NIILAN JUPINOITA - Maanantaina, 28.02.2011 klo 09:24
Ajattelin kertoa teille vähän kavereistani.
Voisin aloittaa vaikka Bertasta. Bertta on suomenlapinkoira ja aivan vastustamaton.
Hän tuoksuukin niin hyvälle...
Sitten on Patu. Patu on sekarotuinen, tosi kiva heppu.
Sitten on vielä naapurin koirat Topi ja Kimi...
Niin, ja Hilma. Hilma on tosi ihana. Bertta ja Hilma ovat molemmat niin ihania, että en osaa päättää kumman haluaisin...
Voisinkin kertoa teille mitä kerran, siskojen kanssa tapahtui.
Olimme siskon kanssa pihalla leikkimässä, kun ihmiset olivat sisällä juomassa kahvia, (hyi että, mitä litkua, jos minulta kysytään) kun me ajattelimme siskon kanssa lähteä vähän tutkimusmatkalle. Kiertelimme vähän aikaa siinä pihassa, kun mietimme minne menisimme.
Sitten löysimme pihan perältä kalan perkauspaikan ja kai siinäoli vähän niitä jätteitäkin jäljella.
Se kasa tuoksui niin vastustamattomalle, että en voinut hiilitä itseäni ja hyppäsin sinne kasaan.
Voihan sen arvata, että ihmiset eivät kauheasti tykänneet.
Pesulle siinä joutui, ja arvatkaa harmittiko. Juuri, kun tuoksuin niin hyvälle!
Ai niin, unohdin tuosta kaverilistasta Lakun. Laku on siis tämän talon kissa ja minun kaverini, vaikka se ei sitä tiedäkkään.
Nyt menen ulos.
Heippa!
-Niila
Kaverini!
Huomenta!Ajattelin kertoa teille vähän kavereistani.
Voisin aloittaa vaikka Bertasta. Bertta on suomenlapinkoira ja aivan vastustamaton.
Hän tuoksuukin niin hyvälle...
Sitten on Patu. Patu on sekarotuinen, tosi kiva heppu.
Sitten on vielä naapurin koirat Topi ja Kimi...
Niin, ja Hilma. Hilma on tosi ihana. Bertta ja Hilma ovat molemmat niin ihania, että en osaa päättää kumman haluaisin...
Voisinkin kertoa teille mitä kerran, siskojen kanssa tapahtui.
Olimme siskon kanssa pihalla leikkimässä, kun ihmiset olivat sisällä juomassa kahvia, (hyi että, mitä litkua, jos minulta kysytään) kun me ajattelimme siskon kanssa lähteä vähän tutkimusmatkalle. Kiertelimme vähän aikaa siinä pihassa, kun mietimme minne menisimme.
Sitten löysimme pihan perältä kalan perkauspaikan ja kai siinäoli vähän niitä jätteitäkin jäljella.
Se kasa tuoksui niin vastustamattomalle, että en voinut hiilitä itseäni ja hyppäsin sinne kasaan.
Voihan sen arvata, että ihmiset eivät kauheasti tykänneet.
Pesulle siinä joutui, ja arvatkaa harmittiko. Juuri, kun tuoksuin niin hyvälle!
Ai niin, unohdin tuosta kaverilistasta Lakun. Laku on siis tämän talon kissa ja minun kaverini, vaikka se ei sitä tiedäkkään.
Nyt menen ulos.
Heippa!
-Niila
