NOUTAJAPERHEEN SEIKKAILUT - Lauantaina, 10.04.2010 klo 18:37
Torstaina siis tosiaankin olin Jepen kanssa treenaamassa. Olen oikeasti Jerin kanssa ilmoittautunut erään tutun vetämiin treeneihin (Katin koirakoulu on virallinen nimi), aloitettiin pentukurssilla ja ollaan siitä jatkettu nomeilua samassa ryhmässä. Valitettavasti Jeri ei kuitenkaan nyt pääse osallistumaan; kirottu kennelyskä tarttui Jeriin reilu kuukausi sitten. Yskä jatkui ja jatkui, ja vaikka koira oli koko ajan pirteä ja söi hyvin, niin vein sitten lääkäriin kun pientä yskää oli jatkunut jo melkein kaksi viikkoa. Kömmähdysten kautta selvisi sitten että Jerillä oli tosi paha keuhkokuume ja keuhkoputken tulehdus (siis eräs eläinlääkäri antoi ensin täysin väärän diagnoosin, mutta sitten menin aina luotettavaan Vettoriin ja siellä huomattiin mitä oli oikeasti vialla, onneksi!). Jerin keuhkot oli kauttaaltaan täynnä tulehdusmuutoksia. Ei siinä sitten muuta auttanut kuin koira rajulle antibiootti- ja yskänlääke kuurille, ja kuukausi sairaslomaa joka tarkoittaa rauhassa oloa ja vain pientä lenkitystä remmissä, ettei koira pääse juoksemaan. Tätä on nyt jatkunut muutaman viikon. Enää Jeri ei yski, muutakuin satunnaisesti todella paljon innostuessaan kröhii vähän. Sairasloma jatkuu kuitenkin vähintään siihen asti, kun kahden viikon päästä mennään eläinlääkäriin kontrollikäynnille. Tällöin lääkekuuri on jo loppunut, ja tarkoitus olisi kuunnella ja kuvata keuhkot jotta nähdään onko ne jo terveet, ja ovatko nämä tulehdusmuutokset poistuneet. Kovasti huolettaa tuo tauti, mutta toivon että parin viikon päästä kaikki olisi jo hyvin. Lääkkeet ovat selvästikin auttaneet, sillä Jeri on taas normaali yli-innokas itsensä, syö hyvin ja kuumetta ei ole. Lääkekuurin alkupäivinä oli hieman oksentelua ja ruokahaluttomuutta, mutta se meni onneksi ohi. Nyt otetaan rauhassa ja toivotaan että kaikki menisi parhain päin, jotta Jeri olisi taas pian vapaa elämään normaalia koiranelämää. Kovin tylsistynyt pikkuinen on siitä että ei saa lenkillä juosta vapaana metsässä eikä saa edes riehua yhdessä Jepen kanssa, kun aina toppuutellaan ja aina on remmi kaulassa. Onneksi on kuitenkin rauhallisiakin aktiviteetteja, kuten kongo ja muut tällaiset lelut joihin Jeri saa purkaa energiaansa.
Mutta siis, takaisin alkuperäiseen aiheeseen, Jepen kanssa treenit sujuivat hyvin. Tehtävät olivat aika helppoja Jepelle, joka kuitenkin on jo neljävuotias ja kisaa avo-tasolla, ja on lisäksi aivan mahtava metsästyskoira (isäni käyttää koiria käytännön metsällä, linnustamassa). Nämä tehtävät olivat ryhmän tason mukaan nuorille koirille jotka vasta aloittelevat uraansa, mutta ihan hyvä oli Jepenkin kertailla vähän perusteita :) Tehtiin aluksi muistia ja markkeerausta, eli vietiin koiran kanssa dami paikkaan a, ja siirryttiin sitten paikkaan b josta koira lähetettiin hakemaan dami. Lisäksi tehtiin seuraamisharjoituksia, ja harjoiteltiin miten omilla eleillä saa koiran työskentelyä tehostetuksi. Tämä oli erityisen hauskaa, kun ei saanut puhua mutta piti taputtaa ja heilutella käsiä, mennä kyykkyyn tai vaikka seistä päällään jotta sai koiran innostumaan lisää. Jepellä tämä ei tosin tule erityisen tarpeeseen, koska hälle on aivan sama mitä ihmiset tekevät, kunhan hän saa noutaa. Jerille sen sijaan tästä on varmasti hyötyä, koska Jeri tukeutuu aina todella paljon ohjaajansa eli minun eleisiin ja äänimerkkeihin työskennellessään. Eli vaikka olin eri koiran kanssa treeneissä niin hyötyä tulee molemmille koirille kun sairasloman jälkeen päästään Jerin kanssa harjoittelemaan samoja juttuja! Treenien lopuksi tehtiin vielä ruutu, eli tietylle alueelle heiteltiin dameja ja koira lähetettiin sitten etsimään näitä. Ruutu on Jepen bravuuri, se etsii ja etsii vaikka kuinka kauan kunnes löytää saaliinsa. Vauhtikin on salamannopea, kouluttaja kerran sanoikin että kun Jepen lähettää metsään niin puoli metsää kaatuu siinä samassa kun tämä etsii saalistaan, niin innokas Jeppe on :)
Parasta näissä treeneissä oli kuitenkin nähdä, miten iloinen Jeppe oli. Sen kanssa ei ole pitkään aikaan käyty yhteistreeneissä, koska ennen isäni ohjasi Jeppeä kisoissa ja nyt minä olen keskittynyt pennun koulutukseen niin paljon että Jepen kanssa olen harjoitellut vain yksin. Ryhmätreenit olivat kuitenkin selvästi Jepen mielestä aivan uber-hauskaa, sillä myöhemmin kotona se ei malttanut edes mennä maate vaan istui minun vieressä, heilutti häntää ja nuoli naamaa aivan kuin sanoakseen ”Oli NIIIIIIIIIIIIIN kivaa, mennäänkö heti uudestaan?” :) Ei siis paljon haitannut Jeppeä vaikka olikin junnujen treeneissä!
Treenejä ja rentoutumista
Loppuviikko on mennyt meillä ihan mukavasti. Torstaina olin Jepen kanssa nome-treeneissä, jotka sujui hienosti. Nyt nautitaan rauhallisesta viikonlopusta ja rentoudutaan kotona. On ihanan aurinkoinen sää, joten lenkkeillään läheisen rannan tuntumassa ja katsellaan miten pullasorsat nauttii kun jäät on jo melkein kokonaan sulanut :) Nämä mun koirat tosin menee jo uimaankin, kylmä vesi ja viileä sää ei häiritse yhtään – vesi ja uiminen on niin ihanaa! Labradorinnoutajien alkuperäinen käyttötarkoitushan olikin noutaa kalastajien verkot hyytävästä vedestä, jota ne kestävät hyvin vettähylkivän paksun turkkinsa avulla. Varsinaisia vesipetoja!Torstaina siis tosiaankin olin Jepen kanssa treenaamassa. Olen oikeasti Jerin kanssa ilmoittautunut erään tutun vetämiin treeneihin (Katin koirakoulu on virallinen nimi), aloitettiin pentukurssilla ja ollaan siitä jatkettu nomeilua samassa ryhmässä. Valitettavasti Jeri ei kuitenkaan nyt pääse osallistumaan; kirottu kennelyskä tarttui Jeriin reilu kuukausi sitten. Yskä jatkui ja jatkui, ja vaikka koira oli koko ajan pirteä ja söi hyvin, niin vein sitten lääkäriin kun pientä yskää oli jatkunut jo melkein kaksi viikkoa. Kömmähdysten kautta selvisi sitten että Jerillä oli tosi paha keuhkokuume ja keuhkoputken tulehdus (siis eräs eläinlääkäri antoi ensin täysin väärän diagnoosin, mutta sitten menin aina luotettavaan Vettoriin ja siellä huomattiin mitä oli oikeasti vialla, onneksi!). Jerin keuhkot oli kauttaaltaan täynnä tulehdusmuutoksia. Ei siinä sitten muuta auttanut kuin koira rajulle antibiootti- ja yskänlääke kuurille, ja kuukausi sairaslomaa joka tarkoittaa rauhassa oloa ja vain pientä lenkitystä remmissä, ettei koira pääse juoksemaan. Tätä on nyt jatkunut muutaman viikon. Enää Jeri ei yski, muutakuin satunnaisesti todella paljon innostuessaan kröhii vähän. Sairasloma jatkuu kuitenkin vähintään siihen asti, kun kahden viikon päästä mennään eläinlääkäriin kontrollikäynnille. Tällöin lääkekuuri on jo loppunut, ja tarkoitus olisi kuunnella ja kuvata keuhkot jotta nähdään onko ne jo terveet, ja ovatko nämä tulehdusmuutokset poistuneet. Kovasti huolettaa tuo tauti, mutta toivon että parin viikon päästä kaikki olisi jo hyvin. Lääkkeet ovat selvästikin auttaneet, sillä Jeri on taas normaali yli-innokas itsensä, syö hyvin ja kuumetta ei ole. Lääkekuurin alkupäivinä oli hieman oksentelua ja ruokahaluttomuutta, mutta se meni onneksi ohi. Nyt otetaan rauhassa ja toivotaan että kaikki menisi parhain päin, jotta Jeri olisi taas pian vapaa elämään normaalia koiranelämää. Kovin tylsistynyt pikkuinen on siitä että ei saa lenkillä juosta vapaana metsässä eikä saa edes riehua yhdessä Jepen kanssa, kun aina toppuutellaan ja aina on remmi kaulassa. Onneksi on kuitenkin rauhallisiakin aktiviteetteja, kuten kongo ja muut tällaiset lelut joihin Jeri saa purkaa energiaansa.
Mutta siis, takaisin alkuperäiseen aiheeseen, Jepen kanssa treenit sujuivat hyvin. Tehtävät olivat aika helppoja Jepelle, joka kuitenkin on jo neljävuotias ja kisaa avo-tasolla, ja on lisäksi aivan mahtava metsästyskoira (isäni käyttää koiria käytännön metsällä, linnustamassa). Nämä tehtävät olivat ryhmän tason mukaan nuorille koirille jotka vasta aloittelevat uraansa, mutta ihan hyvä oli Jepenkin kertailla vähän perusteita :) Tehtiin aluksi muistia ja markkeerausta, eli vietiin koiran kanssa dami paikkaan a, ja siirryttiin sitten paikkaan b josta koira lähetettiin hakemaan dami. Lisäksi tehtiin seuraamisharjoituksia, ja harjoiteltiin miten omilla eleillä saa koiran työskentelyä tehostetuksi. Tämä oli erityisen hauskaa, kun ei saanut puhua mutta piti taputtaa ja heilutella käsiä, mennä kyykkyyn tai vaikka seistä päällään jotta sai koiran innostumaan lisää. Jepellä tämä ei tosin tule erityisen tarpeeseen, koska hälle on aivan sama mitä ihmiset tekevät, kunhan hän saa noutaa. Jerille sen sijaan tästä on varmasti hyötyä, koska Jeri tukeutuu aina todella paljon ohjaajansa eli minun eleisiin ja äänimerkkeihin työskennellessään. Eli vaikka olin eri koiran kanssa treeneissä niin hyötyä tulee molemmille koirille kun sairasloman jälkeen päästään Jerin kanssa harjoittelemaan samoja juttuja! Treenien lopuksi tehtiin vielä ruutu, eli tietylle alueelle heiteltiin dameja ja koira lähetettiin sitten etsimään näitä. Ruutu on Jepen bravuuri, se etsii ja etsii vaikka kuinka kauan kunnes löytää saaliinsa. Vauhtikin on salamannopea, kouluttaja kerran sanoikin että kun Jepen lähettää metsään niin puoli metsää kaatuu siinä samassa kun tämä etsii saalistaan, niin innokas Jeppe on :)
Parasta näissä treeneissä oli kuitenkin nähdä, miten iloinen Jeppe oli. Sen kanssa ei ole pitkään aikaan käyty yhteistreeneissä, koska ennen isäni ohjasi Jeppeä kisoissa ja nyt minä olen keskittynyt pennun koulutukseen niin paljon että Jepen kanssa olen harjoitellut vain yksin. Ryhmätreenit olivat kuitenkin selvästi Jepen mielestä aivan uber-hauskaa, sillä myöhemmin kotona se ei malttanut edes mennä maate vaan istui minun vieressä, heilutti häntää ja nuoli naamaa aivan kuin sanoakseen ”Oli NIIIIIIIIIIIIIN kivaa, mennäänkö heti uudestaan?” :) Ei siis paljon haitannut Jeppeä vaikka olikin junnujen treeneissä!
