NASULA - Lauantaina, 10.04.2010 klo 20:34
Aloitan blogin esittelemällä meidän sekalaisen sakkimme...
Aikuiset: allekirjoittanut, 1981 syntynyt naisihminen Pohjois -Pohjanmaalta. Työskentelen yläkoulun ja lukion matemaattisten aineden opena. Harrastuksina minulla on ulkoilu ja käsityöt. Iskä 1977 syntynyt metsämies samasta pikkukylästä. Mieheni on ammatiltaan metallimies ja harrastaa metsästystä ja kalastusta.
Pojat: 2003 syntynyt eskarilainen Valtteri ja 2008 syntynyt vauhdikas Vertti. Pojat ovat melko vilperttejä ja meillä onkin lähes aina meno päällä. Molemmat pitävät musiikista ja nytkin on kevään Hevisauruskeikat kierretty!
(kuva toimii linkkinä suurempaan...)
Koiraneidit: Kukkaisjärven Viivi, (s. 2005) on rodultaan harmaa norjanhirvikoira ja Lukitarin Beware the Heavens (Viggo), (s. 2010) on meidän akitaneitosemme. Koiruuksista alhaalla lisää, sillä he ovat tämän blogin pääosissa.
Kissa: Viiru, (s. 2009) on naapureiden maatiaiskissojen yhteentörmäyksen tulos. Hellyydenkipeä, mutta itsenäinen ja itsepäinen "narttu" =D
___________________________________________________________________________
Asustelemme siis sekalaisen seurakunnan voimin omakotitalossa puolen hehtaarin nasulan tontilla pienessä maalaiskylässä. Blogin tarkoituksena on seurata elämäämme ja touhujamme koirien kanssa.
Viivi on jo kannuksensa ansainnut metsästyskoira, jolle hirviäkin on kaatunut. Viivi ei korkean otsansa ja korvien vuoksi pärjännyt näyttelyissä ja haukkukin on liian harva kokeisiin, mutta metsästämään Viivi on silti innokas ja on myös hyvin seurallinen perhekoira. Viivi on selkeästi ulkokoira ja viihtyy sisällä muutamia tunteja kerrallaan, pari kertaa päivässä.
Viggo on perheemme koiravauva. Olin jo pitempään haaveillut omasta harrastuskoirasta, joka pitäisi seuraa pitkillä juoksu- ja hiihtolenkeillä. Rotuna vahvoilla olivat husky ja samojedi, mutta myös muita rotuja pyöri listalla. Eräs oppilaani vinkkasi minulle akitasta, josta en ollut ennen kuullutkaan. Rotu tuntui tutustumisen jälkeen heti minulle sopivalta ja miehenikin innostui, kun kuuli että koira soveltuu erittäin hyvin jälkikoiraksi. Aloinkin etsiä kevään pentuetta josta pennun voisi varata. Kävikin niin, että löysin 12 viikkoisen Viggoneidin jolle sopivaa kotia ei vielä ollut löytynyt. Viggovaavi muutti meille kaksi viikkoa sitten ja on kyllä sulattanut paljon sydämiä! Alku on mennyt tutustuessa ja touhutessa. Ensi viikolla aloitamme Viggon kanssa intensiivisemmän pentukoulun ja myös paikallisessa vapaamuotoisemmassa koirakoulussa on tarkoitus alkaa käymään. Tarkoituksena on opetella peruhyvä käytös, mutta tokoa emme ala harrastamaan. Näyttelyissä on tarkoitus käydä ainakin katsomassa ja ihmettelemässä =D Pari päivää sitten sain talutusvyön ja lenkkeily on tarkoitus aloittaa hiljalleen jahka allekirjoittaneen flunssa helpottaa. Myös verijäljelle opettelu alkaa lumien sulaessa. Touhua siis riittää!
Aluksi...
MEIDÄN PERHE:
Aloitan blogin esittelemällä meidän sekalaisen sakkimme...
Aikuiset: allekirjoittanut, 1981 syntynyt naisihminen Pohjois -Pohjanmaalta. Työskentelen yläkoulun ja lukion matemaattisten aineden opena. Harrastuksina minulla on ulkoilu ja käsityöt. Iskä 1977 syntynyt metsämies samasta pikkukylästä. Mieheni on ammatiltaan metallimies ja harrastaa metsästystä ja kalastusta.
Pojat: 2003 syntynyt eskarilainen Valtteri ja 2008 syntynyt vauhdikas Vertti. Pojat ovat melko vilperttejä ja meillä onkin lähes aina meno päällä. Molemmat pitävät musiikista ja nytkin on kevään Hevisauruskeikat kierretty!
(kuva toimii linkkinä suurempaan...)
Koiraneidit: Kukkaisjärven Viivi, (s. 2005) on rodultaan harmaa norjanhirvikoira ja Lukitarin Beware the Heavens (Viggo), (s. 2010) on meidän akitaneitosemme. Koiruuksista alhaalla lisää, sillä he ovat tämän blogin pääosissa.
Kissa: Viiru, (s. 2009) on naapureiden maatiaiskissojen yhteentörmäyksen tulos. Hellyydenkipeä, mutta itsenäinen ja itsepäinen "narttu" =D
___________________________________________________________________________
Asustelemme siis sekalaisen seurakunnan voimin omakotitalossa puolen hehtaarin nasulan tontilla pienessä maalaiskylässä. Blogin tarkoituksena on seurata elämäämme ja touhujamme koirien kanssa.
Viivi on jo kannuksensa ansainnut metsästyskoira, jolle hirviäkin on kaatunut. Viivi ei korkean otsansa ja korvien vuoksi pärjännyt näyttelyissä ja haukkukin on liian harva kokeisiin, mutta metsästämään Viivi on silti innokas ja on myös hyvin seurallinen perhekoira. Viivi on selkeästi ulkokoira ja viihtyy sisällä muutamia tunteja kerrallaan, pari kertaa päivässä.
Viggo on perheemme koiravauva. Olin jo pitempään haaveillut omasta harrastuskoirasta, joka pitäisi seuraa pitkillä juoksu- ja hiihtolenkeillä. Rotuna vahvoilla olivat husky ja samojedi, mutta myös muita rotuja pyöri listalla. Eräs oppilaani vinkkasi minulle akitasta, josta en ollut ennen kuullutkaan. Rotu tuntui tutustumisen jälkeen heti minulle sopivalta ja miehenikin innostui, kun kuuli että koira soveltuu erittäin hyvin jälkikoiraksi. Aloinkin etsiä kevään pentuetta josta pennun voisi varata. Kävikin niin, että löysin 12 viikkoisen Viggoneidin jolle sopivaa kotia ei vielä ollut löytynyt. Viggovaavi muutti meille kaksi viikkoa sitten ja on kyllä sulattanut paljon sydämiä! Alku on mennyt tutustuessa ja touhutessa. Ensi viikolla aloitamme Viggon kanssa intensiivisemmän pentukoulun ja myös paikallisessa vapaamuotoisemmassa koirakoulussa on tarkoitus alkaa käymään. Tarkoituksena on opetella peruhyvä käytös, mutta tokoa emme ala harrastamaan. Näyttelyissä on tarkoitus käydä ainakin katsomassa ja ihmettelemässä =D Pari päivää sitten sain talutusvyön ja lenkkeily on tarkoitus aloittaa hiljalleen jahka allekirjoittaneen flunssa helpottaa. Myös verijäljelle opettelu alkaa lumien sulaessa. Touhua siis riittää!
