Takaisin




OUTIN ONNI - Lauantaina, 27.12.2014 klo 07:28

Köpöttelyä

Aivan kuin joululahjana oli Onni virkeä ja iloinen aattoaamuna. Lähes normaali aamulenkki saatiin kierrettyä puoliravia. Koira nosteli jalkaa ja merkkaili normaalisti, ei vaan seissyt paikallaan lorottamassa, kuten aiemmin. Luulin jo, että kuusi yksikköä insuliinia on alkanut purra ja on oikea määrä. Juominenkin oli jo vähentynyt.

Ilo oli ennenaikaista, aattoaamupäivästä alkaen ovat joulunpyhät menneetkin sitten nukkuessa ja nurkan takana köpöstellessä. Sisäänkin on tullut pissoja muutaman kerran, kun ulkoiluvälit ovat olleet viisi tuntia tai pidempiä.

Nyt en enää tiedä, onko tullut uusia vaivoja tassuihin (lumi ja pakkanen?) vai onko sillä niin kovat kivut, että tassuja pitää koko ajan nuolla. Se nuolee nimenomaan anturoita, mutta ei niissä näy mitään. Aiemmin ei pakkanen ole näin nopeasti aiheuttanut mitään tassuihin.

Päässä pyörii koko ajan koiran vointi, ei sille mitään voi. Pitääkö mennä heti vai riittääkö muutaman päivän päästä normaali kontrolli. Miten sokerit ovat ja miten ne vaikuttna,avat, jos ovat liian korkealla? Netistä luen ja unohdan saman tien.

Eläinlääkäri suositteli verensokerin mittausta kotona näppärällä mittarilla. Koiralla kuulemma kulkee korvan reunassa suuri verisuoni, josta saa helposti verta. Tai huulesta. Mutta ei tämä lääkärikään saanut niistä tippaa irti, joten en usko itsekään saavani. Onko se edes kivaa koiralle, jos koko ajan napsitaan ja piikitellään? Ei mielestäni. En ole vielä ostanut mittaria - en ehkä ostakaan. Jos Onnin diabetes sen lopulta tappaa, onko se minun syyni, kun en mittaillut? Olisiko se elänyt kauemmin onnellisena, jos olisin mittaillut..? Tätä mietin.

Miten sitten krooninen haimatulehdus ja nivelrikon säryt vielä vaikuttavat? Onko virtsatietulehdus parantunut. Antibiootti loppui muutama päivä sitten. Voi kun se osaisi puhua; mihin sattuu?
Johonkin nimittäin sattuu, koira on alakuloinen.
Sitä on surullista ja ahdistavaa katsella.