kuulemma ihan omasta takaa sellaiset karvatossut, ettei paremmista väliä, aha, olkoon sitten.
Niin tuosta vielä, tuosta Pumpkinista. Annoin sen salanimeksi arvoisan labradorinnoutajauroksen omalle emännälle, voin sitten kertoilla kaikkia kivoja juttuja hänestäkin, ikään kuin salaa ;) Oikeastaan se on oman emäntäni vanhin pentu, tai ei noista ihmislapsista niin kai voi sanoa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Ihan mukava sekin on, vaikka ei aina ymmärrä iloisia tervehdyksiäni, suoraan vaan päin näköä, niin hyvä tulee.
Meillä on Nepan kanssa yksi kiva leikki kun ollaan molemmat emännän kanssa lenkillä, silloin kun tuo surusilmäisyyden ritari on meillä hoidossa siis. Jos Nero kulkee oikean puoleisen lumihangen puolella, niin minä otan takaa vauhtia ja kiilaan sen ja lumihangen väliin, että lumi vaan pöllyää. Ja kun se kulkee vasemmalla puolella, ei haittaa, vaihdan puolta ja taas lumi pöllyää. Se on niin hilpeän hauskaa, että siihen en lainkaan väsy, voisin tehdä sitä koko lenkin ajan ! Eihän se tietenkään onnistu, emäntä, tuo iänikuinen ilonpilaaja, ärähtää. Että muka kiusaan sitä lyhytkarvaista luppakorvaa ! Yritä tässä nyt sitten olla koiraa. Vähänkin riehakkaat yritykset torpataan kuin seinään. Pitäisi jo osata vähän käyttäytyäkin, kuulemma.
Nyt on muuten sitten oikein koiran ilmat. Pakkasta melkein 30 astetta, on se vaan poikaa lenkkeillä näillä keleillä, saa raitista ilmaa eikä tule hiki ! Kovin vaan on harvassa nuo vastaantulijat, eilenkään ei näkynyt ketään lajitoveria, jota olisi voinut vähän haistella. Ei vaikka kuinka yritin tähystellä tassutellessani korkealla kinosten päällä. On kuulemma hassun näköistä, kun meikä pomppii korkeitten kinosten päällä ja emäntä seuraa nostaen flexiä pään yläpuolelle, että narua riitää. Mutta on sillä kumma tapa nupista asioita, eilenkin reippaillessamme about 27 miinusasteessa, kuului sanovan "kuka hullu se halusikaan saada koiran", "koiran kanssa on kiva lenkkeillä, sanoi joku" etc. Niitä nyt ei kannata ottaa vakavasti, tiedän olevani äidin oma pampula, karvakorva, kultamussukka, pallero, lutunen, siis äidin poika !!
Ja nyt tämä äidin poika menee hakemaan hammasharjan, syö sen ja asettuu kuuliaisesti nukkumaan isännän sängyn puoleiselle lattialle. Siirryn siitä sitten yläkerran portaitten päähän jos ko. henkilön kuorsaus nousee häiritseviin desibeleihin. Heissulivei !
talviturinaa
Tassunnosto !Lupasin viimeksi kertoa, miten alkoi minun opintieni. Tähti mikä tähti ! Läpi mentiin, että paukahti, ei tarvinnut emännän meikäpoikaa hävetä vaikka itse sanonkin. Ehkä nyt vähän väritin mutta vain ihan tassullisen verran, tosin minun tassuni ei kovin pieni ole... Tiedä siitä oppimisesta, mutta kivaa oli, vaikka muita "oppilaita" näki vaan vilahdukselta kun vuoroa vaihdettiin. Emännän mielestä se olikin parempi niin, olisin kuulemma saattanut (!) vähän innostua liikaa kanssahaukkujista. Opittiin siis perusjuttuja, sitä pers penkkiin -juttua, maahan lässähtämistä, kävelyä (hah, sitä olen osannut jo melko pienestä), luoksemenoa, sekin sujui mallikkaasti kun emännän taskut olivat täynnä nakinpaloja ! Siis osaan noita kaikkia, aina ei vaan ihan huvita tehdä mitä pyydetään, taidankin olla vähän murrosiässä, 10 kuukautta on kohta täynnä. Nyt on vähän luppoaikaa, seuraava "opinahjo" alkaa kuulemma pikapuoliin.
Tuo emäntä on muuten vähän laiskanpuoleinen, ihan rakkaudella sanottuna. Mutta kyllä siihenkin vauhtia saa. Eikä siihen tarvita kuin esim seuraavanlainen episodi : Olin emännän kanssa hakemassa petivaatteita pihalta, ihan ilman hihnaa... , kun huomasin, että naapurin Huldakin oli tullut pihalle. Olin kuulevina jotain kiljuntaa takanani kun porhalsin valkoiset korvat taakse päin viivasuorina kohti naapurin pihaa ja Huldaa. Seuraavaksi kuului naapurin puolelta huuto, että Huldalla on jotain urheilujuttuja menossa, jotain juoksulta kuulostavaa. Ja sitten juoksi jo emäntäkin ! Autotie erottaa Huldan ja minun pihani, se on ilmeisesti huono juttu. Onneksi ei emäntäkään jäänyt auton alle. Hyppelin vähän siinä Huldan ympärillä leikkisästi, emäntä vähemmän leikkisästi. Ei tahtonut saada minusta otetta, kun se pantakin oli jäänyt eteisen lipaston päälle.... Sai tuo sittenkin kiinni karvoistani ja lopetti leikin lyhyeen, melko tylyä toimintaa jos saan sanoa. Ihan nosti syliinsä, vielä sentään jaksoi, ja kantoi tuiman näköisenä minut omalle tontilleni. Minussa nyt ei kuitenkaan ollut tälläkään kertaa mitään syytä, pitäisi koiransa kiinni. Taitaa kuvitella, että minä tottelen. Toki niin teenkin useimmiten, mutta Huldaa on kyllä vaikea vastustaa, sehän on ihan samannäköinen kuin minä itsekin olen, on vielä ihan rotupuhdas (mitä tarkoittanee, olen minäkin puhdas poika) samojedineito.
Siinä kun emäntä kantaa puuskutti minua yli tien, olin kuulevinani jotain mutinaa tyyliin "odotas vaan, kohta sinulta viedään---- " viimeinen sana jäi huulien väliin, kun noustiin portaita, kuulosti joltain vehkeeltä. Mitä lie äksyillyt.
Laitankin tähän väliin kevennykseksi arvoituksen : Mikä on musta, jolla on neljä jalkaa, häntä ja tossut ? Jep, aivan oikein, sehän on tuo musta murjaani, Batman, Neppis, Nerde the herkkähipiäinen lappis. Pojalle ostettiin oikein tossut, että uskaltaa mennä ulos hajuja haistelemaan myös vähän pakkasella, on se niin "kermatakamus". Ihme hemmo, nostelee koipiaan, jos on pakkasta 3 astetta, kesällä kiertää kaikki hyvät vesilätäköt, ei tykkää sorapoluista. No, sai siis tossut, näytti ihan puuhevoselta kun Pumpkin yritti saada tuota mustaa liikkeelle niissä tossuissaan, liukui vähän kuin olisi harjoitellut luistelemista. Oppi se kyllä nopeasti niissä tossuissaan tepastelemaan, alkoi oikein harmittamaan, ettei minulla ole tossuja, melko epistä. Minulla on kuulemma ihan omasta takaa sellaiset karvatossut, ettei paremmista väliä, aha, olkoon sitten.
Niin tuosta vielä, tuosta Pumpkinista. Annoin sen salanimeksi arvoisan labradorinnoutajauroksen omalle emännälle, voin sitten kertoilla kaikkia kivoja juttuja hänestäkin, ikään kuin salaa ;) Oikeastaan se on oman emäntäni vanhin pentu, tai ei noista ihmislapsista niin kai voi sanoa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Ihan mukava sekin on, vaikka ei aina ymmärrä iloisia tervehdyksiäni, suoraan vaan päin näköä, niin hyvä tulee.
Meillä on Nepan kanssa yksi kiva leikki kun ollaan molemmat emännän kanssa lenkillä, silloin kun tuo surusilmäisyyden ritari on meillä hoidossa siis. Jos Nero kulkee oikean puoleisen lumihangen puolella, niin minä otan takaa vauhtia ja kiilaan sen ja lumihangen väliin, että lumi vaan pöllyää. Ja kun se kulkee vasemmalla puolella, ei haittaa, vaihdan puolta ja taas lumi pöllyää. Se on niin hilpeän hauskaa, että siihen en lainkaan väsy, voisin tehdä sitä koko lenkin ajan ! Eihän se tietenkään onnistu, emäntä, tuo iänikuinen ilonpilaaja, ärähtää. Että muka kiusaan sitä lyhytkarvaista luppakorvaa ! Yritä tässä nyt sitten olla koiraa. Vähänkin riehakkaat yritykset torpataan kuin seinään. Pitäisi jo osata vähän käyttäytyäkin, kuulemma.
Nyt on muuten sitten oikein koiran ilmat. Pakkasta melkein 30 astetta, on se vaan poikaa lenkkeillä näillä keleillä, saa raitista ilmaa eikä tule hiki ! Kovin vaan on harvassa nuo vastaantulijat, eilenkään ei näkynyt ketään lajitoveria, jota olisi voinut vähän haistella. Ei vaikka kuinka yritin tähystellä tassutellessani korkealla kinosten päällä. On kuulemma hassun näköistä, kun meikä pomppii korkeitten kinosten päällä ja emäntä seuraa nostaen flexiä pään yläpuolelle, että narua riitää. Mutta on sillä kumma tapa nupista asioita, eilenkin reippaillessamme about 27 miinusasteessa, kuului sanovan "kuka hullu se halusikaan saada koiran", "koiran kanssa on kiva lenkkeillä, sanoi joku" etc. Niitä nyt ei kannata ottaa vakavasti, tiedän olevani äidin oma pampula, karvakorva, kultamussukka, pallero, lutunen, siis äidin poika !!
Ja nyt tämä äidin poika menee hakemaan hammasharjan, syö sen ja asettuu kuuliaisesti nukkumaan isännän sängyn puoleiselle lattialle. Siirryn siitä sitten yläkerran portaitten päähän jos ko. henkilön kuorsaus nousee häiritseviin desibeleihin. Heissulivei !
