OUTIN ONNI - Sunnuntaina, 11.01.2015 klo 08:12
Vesikuppi ei tyhjene aivan niin useasti kuin ennen ja Onni on pirteämpi. Mutta:
aivan kuin olisi taas koiranpentu talossa, jos noita ulkoilutusvälejä katsoo.
Mattoja ei vieläkään ole lattialla, sillä työpäivän aikana vähintään kerran Onni pissii lattialle ja myös yöllä, jos ei viimeistä kertaa käydä puolenyön-yhden maissa ulkona ja heti aamusta, viimeistään seiskalta. Onneksi se menee ainakin osittain paperille (jos mattoja ei ole tarjolla). On tylsää olla töissäkin kun tietää, että sillä on pissahätä lähes koko ajan eikä se todellakaan mielellään tee sisään, vaan pidättää niin kauan kuin vain voi. Olen arvellut, että rakko täyttyy noin kolmessa tunnissa. Insuliiniannos ei ole siis vielä kohdallaan, vaan tarvitsee hienosäätöä. Kuinka paljon noin pieneen koiraan mahtuukaan pissaa!
Ruokahalu on kasvanut aivan älyttömästi. Se suhtautuu kaikkeen keittiössä tapahtuvaan entistä intohimoisemmin ja omistavasti. Ruokaa mulle NYT. Edelleen se saa kaksi kertaa päivässä kupin eteensä, mutta annan kyllä ohikävellessäni keitettyn porkkanaviipaleen sen suuhun, ihan vaan koska en kestä sen anovaa katsetta. Juuri siitä syystä se onkin aikanaan lihonut (ja ehkä siksi nyt sairastunutkin, osittain), että makupala vilahti helposti suuhun, kun se niin söpösti katsoi.. :) Silloin se ei vaan ollut porkkanaa, vaan jotakin herkkua.
Vaikka kuinka rakastankin Onnia, mietin, jaksanko korjata pissoja vielä kauan, jaksanko kotona ollessani pissattaa sitä vähän väliä ja olla ilman mattoja, pelkät paperit lattialla. Vapaapäivänäkään ei pitkiä poissaoloja voi olla: "täytyy mennä pissattamaan koiraa".. pitkistä yöunista ei ole tietoakaan. Ajatus aamulla on ensimmäisenä: "täytyy mennä pissatamaan koiraa". Ei voi vaan kääntää kylkeä, kun tietää, että sillä on todella kova hätä. Voinko elää niin, että en saa sitä hoitoonkaan enää koskaan - kuka uskaltaa ottaa vastuun piikeistä ja muusta hoitamisesta, kun se on kuitenkin vakavasti sairas, paitsi sokereistaan, myös haimastaan? Joistakuista tämä voi olla pöyristyttävää, että ajattelen näin itsekkäästi, mutta kyllä eläimen omistamisen tulisi kuitenkin olla iloa antava asia? Tällä hetkellä iloitsen vain Onnin hieman piristyneestä olemuksesta ja kerran-kaksi viikossa tapahtuvasta vähän pidemmästä lenkistä (vajaa 2 km). Joskus aamulla rakon tyhjennyksen jälkeen voi "lenkki" mennä jopa puoliravia, kun on oikein virtaa.
Olen varaamassa aikaa sokerikontrolliin. Aion varata sen kokeneemmalta eläinlääkäriltä. Meidän lääkäri on tunnollinen ja hyvä, mutta niin nuori. Minusta tuntuu, että joudun miettimään erilaisiin kysymyksiin vastauksia itse aivan liikaa, kaivamaan netistä (mitä ihmeellisimpiä) asioita ja olemaan koko ajan jotenkin epävarma. Haluaisin tietää, miten krooninen haimatulehdus vaikuttaa koiraan, mikä sen ennuste on yhdessä diabeteksen kanssa. Diabetes-ruokavaliossa ei ole paljoa hiilihydraattia mutta haimatulehduksessa taas pitäisi olla. Kauanko sen haima kestää, tuleeko sille joku lopullinen niitti - kova kipukohtaus - haiman vuoksi vai kuluttaako diabetes sen kropan loppuun ennen sitä.. kaikenlaista minulla on mielessäni ja haluaisin niistä keskustella. Tai haluan kuulla, että näihin ei ole vastauksia tai jotakin ...
Jos joku lukee tätä blogia, ottaisin mielelläni kommentteja ja omia kokemuksianne aiheesta tai sen vierestä.
Meillä on ollut koirakaveri hoidossa eilisestä saakka ja Onnin hermot ovat kestäneet sen aika hyvin. Hetken aikaa ne jopa leikkivät eilen ja yöllä hoitokoiran ulkona uudessa lumessa peuhaaminen innosti Onninkin ottamaan kepin hetkeksi suuhunsa ja sen kanssa muutamia juoksuaskeleita. Ehkä tämä tästä ...
Kuukausi insuliinin aloittamisesta
Kuukausi sitten aloitin insuliinin pistämisen. Aluksi kokeiltiin kuudella yksiköllä kerran päivässä, sitten se muutettiin aamulla 4 ja illalla 4 yksikköä. Tämä tahti on ollut nyt noin 10 päivää.Vesikuppi ei tyhjene aivan niin useasti kuin ennen ja Onni on pirteämpi. Mutta:
aivan kuin olisi taas koiranpentu talossa, jos noita ulkoilutusvälejä katsoo.
Mattoja ei vieläkään ole lattialla, sillä työpäivän aikana vähintään kerran Onni pissii lattialle ja myös yöllä, jos ei viimeistä kertaa käydä puolenyön-yhden maissa ulkona ja heti aamusta, viimeistään seiskalta. Onneksi se menee ainakin osittain paperille (jos mattoja ei ole tarjolla). On tylsää olla töissäkin kun tietää, että sillä on pissahätä lähes koko ajan eikä se todellakaan mielellään tee sisään, vaan pidättää niin kauan kuin vain voi. Olen arvellut, että rakko täyttyy noin kolmessa tunnissa. Insuliiniannos ei ole siis vielä kohdallaan, vaan tarvitsee hienosäätöä. Kuinka paljon noin pieneen koiraan mahtuukaan pissaa!
Ruokahalu on kasvanut aivan älyttömästi. Se suhtautuu kaikkeen keittiössä tapahtuvaan entistä intohimoisemmin ja omistavasti. Ruokaa mulle NYT. Edelleen se saa kaksi kertaa päivässä kupin eteensä, mutta annan kyllä ohikävellessäni keitettyn porkkanaviipaleen sen suuhun, ihan vaan koska en kestä sen anovaa katsetta. Juuri siitä syystä se onkin aikanaan lihonut (ja ehkä siksi nyt sairastunutkin, osittain), että makupala vilahti helposti suuhun, kun se niin söpösti katsoi.. :) Silloin se ei vaan ollut porkkanaa, vaan jotakin herkkua.
Vaikka kuinka rakastankin Onnia, mietin, jaksanko korjata pissoja vielä kauan, jaksanko kotona ollessani pissattaa sitä vähän väliä ja olla ilman mattoja, pelkät paperit lattialla. Vapaapäivänäkään ei pitkiä poissaoloja voi olla: "täytyy mennä pissattamaan koiraa".. pitkistä yöunista ei ole tietoakaan. Ajatus aamulla on ensimmäisenä: "täytyy mennä pissatamaan koiraa". Ei voi vaan kääntää kylkeä, kun tietää, että sillä on todella kova hätä. Voinko elää niin, että en saa sitä hoitoonkaan enää koskaan - kuka uskaltaa ottaa vastuun piikeistä ja muusta hoitamisesta, kun se on kuitenkin vakavasti sairas, paitsi sokereistaan, myös haimastaan? Joistakuista tämä voi olla pöyristyttävää, että ajattelen näin itsekkäästi, mutta kyllä eläimen omistamisen tulisi kuitenkin olla iloa antava asia? Tällä hetkellä iloitsen vain Onnin hieman piristyneestä olemuksesta ja kerran-kaksi viikossa tapahtuvasta vähän pidemmästä lenkistä (vajaa 2 km). Joskus aamulla rakon tyhjennyksen jälkeen voi "lenkki" mennä jopa puoliravia, kun on oikein virtaa.
Olen varaamassa aikaa sokerikontrolliin. Aion varata sen kokeneemmalta eläinlääkäriltä. Meidän lääkäri on tunnollinen ja hyvä, mutta niin nuori. Minusta tuntuu, että joudun miettimään erilaisiin kysymyksiin vastauksia itse aivan liikaa, kaivamaan netistä (mitä ihmeellisimpiä) asioita ja olemaan koko ajan jotenkin epävarma. Haluaisin tietää, miten krooninen haimatulehdus vaikuttaa koiraan, mikä sen ennuste on yhdessä diabeteksen kanssa. Diabetes-ruokavaliossa ei ole paljoa hiilihydraattia mutta haimatulehduksessa taas pitäisi olla. Kauanko sen haima kestää, tuleeko sille joku lopullinen niitti - kova kipukohtaus - haiman vuoksi vai kuluttaako diabetes sen kropan loppuun ennen sitä.. kaikenlaista minulla on mielessäni ja haluaisin niistä keskustella. Tai haluan kuulla, että näihin ei ole vastauksia tai jotakin ...
Jos joku lukee tätä blogia, ottaisin mielelläni kommentteja ja omia kokemuksianne aiheesta tai sen vierestä.
Meillä on ollut koirakaveri hoidossa eilisestä saakka ja Onnin hermot ovat kestäneet sen aika hyvin. Hetken aikaa ne jopa leikkivät eilen ja yöllä hoitokoiran ulkona uudessa lumessa peuhaaminen innosti Onninkin ottamaan kepin hetkeksi suuhunsa ja sen kanssa muutamia juoksuaskeleita. Ehkä tämä tästä ...
