NOUTAJAPERHEEN SEIKKAILUT - Lauantaina, 12.06.2010 klo 01:58
Jokatapauksessa, meidän pieni piha näyttää kyllä tällä hetkeltä lähinnä hakkuu aukealta, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule kunhan saadaan loputkin risut ja rikkaruohot sieltä pois. Harkitsen tekeväni tästä oman puutarha-aiheisen tv-ohjelman, ne kun ovat niin muotia nykyään. "Koiramaista puutarhanhoitoa" olisi mielestäni aika hyvä nimi! Jeri voisi ohjelmassa aina esitellä mitä meinaa tänään syödä puutarhasta, mihin kaivaa kuoppaa ja miten puutarhasta saisi koiraystävällisemmän, esim. lisäämällä uima-altaan. Haha :D
Tällä viikolla meiltä jäi valitettavasti keskiviikon jäljestystreenit välistä. Jeri meni tiistaina siskoni kanssa meidän äidin luo maaseudulle hoitoon koska menin itse kaverin kanssa Helsinkiin Green Dayn keikalle. Jeri tykkää ihan tosi paljon olla maalla hoidossa, siellä kun saa koko ajan juosta missä vain vapaana, ja saa uida ja tehdä kaikkea mistä pienet höpsöt labradorinnoutajat nyt yleensäkin tykkäävät. Kuitenkin, keskiviikkona kun Jeri tuli takaisin kotiin niin hän ontui takajalkaansa, oli ilmeisesti reväyttänyt jalkansa tms. En siis tietystikään uskaltanut viedä treeneihin kun en oikein tiennyt kuinka pahasti jalka on mennyt. Onneksi kyseessä siis oli ilmeisesti vain revähdys, sillä seuraavana iltana jalka oli jo terve. Ehtisin kyllä säikähtää, sillä vaikka kyse olikin vain hieman ontuvasta koirasta niin Jepen jalan takia olen nyt ekstravarovainen.
Jeppe ei ole muuten pahemmin osallistunut puutarhatalkoisiin. Hän tyytyy lähinnä makaamaan nurmikolla ja valvomaan muiden työntekoa ;) Jeppekin on kuitenkin aivan rakastunut omaan pihaan, hädin tuskin suostuu öiksi tulemaan sisälle kun niin tyytyväisenä makaisi siellä pihalla. Tämä lämmittää omaakin mieltä, nähdä miten iloisia koirat ovat tuosta meidän pienestä maapläntistä. Siitä ei vain pääse mihinkään että nuo kaksi eivät todellakaan ole kerrostalokoiria, eikä niistä kaupunkikoiria saa tekemälläkään. Veri vetää metsälle, ja paremman puuttuessa myös tällainen pikkuinen piha tekee heidät onnelliseksi. Ehkä meilläkin vielä joskus on iso maatila jossa koirilla on oikeasti tilaa juosta ja temmeltää! Sitä odotellessa meidän lauma kuitenkin viihtyy täällä.
Huomenna Jerin sisko, Myy, tulee meille kylään kun omistajansa käyvät kyläilemässä. Tästä tulee varmasti hauskaa! Myy on siis samasta pentueesta kuin Jeri. Aina välillä kun nämä kaksi näkevät toisensa niin meno on hurjaa kun pitää vain juosta ja leikkiä, ja huomenna on mitä luultavimmin täysin sama meno päällä. Yritän ottaa hurjimuksista valokuvia huomenna ja lisäillä niitä sitten blogiin :) Näitä odotellessa, tässä muutamia kuvia viime viikolta kun kaverini Kaisa tuli koiransa Primon kanssa meidän kanssa tuohon Aurajoen rantaan uimaan. Kyllä se on ihanaa kun on kesä että voi käydä uimassa ja tehdä kaikkea muutakin hauskaa! ^^
Pojilla oli kivaa kun sai yhdessä riehua ja uiskennella :)
Vesileluja oli kyllä kaksin kappalein, mutta aina vain se toisen suussa oleva oli hyvä. Lisäksi Jeri on aika haka ottamaan parikin lelua yhtaikaa suuhun. Oppi tämän jo nuorena kun ahneena halusi kaiken itselleen! :D
Jeri hyppää veteen varsin hyvällä vauhdilla, kuten metsästyskoiran kuuluukin! :)
SPLASH!!
Mitä se kesä on? Ruusunpiikkejä, vesileikkejä ja koirakavereita ainakin!
En kyllä ymmärrä miksi jotkut ihmiset väittää että koirista ei olisi yhtään hyötyä puutarhanhoidossa: Jeristä ainakin on! Meidän uuden kodin puutarha oli "hieman" villiintynyt kun muutettiin tänne, ja nyt ollaankin yhdessä Jerin kanssa perattu tuota rikkaruohojen luvattua maata. Jo pelkästään nokkosia on nypitty pois kaksi jätesäkillistä! Jeri oppi äkkiä että nokkoset polttaa, ja välttää jo niitä - nyt onneksi piha alkaa jo olla aika lailla tyhjä niistä. Sen sijaan puolet pihasta vallannut ruusupensas ei terävine piikkeineen Jeriä pelota: yhdessä me siellä perataan sitä pensasta, minä aseenani oksaleikkurit, Jerillä hampaat :D Ihmettelen miten siihen ei satu ne piikit ja miksi se omasta halustaan niitä oksia pureskelee, mutta hänen mielestään tämä nyt kuitenkin on suurta hupia. Sitä päivää odotellessa kun ollaan sitten eläinlääkärissä poistamassa jotain piikkiä Jerin kitalaesta... En yhtään kyllä ihmettelisi vaikka näin tapahtuisi! Jeri on niin sählä, sille käy koko ajan kaikkea, ja kerta hän niitä ruusunpiikkejä syö niin on lähes väistämätöntä että jokin kaunis päivä mennään taas päivystykseen. Oikea prinsessa Ruususen kohtalo siis, tiedetään että jokin päivä se piikki pistää mutta ei sitä estääkään voi. Mutta, nämä ovat niitä koiranomistajan jatkuvia huolenaiheita jotka täytyy vain kestää!Jokatapauksessa, meidän pieni piha näyttää kyllä tällä hetkeltä lähinnä hakkuu aukealta, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule kunhan saadaan loputkin risut ja rikkaruohot sieltä pois. Harkitsen tekeväni tästä oman puutarha-aiheisen tv-ohjelman, ne kun ovat niin muotia nykyään. "Koiramaista puutarhanhoitoa" olisi mielestäni aika hyvä nimi! Jeri voisi ohjelmassa aina esitellä mitä meinaa tänään syödä puutarhasta, mihin kaivaa kuoppaa ja miten puutarhasta saisi koiraystävällisemmän, esim. lisäämällä uima-altaan. Haha :D
Tällä viikolla meiltä jäi valitettavasti keskiviikon jäljestystreenit välistä. Jeri meni tiistaina siskoni kanssa meidän äidin luo maaseudulle hoitoon koska menin itse kaverin kanssa Helsinkiin Green Dayn keikalle. Jeri tykkää ihan tosi paljon olla maalla hoidossa, siellä kun saa koko ajan juosta missä vain vapaana, ja saa uida ja tehdä kaikkea mistä pienet höpsöt labradorinnoutajat nyt yleensäkin tykkäävät. Kuitenkin, keskiviikkona kun Jeri tuli takaisin kotiin niin hän ontui takajalkaansa, oli ilmeisesti reväyttänyt jalkansa tms. En siis tietystikään uskaltanut viedä treeneihin kun en oikein tiennyt kuinka pahasti jalka on mennyt. Onneksi kyseessä siis oli ilmeisesti vain revähdys, sillä seuraavana iltana jalka oli jo terve. Ehtisin kyllä säikähtää, sillä vaikka kyse olikin vain hieman ontuvasta koirasta niin Jepen jalan takia olen nyt ekstravarovainen.
Jeppe ei ole muuten pahemmin osallistunut puutarhatalkoisiin. Hän tyytyy lähinnä makaamaan nurmikolla ja valvomaan muiden työntekoa ;) Jeppekin on kuitenkin aivan rakastunut omaan pihaan, hädin tuskin suostuu öiksi tulemaan sisälle kun niin tyytyväisenä makaisi siellä pihalla. Tämä lämmittää omaakin mieltä, nähdä miten iloisia koirat ovat tuosta meidän pienestä maapläntistä. Siitä ei vain pääse mihinkään että nuo kaksi eivät todellakaan ole kerrostalokoiria, eikä niistä kaupunkikoiria saa tekemälläkään. Veri vetää metsälle, ja paremman puuttuessa myös tällainen pikkuinen piha tekee heidät onnelliseksi. Ehkä meilläkin vielä joskus on iso maatila jossa koirilla on oikeasti tilaa juosta ja temmeltää! Sitä odotellessa meidän lauma kuitenkin viihtyy täällä.
Huomenna Jerin sisko, Myy, tulee meille kylään kun omistajansa käyvät kyläilemässä. Tästä tulee varmasti hauskaa! Myy on siis samasta pentueesta kuin Jeri. Aina välillä kun nämä kaksi näkevät toisensa niin meno on hurjaa kun pitää vain juosta ja leikkiä, ja huomenna on mitä luultavimmin täysin sama meno päällä. Yritän ottaa hurjimuksista valokuvia huomenna ja lisäillä niitä sitten blogiin :) Näitä odotellessa, tässä muutamia kuvia viime viikolta kun kaverini Kaisa tuli koiransa Primon kanssa meidän kanssa tuohon Aurajoen rantaan uimaan. Kyllä se on ihanaa kun on kesä että voi käydä uimassa ja tehdä kaikkea muutakin hauskaa! ^^
Pojilla oli kivaa kun sai yhdessä riehua ja uiskennella :)
Vesileluja oli kyllä kaksin kappalein, mutta aina vain se toisen suussa oleva oli hyvä. Lisäksi Jeri on aika haka ottamaan parikin lelua yhtaikaa suuhun. Oppi tämän jo nuorena kun ahneena halusi kaiken itselleen! :D
Jeri hyppää veteen varsin hyvällä vauhdilla, kuten metsästyskoiran kuuluukin! :)
SPLASH!!
