MASI-POJAN MATKASSA - Sunnuntaina, 12.09.2010 klo 21:55
Päivä siitä sitten jatkui, ja alkoi sataa. Jihuu, ehkä en vielä kertonut, mutta yksi suosikkipuuhistani on sadepisaroiden kiinniotto, laiskalla tuulella ollessani makaan selälläni terassilla ja odottelen kun sade valuu markiisin reunasta suoraan suuhun, tai lähimaastoon.
Tuo emäntä pakkaa ihmettelemään, että eikö minun pitäisi olla enemmänkin lumen perään, joku rekikoira. Mitä lie tuo lumi, mutta vesi se on poikaa. Kesällä sain pihalle oman punaisen punkan ja siihen ämpärillisen vettä ja silloin se lysti alkoi. Roiskuttelin vettä ympäriinsä, mitähän naurettavaa siinäkin oli ?! Kovasti vaan nauratti emäntää ja isäntää, sekä koko naapurustoa. Vähän se vaimeni kun hyppäsin punkasta ja käväisin kukkamaalla multaa kuopimassa. En kuulemma ollut sen jälkeen enää mikään nätti poika. Kesä kuivaa minkä kasteleekin, ajattelin kun heittäydyin terassille vähän kuivattelemaan. Toistettuani tempauksen muutamaan kertaan emännän kärsivällisyys ilmeisesti lopahti ja hän kantoi minut sisälle suihkuun. Se taasen ei ole ihan niin hauskaa kuin tuo punkkajuttu, sen jälkeen kun joutuu kuivattavaksi ja harjattavaksi, yäk.
Takaisin eiliseen, "käyn uudelleen eiliseen" , ei päivää ilman vahinkoa. Minulta putosi hammas ! Ihan vaan itsekseen tippui lattialle, jessus, ehdin ajatella, tuleeko minusta ihan hampaaton. Mutta ei kuulemma hätää, se onkin ihan normaalia, ja etukalusto olikin eläinlääkärin mukaan jo vaihtunut pysyviin.
Taidan kirjoittaa koirakuluttaja-asiamiehelle valituksen; pehmolelussani oli joku ihme narulenkki ja siitä kun vähän tempasin hampaalla niin jo irtosi koko hammas. Ja lisää vahinkoa, ei kuulemma ole olemassakaan mitään koirahammaskeijua !! Taas jäi viikkorahat väliin.
Taidankin piruuttani pureskella maailman kaikki satukirjat päreiksi. Kun ei kirjoitettuun sanaankaan enää voi pieni koirapoika luottaa. Ja julmuudet sen kun jatkuivat. Illalla heräsin makeista varis-unistani kun tuli vieraita. Taas sama juttu : "voi kun se on niin lutunen, suloinen ja kylläpä se on kasvanut !" Argh ! Odottakaa vaan kun tästä kasvan niin näytän kuka tässä on se lutunen ! Kummallista, nyt vaan vähän rapsuteltiin korvan takaa. Seurasin tietty muita sisälle ja tietysti ! Se oli se emännän uusin ihastus. Että oli maireeta, sellaista lässytystä, ettei selvää saanut. Minä olen siis koirapoika, tämä oli joku kummilapsi, sylissä roikotettava ihmisen alku, aika avuton minuun verrattuna. Käväisin vähän kielellä naamaa lipasemassa, se riitti.
Syvennyin omiin ajatuksiini samalla pureskellen siankorvaa ja kohta taas unessa variksia jahtaamassa. Onneksi on hyvätapainen kun kummityttö, ymmärtää olla hiljaa kun meikä lepää.
Upsista ! Tämä kirjoittelu käy vielä vähän hitaasti, en päässyt vielä edes sunnuntaihin, ja nyt täytyy taas lähteä pissailemaan, emäntä helistelee niittipantaa siihen malliin. Tunnustan, tuo niittipanta on vaan loppukevennys, oikeasti se on melko nössö "vauvapanta! Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin hyvää yötä !
VIIKONLOPPUKERTAUS
Aamulla seitsemän jälkeen, saatuani emäntäni ylös, nupisi jotain lauantaista, pinkaisin pihalle. Tai lykkäsin kuononi terassin porttiin kiinni ja odottelin melko kärsivällisesti, että hihnan toiseen päähän tuli vähän eloa. Ihme homma tuo "istuttaminen", joka juttuun se täytyy tunkea ! No, istuinhan minä, sain remmin kaulaani ja sitten pihalle liruttelemaan. Osaan kyllä jo olla ihan sisäsiisti, mitä nyt joskus täytyy vähän osoittaa mieltään... Esimerkiksi jos Nero-lapukka tulee käymään ja istuu liian kauan emännän sylissä. Kumma tyyppi, on jo kolmevuotias ja painaakin kaksi kertaa enemmän kuin minä, ja eikun silti vaan änkee ihan emännän iholle. Melko nopeasti se siitä sylistä sitten lähtee kun meikä "vahingossa" päästää ykköset, kuten viimeksi, lattialle pudonneelle sohvatyynylle. Ei se silti taida olla ihan onnistunut tapa, siinä kun minäkin sitten lähden, jäähypenkille. Enkä minä sitä montaa kertaa sitten ole tehnytkään, oppivainen kun olen.Päivä siitä sitten jatkui, ja alkoi sataa. Jihuu, ehkä en vielä kertonut, mutta yksi suosikkipuuhistani on sadepisaroiden kiinniotto, laiskalla tuulella ollessani makaan selälläni terassilla ja odottelen kun sade valuu markiisin reunasta suoraan suuhun, tai lähimaastoon.
Tuo emäntä pakkaa ihmettelemään, että eikö minun pitäisi olla enemmänkin lumen perään, joku rekikoira. Mitä lie tuo lumi, mutta vesi se on poikaa. Kesällä sain pihalle oman punaisen punkan ja siihen ämpärillisen vettä ja silloin se lysti alkoi. Roiskuttelin vettä ympäriinsä, mitähän naurettavaa siinäkin oli ?! Kovasti vaan nauratti emäntää ja isäntää, sekä koko naapurustoa. Vähän se vaimeni kun hyppäsin punkasta ja käväisin kukkamaalla multaa kuopimassa. En kuulemma ollut sen jälkeen enää mikään nätti poika. Kesä kuivaa minkä kasteleekin, ajattelin kun heittäydyin terassille vähän kuivattelemaan. Toistettuani tempauksen muutamaan kertaan emännän kärsivällisyys ilmeisesti lopahti ja hän kantoi minut sisälle suihkuun. Se taasen ei ole ihan niin hauskaa kuin tuo punkkajuttu, sen jälkeen kun joutuu kuivattavaksi ja harjattavaksi, yäk.
Takaisin eiliseen, "käyn uudelleen eiliseen" , ei päivää ilman vahinkoa. Minulta putosi hammas ! Ihan vaan itsekseen tippui lattialle, jessus, ehdin ajatella, tuleeko minusta ihan hampaaton. Mutta ei kuulemma hätää, se onkin ihan normaalia, ja etukalusto olikin eläinlääkärin mukaan jo vaihtunut pysyviin.
Taidan kirjoittaa koirakuluttaja-asiamiehelle valituksen; pehmolelussani oli joku ihme narulenkki ja siitä kun vähän tempasin hampaalla niin jo irtosi koko hammas. Ja lisää vahinkoa, ei kuulemma ole olemassakaan mitään koirahammaskeijua !! Taas jäi viikkorahat väliin.
Taidankin piruuttani pureskella maailman kaikki satukirjat päreiksi. Kun ei kirjoitettuun sanaankaan enää voi pieni koirapoika luottaa. Ja julmuudet sen kun jatkuivat. Illalla heräsin makeista varis-unistani kun tuli vieraita. Taas sama juttu : "voi kun se on niin lutunen, suloinen ja kylläpä se on kasvanut !" Argh ! Odottakaa vaan kun tästä kasvan niin näytän kuka tässä on se lutunen ! Kummallista, nyt vaan vähän rapsuteltiin korvan takaa. Seurasin tietty muita sisälle ja tietysti ! Se oli se emännän uusin ihastus. Että oli maireeta, sellaista lässytystä, ettei selvää saanut. Minä olen siis koirapoika, tämä oli joku kummilapsi, sylissä roikotettava ihmisen alku, aika avuton minuun verrattuna. Käväisin vähän kielellä naamaa lipasemassa, se riitti.
Syvennyin omiin ajatuksiini samalla pureskellen siankorvaa ja kohta taas unessa variksia jahtaamassa. Onneksi on hyvätapainen kun kummityttö, ymmärtää olla hiljaa kun meikä lepää.
Upsista ! Tämä kirjoittelu käy vielä vähän hitaasti, en päässyt vielä edes sunnuntaihin, ja nyt täytyy taas lähteä pissailemaan, emäntä helistelee niittipantaa siihen malliin. Tunnustan, tuo niittipanta on vaan loppukevennys, oikeasti se on melko nössö "vauvapanta! Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin hyvää yötä !
