Takaisin




MY STORMY SKY - Torstaina, 07.04.2011 klo 16:24

Kevät

Kevät on armotonta aikaa. Lumen alta paljastuvat viime syksynä haravoimatta jääneet niljaiset lehdet, aurinko leikkii ikkunaan painetuilla rasvaisilla sormenjäljillä ja hupparin vaihtuessa tiukempaan paitaan huomaa, että viime kesänä ostettu toppi ei mahdukaan enää päälle... Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan. Minulle paljastuksen hetki koitti, kun lueskelin vanhoja blogikirjoituksiani. Lusmuilu loppuu nyt! oli joulukuussa mielestäni ihan hyvä idea kirjoituksen otsikoksi, nyt se vain hävettää. Sillä niinhän siinä kävi, että se hieno harjoitusohjelma jäi toteuttamatta... Ja näin ollen olen anteeksipyynnön velkaa teille, harvat lukijani, sekä tietenkin Miksulle. Mutta minkä sitä luonnolleen mahtaa? Innostun helposti uusista asioista, mutta sitoutuminen on vaikeaa. Niin se vain on. Säälittävää, mutta totta.

Ja sitten hyvät uutiset.
Kevät on viimein täällä!!!!
Kaunis kevät: Taivas suloisen sumupilven peitossa, lumi on likaista koiranpaskasta ja muusta töhnästä, valtakunnalliset kokeet painavat päälle, koiran tassut kuraantuvat ja taivaalta sataa vettä solkenaan...
Ei mutta ihan totta, on ihanaa, että on jälleen kevät. Minulla ei ole lempivuodenaikaa, mutta sen tiedän, että talvesta en pidä. On siinäkin hyvät hetkensä (joulu, hiihtäminen, joululoma, hiihtoloma, laskiaispulla, joulukonvehdit alennusmyynnissä ja suloiset pumpulihiutaleet, jotka leijuvat katulamppujen sinertävissä ja vaaleanpunertavissa valokeiloissa...) mutta se ei vain ole minun juttuni. En minä kaamosta pelkää. Minä itse asiassa pidän pimeydestä, ei se haittaa yhtään. Mutta kaikki se kylmä ja märkä lumi, joka tunkeutuu saappaanvarresta sisään ja sulaa jäätäväksi vedeksi jalkaa vasten, kaikki ne paksut toppavaatteet, jotka täytyy pukea päälle jotta voisi käydä viemässä roskat, ja ennen kaikkea se, ettei pääse liikkumaan! Juoksemaan, pyöräilemään, uimaan merivedessä, rullaluistelemaan, kiipeilemään ja kävelemään esteettä pelloilla ja metsissä Miksun kanssa. En pidä siitä.
Mutta nyt on talvi virallisesti ohi, ja kevät tulee kohisten, niin että pian me päästään taas agilitytreeneihin! Jee!

Lisää hyviä uutisia:
Huolimatta siitä, että lusmusin harjoitusohjelmasta, jonka piti lopettaa lusmuiluni, olen kuitenkin onnistunut opettamaan Miksulle lisää kontaktia. Katsekontakti on itse asiassa ihan hyvällä mallilla, samoin viime kesänä harmittelemani seuraaminen.

Miksu muuten täytti viime kuussa neljä vuotta! Annoin sille lahjaksi puruluun ja lupauksen yhteisestä ostosreissusta uuteen lemmikkieläinliikkeeseen.

Optimistisia kevätterveisiä
toivottavat Iida ja Miksu