NOUTAJAPERHEEN SEIKKAILUT - Torstaina, 27.05.2010 klo 09:43
Edellispäivänä tuli myös todistettua se, että jos teet jotain ja koira ei ole aivan vieressäsi tarkkailemassa sinua, niin se on tekemässä pahojaan. Pakkailin rauhassa laatikoita aamupäivällä ja Jeri oli koko ajan vieressä, nuoli naamaa ja koitti varastaa tavaroita. Sitten se äkkiä katosi. Ensin olin iloinen että nyt voin pakata rauhassa, Jeri varmaan nukkuu. Vaan ei! Jerppis olikin varastanut ison teippirullan ja kaikessa hiljaisuudessa oli olohuoneessa sohvalla syömässä sitä! Noh, ei tapahtunut sen suurempaa vahinkoa, mutta huvitti vain itseänikin miten ensin olin ihan rauhassa ja sitten äkkiä iski ajatus - Jeri ei IKINÄ ole näin hiljaa, ei edes nukkuessaan!
Maanantaina kävin Jerin kanssa harjoittelemassa vähän vesinoutoja ja markkeerauksia. Vaikeutin noutuja niin, että otin vähän haasteellisempaa maastoa. Ennen Jeri on noutanut vedestä vain helppoja noutoja avovedestä, mutta nyt löysin rannasta mahtavan heittopaikan. Tästä paikasta saan heitettyä damin niin, että Jeri joutuu ensin uimaan hieman, sitten kahlaamaan (tai Jerin tapauksessa hyppimään kuin jänis) tiheän kaislikon läpi ja dami on sitten taas avovedessä siellä kaislikon takana. Heitto tapahtuu niin että Jeri ei varsinaisesti nää mihin dami tippuu, ainoastaan että se loiskahtaa jossain siellä kaislojen takana. Harjoitus on tosi hyvä, sillä tässä Jeri joutuu vähän käyttämään nenäänsäkin kun ei nää damia, ja oppii menemään tiheänkin kaislikon läpi. Jeppehän on sellainen koira joka menee vaikka kallion läpi; eräs kouluttaja kerran sanoikin, että kun Jepen lähettää metsään niin puoli metsää kaatuu siinä sivussa kun Jeppe etsii saalistaan! Jeri sen sijaan on osoittautunut vähän "ovelammaksi" ja lähtee mielellään kiertämään vaikeata paikkaa. Vaikka tämä on sinänsä viisas teko metsäkoiralta, niin näin ei kuitenkaan kisoissa saa tehdä. Onneksi Jeri saa nyt kuitenkin hyvää harjoitusta tulevia kisoja varten kun kyntää näitä Uittamon kaislikkoja! :) Pakko kyllä kehua että Jerillä on vauhti mallillaan, pentu kiitää sellaista vauhtia että ei paljon muuta ehdi nähdä kuin ruskean vilahduksen kaislikossa, ja sitten on dami jo ohjaajan kädessä :)
Kaislikossa suhisee
Kauan odotettu muutto on nyt edessä sunnuntaina. Viime sunnuntaista astien olen pakannut, ja nyt on kaapit tyhjillään ja kämppä täynnä laatikoita. Jerin mielestä tämä on erityisen hauskaa, koska nyt hän voi varastella tavaroita laatikoista ja jemmata niitä omaan pesäänsä. Jepen mielestä tämä on aivan kamalaa, sillä pakkaaminen tarkoittaa Jepelle stressiä - mitä jos häntä ei oteta mukaan?! Noh, onneksi Jeppe varmasti toipuu stressistään sunnuntaina kun pääsee uudelle, omalle pihalle leikkimään :)Edellispäivänä tuli myös todistettua se, että jos teet jotain ja koira ei ole aivan vieressäsi tarkkailemassa sinua, niin se on tekemässä pahojaan. Pakkailin rauhassa laatikoita aamupäivällä ja Jeri oli koko ajan vieressä, nuoli naamaa ja koitti varastaa tavaroita. Sitten se äkkiä katosi. Ensin olin iloinen että nyt voin pakata rauhassa, Jeri varmaan nukkuu. Vaan ei! Jerppis olikin varastanut ison teippirullan ja kaikessa hiljaisuudessa oli olohuoneessa sohvalla syömässä sitä! Noh, ei tapahtunut sen suurempaa vahinkoa, mutta huvitti vain itseänikin miten ensin olin ihan rauhassa ja sitten äkkiä iski ajatus - Jeri ei IKINÄ ole näin hiljaa, ei edes nukkuessaan!
Maanantaina kävin Jerin kanssa harjoittelemassa vähän vesinoutoja ja markkeerauksia. Vaikeutin noutuja niin, että otin vähän haasteellisempaa maastoa. Ennen Jeri on noutanut vedestä vain helppoja noutoja avovedestä, mutta nyt löysin rannasta mahtavan heittopaikan. Tästä paikasta saan heitettyä damin niin, että Jeri joutuu ensin uimaan hieman, sitten kahlaamaan (tai Jerin tapauksessa hyppimään kuin jänis) tiheän kaislikon läpi ja dami on sitten taas avovedessä siellä kaislikon takana. Heitto tapahtuu niin että Jeri ei varsinaisesti nää mihin dami tippuu, ainoastaan että se loiskahtaa jossain siellä kaislojen takana. Harjoitus on tosi hyvä, sillä tässä Jeri joutuu vähän käyttämään nenäänsäkin kun ei nää damia, ja oppii menemään tiheänkin kaislikon läpi. Jeppehän on sellainen koira joka menee vaikka kallion läpi; eräs kouluttaja kerran sanoikin, että kun Jepen lähettää metsään niin puoli metsää kaatuu siinä sivussa kun Jeppe etsii saalistaan! Jeri sen sijaan on osoittautunut vähän "ovelammaksi" ja lähtee mielellään kiertämään vaikeata paikkaa. Vaikka tämä on sinänsä viisas teko metsäkoiralta, niin näin ei kuitenkaan kisoissa saa tehdä. Onneksi Jeri saa nyt kuitenkin hyvää harjoitusta tulevia kisoja varten kun kyntää näitä Uittamon kaislikkoja! :) Pakko kyllä kehua että Jerillä on vauhti mallillaan, pentu kiitää sellaista vauhtia että ei paljon muuta ehdi nähdä kuin ruskean vilahduksen kaislikossa, ja sitten on dami jo ohjaajan kädessä :)
