MOLLYN TARINA - Torstaina, 02.01.2014 klo 19:51
Vaikka minua vietiin ulos vähän väliä en pystynyt pidättämään pisuja, ja yksin jääminen oli vaikeaa, itku tuli heti kun ovi sulkeutui. Olin arka ja pelokas.
Mutta silti omistaja näki minussa jotain mitä muut eivät nähneet ja sain jäädä vaikka entinen omistaja olisi päästänyt minut koirien taivaaseen.
Toukokuussa 2011 muutimme mökille, Vihreä ruoho ja luonnon rauhakaan eivät saaneet minua ulos kuorestani, olin edelleen hiljainen ja arka.
Kukaan ei tiennyt että minulla oli pahoja tuskia ja että kärsin.
kävimme eläinlääkärissäkin, ja olin tuolloin vielä sekarotunen.
Eläinlääkäri haki laitteen ja piip, Omistajani häkeltyi ja oli ihmeissään, kun hänelle ei oltu kerrottu minun olevan sirutettu, Kun omistajani sai tietää totuuden iästäni ja siitä että olinkin puhdasrotunen Skyenterrieri, hän muuttui surulliseksi.
Hiljaisina iltoina hän istui kannettavan ääressä ja etsi minusta lisää tietoa, katoamis ilmotuksia yms. Kuvia hän löyti ja myös kuvan jossa 2008 poseeraan entisen omistajani edessä.
Kuulin pitkiä keskusteluja, kun emäntäni ja isäntäni ihmettelivät kun tietoja ei löytynyt.
Emäntäni oli surullinen ja hiljainen, se oli kai hänen tapa käsitellä vihaa jota tuloni oli aiheuttanut, en minä ollut se syy vaan minun entinen omistaja, joka jätti kertomatta asioita ja oli valehdellut minusta. Tapasimme myös muita skyeharrastajia sattumalta ja tieto minun elossa olostani tuli ihmisten korviin.
Kesäkuussa 2011 muutimme jyväskylään ja minun vointi heikkeni. Menimme eläinlääkäriin, jossa minut leikattiin Kiirellisesti. Minulla oli ollut rakossa 2 n.kananmunan kokoista virtsakiveä. Herääminen oli hankalaa, ja monta päivää kesti ennenkun aloin toipua. Päivät kuluivat, minun piti oppia olemaan taas koira ja emäntäni auttoi minua siinä. Vaikka aikaa kului, olin silti arka ja pelokas.
Lokakuussa 2011 muutimme nykyiseen kotiimme. Alkutalvi meni nopeasti ja pikkuhiljaa aloin luottamaan emäntääni ja kevät 2012 oli suurta aikaa, opin peruskäskyt ja niitä oli kiva harjoitella.
Meistä tuli erottamattomat ystävykset ja minun kuntoutuessa emäntäni piti blogia ja teki minusta videon. Emäntäni kaipasi vastauksia, ja Jos olisin osannut puhua olisin kertonut kaiken.
Talvi 2012 leikimme paljon sisällä ja harjoittelimme opittuja käskyjä, Minusta tuli talven aikana hyvin riehakas skye ja vapauduin lopulta kuorestani kokonaan. En enää pelännyt muita koiria, kuljin vain emäntäni vierellä. Kun aikaa kului saapui ensimmäiseen blogiin kaivattu viesti, joku tiesi tarinani ja emäntäni alkoi taas hymyillä enempi.
Kun minun tarina oli nyt emäntäni tiedossa, meidän ole helpompi mennä elämässä eteenpäin. Kun onse sanonta että valheesta jää kiinni, niin myös emäntäni selvitti minun tarinani, joka alkoi valheilla. Entinen omistajani valehteli että äitini on mäyräkoira ja isäni terrieri, ja emäntäni uskoisen mutta siru kaulassa paljasti totuuden. Mutta syytä valheille et tiedä kun entinen omistajani itse. Kukaan ei tiedä mitä olen kokenut ennen kevättä 2011.
Onneksi sain hyvän ja rakastavan perheen jossa on hyvä asua. Kaverina minulla on kääpiöhamsteri sand-boy eli hiekka poika, mutta tuttujen kesken sandi. Se rapistelee kivasti häkissään ja se rauhottaa minua, en tunne olevani yksin.
2013 vuosi on mennyt nopeasti, minulla oli hammaskiven poisto ja heti perään selkäni meni kipeäksi, lääkäri määräsi antibiootteja ja emäntäni muutti minun kanssani olohuoneeseen, etten hyppäisi makuuhuoneen sänkyyn ja satuttaisi itseäni. Viikon jälkeen makuuhuoneen sänky purettiin ja 2 vk me kaikki nukuimme lattialla patjojen päällä. Selkäni parani levon ansiosta ja kaikki on taas hyvin. Nyt kun 2014 vuosi on alkanut on meillä kevääksi suunnitelmia.
Osaan niin hienosti peruskäskyt että niiden soveltaminen koira tanssiin on meille jo helppo juttu.
Vain musiikki ja hyviä namuja.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun tammikuussa 2014, me muutimme emäntäni kanssa uuteen kotiin kahdestaan. Tietysti myös sand-boy muutti mukana. Emäntäni piti minusta huolta ja nousi sängystä kun tulin herättämään, vaikka hän ei näyttänyt sitä, vaistosin surun tuon vienon hymyn takaa. Elämä oli minusta ihanaa, kun sain vapaana juosta helmikuisessa lumihangessa. Maaliskuussa 2014 me muutimme jälleen, elämä uudessa kodissa sujui meiltä rattoisasti, ja myös uusi ihminen tuli meidän elämään. Emäntäni hymyili enemmän ja päivät kuluivat arjen mukana. Kesällä, meille tuli kaksi mustavalkoista karvapalloa.
Nelly neiti ja Pilkku neiti joka myöhemmin sai nimekseen Pikku myy. Nuo siskokset olivat aluksi minusta omituisia, ja en tiennyt miten niitten kanssa leikitään, tai ylipäätään ollaan. Välillä komensin niitä kun en saanut olla rauhassa. Mutta ajan myötä Nellistä tuli minun hyvä ystävä ja hänen kanssaan myös "kuono möyhintä" oli mukavaa. Pikku myy ei ollut suosikkini mutta ajan myötä, ja pikku myyn aikuistuessa myös hänestä tuli minulle ystävä. Vaikka meitä karvaisia tassuja on monta, emäntä ja uusi isäntä antavat huomiota yllin kyllin. Elämäni on muuttunut vuosien ajassa paljon, ja olen saanut hyvän ja rakastavan kodin, sekä kaksi karvaista kissa ystävää. Emäntäni tunsi minut niin hyvin että tiesi minun tulevan toimeen yksin mutta myös uusien perheenjäsenten kanssa. Niin en ole yksinäinen kotona, enkä uusissa paikoissa kuten uuden isännän perheen asunnossa.
Koira tanssia me ei olla harjoiteltu, mutta peruskäskyt sujuvat hyvin. Olen aina valmis jos luvassa on herkku. 2015 tammikuu Vaikka olen 10vuotta ja 4 vuotta olen emäntäni vierellä kulkenut, aristan edelleen asioita joissa olen joskus kärsinyt. Autoon meno ei minua miellytä, vuosia sitten kokemani asiat tekevät sen. Kuitenkin autoon päästyäni omalle tyynylle, olen rauhallinen eikä minua siellä pelota.
Näyttelyihin minusta ei olisi, minut on leikattu ja olen vähän ylipainoinen, syön vain virtsakiven esto ruokaa, kun leikkauksen alussa lihoin, liikunnan vähyys ei ollut se syy, vaan se että vuosien kipujen tilalle sain, Suuren ruokahalun ja aluksi söin rasvaisempaa ruokaa kun painoin 10kg.. Vuoden päästä olin lihonut 19kg ja sitten ruoan vaihduttua painoin 16kg. Kevät 2015 on ollut mukavaa aikaa, ollaan ulkoiltu palkon enempi ja ensinmäinen mökkireissu tälle keväälle tehtiin nyt vappuna 2015. Tämmöistä minulle kuuluu ja edistys tulostani, tähän päivään on suuri. Olen esimerkki siitä että onneton ja surullinen alku, voi olla onnellinen ja tasapainoinen elämä.
Tarina rohkeudesta ja ystävyydestä.
Elämäni muuttui kun pääsin nykyisen omistajani huomaan huhtikuussa 2011.Vaikka minua vietiin ulos vähän väliä en pystynyt pidättämään pisuja, ja yksin jääminen oli vaikeaa, itku tuli heti kun ovi sulkeutui. Olin arka ja pelokas.
Mutta silti omistaja näki minussa jotain mitä muut eivät nähneet ja sain jäädä vaikka entinen omistaja olisi päästänyt minut koirien taivaaseen.
Toukokuussa 2011 muutimme mökille, Vihreä ruoho ja luonnon rauhakaan eivät saaneet minua ulos kuorestani, olin edelleen hiljainen ja arka.
Kukaan ei tiennyt että minulla oli pahoja tuskia ja että kärsin.
kävimme eläinlääkärissäkin, ja olin tuolloin vielä sekarotunen.
Eläinlääkäri haki laitteen ja piip, Omistajani häkeltyi ja oli ihmeissään, kun hänelle ei oltu kerrottu minun olevan sirutettu, Kun omistajani sai tietää totuuden iästäni ja siitä että olinkin puhdasrotunen Skyenterrieri, hän muuttui surulliseksi.
Hiljaisina iltoina hän istui kannettavan ääressä ja etsi minusta lisää tietoa, katoamis ilmotuksia yms. Kuvia hän löyti ja myös kuvan jossa 2008 poseeraan entisen omistajani edessä.
Kuulin pitkiä keskusteluja, kun emäntäni ja isäntäni ihmettelivät kun tietoja ei löytynyt.
Emäntäni oli surullinen ja hiljainen, se oli kai hänen tapa käsitellä vihaa jota tuloni oli aiheuttanut, en minä ollut se syy vaan minun entinen omistaja, joka jätti kertomatta asioita ja oli valehdellut minusta. Tapasimme myös muita skyeharrastajia sattumalta ja tieto minun elossa olostani tuli ihmisten korviin.
Kesäkuussa 2011 muutimme jyväskylään ja minun vointi heikkeni. Menimme eläinlääkäriin, jossa minut leikattiin Kiirellisesti. Minulla oli ollut rakossa 2 n.kananmunan kokoista virtsakiveä. Herääminen oli hankalaa, ja monta päivää kesti ennenkun aloin toipua. Päivät kuluivat, minun piti oppia olemaan taas koira ja emäntäni auttoi minua siinä. Vaikka aikaa kului, olin silti arka ja pelokas.
Lokakuussa 2011 muutimme nykyiseen kotiimme. Alkutalvi meni nopeasti ja pikkuhiljaa aloin luottamaan emäntääni ja kevät 2012 oli suurta aikaa, opin peruskäskyt ja niitä oli kiva harjoitella.
Meistä tuli erottamattomat ystävykset ja minun kuntoutuessa emäntäni piti blogia ja teki minusta videon. Emäntäni kaipasi vastauksia, ja Jos olisin osannut puhua olisin kertonut kaiken.
Talvi 2012 leikimme paljon sisällä ja harjoittelimme opittuja käskyjä, Minusta tuli talven aikana hyvin riehakas skye ja vapauduin lopulta kuorestani kokonaan. En enää pelännyt muita koiria, kuljin vain emäntäni vierellä. Kun aikaa kului saapui ensimmäiseen blogiin kaivattu viesti, joku tiesi tarinani ja emäntäni alkoi taas hymyillä enempi.
Kun minun tarina oli nyt emäntäni tiedossa, meidän ole helpompi mennä elämässä eteenpäin. Kun onse sanonta että valheesta jää kiinni, niin myös emäntäni selvitti minun tarinani, joka alkoi valheilla. Entinen omistajani valehteli että äitini on mäyräkoira ja isäni terrieri, ja emäntäni uskoisen mutta siru kaulassa paljasti totuuden. Mutta syytä valheille et tiedä kun entinen omistajani itse. Kukaan ei tiedä mitä olen kokenut ennen kevättä 2011.
Onneksi sain hyvän ja rakastavan perheen jossa on hyvä asua. Kaverina minulla on kääpiöhamsteri sand-boy eli hiekka poika, mutta tuttujen kesken sandi. Se rapistelee kivasti häkissään ja se rauhottaa minua, en tunne olevani yksin.
2013 vuosi on mennyt nopeasti, minulla oli hammaskiven poisto ja heti perään selkäni meni kipeäksi, lääkäri määräsi antibiootteja ja emäntäni muutti minun kanssani olohuoneeseen, etten hyppäisi makuuhuoneen sänkyyn ja satuttaisi itseäni. Viikon jälkeen makuuhuoneen sänky purettiin ja 2 vk me kaikki nukuimme lattialla patjojen päällä. Selkäni parani levon ansiosta ja kaikki on taas hyvin. Nyt kun 2014 vuosi on alkanut on meillä kevääksi suunnitelmia.
Osaan niin hienosti peruskäskyt että niiden soveltaminen koira tanssiin on meille jo helppo juttu.
Vain musiikki ja hyviä namuja.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun tammikuussa 2014, me muutimme emäntäni kanssa uuteen kotiin kahdestaan. Tietysti myös sand-boy muutti mukana. Emäntäni piti minusta huolta ja nousi sängystä kun tulin herättämään, vaikka hän ei näyttänyt sitä, vaistosin surun tuon vienon hymyn takaa. Elämä oli minusta ihanaa, kun sain vapaana juosta helmikuisessa lumihangessa. Maaliskuussa 2014 me muutimme jälleen, elämä uudessa kodissa sujui meiltä rattoisasti, ja myös uusi ihminen tuli meidän elämään. Emäntäni hymyili enemmän ja päivät kuluivat arjen mukana. Kesällä, meille tuli kaksi mustavalkoista karvapalloa.
Nelly neiti ja Pilkku neiti joka myöhemmin sai nimekseen Pikku myy. Nuo siskokset olivat aluksi minusta omituisia, ja en tiennyt miten niitten kanssa leikitään, tai ylipäätään ollaan. Välillä komensin niitä kun en saanut olla rauhassa. Mutta ajan myötä Nellistä tuli minun hyvä ystävä ja hänen kanssaan myös "kuono möyhintä" oli mukavaa. Pikku myy ei ollut suosikkini mutta ajan myötä, ja pikku myyn aikuistuessa myös hänestä tuli minulle ystävä. Vaikka meitä karvaisia tassuja on monta, emäntä ja uusi isäntä antavat huomiota yllin kyllin. Elämäni on muuttunut vuosien ajassa paljon, ja olen saanut hyvän ja rakastavan kodin, sekä kaksi karvaista kissa ystävää. Emäntäni tunsi minut niin hyvin että tiesi minun tulevan toimeen yksin mutta myös uusien perheenjäsenten kanssa. Niin en ole yksinäinen kotona, enkä uusissa paikoissa kuten uuden isännän perheen asunnossa.
Koira tanssia me ei olla harjoiteltu, mutta peruskäskyt sujuvat hyvin. Olen aina valmis jos luvassa on herkku. 2015 tammikuu Vaikka olen 10vuotta ja 4 vuotta olen emäntäni vierellä kulkenut, aristan edelleen asioita joissa olen joskus kärsinyt. Autoon meno ei minua miellytä, vuosia sitten kokemani asiat tekevät sen. Kuitenkin autoon päästyäni omalle tyynylle, olen rauhallinen eikä minua siellä pelota.
Näyttelyihin minusta ei olisi, minut on leikattu ja olen vähän ylipainoinen, syön vain virtsakiven esto ruokaa, kun leikkauksen alussa lihoin, liikunnan vähyys ei ollut se syy, vaan se että vuosien kipujen tilalle sain, Suuren ruokahalun ja aluksi söin rasvaisempaa ruokaa kun painoin 10kg.. Vuoden päästä olin lihonut 19kg ja sitten ruoan vaihduttua painoin 16kg. Kevät 2015 on ollut mukavaa aikaa, ollaan ulkoiltu palkon enempi ja ensinmäinen mökkireissu tälle keväälle tehtiin nyt vappuna 2015. Tämmöistä minulle kuuluu ja edistys tulostani, tähän päivään on suuri. Olen esimerkki siitä että onneton ja surullinen alku, voi olla onnellinen ja tasapainoinen elämä.
