PARTACOLLIE-TYTTöJEN TOILAILUT - Lauantaina, 30.10.2010 klo 16:12
Nyt olen tehnyt pidemmät lenkit sillain, miten Millan kirjassa kirjoitti. Enää en ole antanut tyttöjen hötkyillä ja mennä viipottaa tuossa edessä, vaan nyt ne on kulkeneet joko mun perässä tai vierellä. Ja käskystä ovat saaneet mennä edelle hetkeksi aikaa kulkemaan. Jos tuolla edellä ei kuljeta nätisti, niin se koira sitten saa harjoitella uudelleen perässä kulkemista.
Aluksi tossa oli ongelmia, kun Tahti on nöyrempi mua kohtaan. Rytmiä joutui aikaste paljon ojentamaan, käytin siihen TSHHH-merkkiä. Tällöin Tahti siirtyi remmin mitan mun taakse kävelemään ja Rytmi otti pari askelta taakse päin. Sitten taas Tahti alkoi pikku hiljaa lähestymään mua ihan selän takana, että kantapäät osu koiraan. Ja sitte ku Rytmi taas edisti ja sanoin TSHHH, niin Rytmi peruutti pari askelta ja Tahti koko remmin mitan... Oli muuten olkapää kipeänä ekan lenkin jälkeen.
Mikä on ollut tässä lenkkeilyssä ihan superhyperhienoa, niin tytöt ovat kulkeneet ihan eri tavalla hallinnassa kuin aiemmin. Olen ne aiemmin opettanut ohittamaan toiset koirat niin, että annan käskyn "omapaikka" ja ne ovat tulleet vasemmalle puolelle kävelemään. Mutta ne oli oppineet myös niin, että kun sanotaan "omapaikka", niin sitte on tiedossa jotain speciaalia. Joten ne aina pikkasen kiihtyi tosta sanasta ja alkoivat odottamaan, että mitä sieltä kohta seuraa... Olen kyllä harjoitellut sitä parisen kertaa joka lenkillä, että otan ne tohon "omalle paikalle", vaikkei kukaan tuukaan vastaan, mutta ilmeisesti jotenkin mun olemus muuttuu, kun sieltä tuleekin joku.
Nyt kun ne on jo muutenki kulkeneet rinnalla ja takana, niin mä olen voinut ohittaa kaikki vastaantulevat koirakot ihan löysällä remmillä. Enää ei kummallakaan ole ollut hinkua muiden luo. Aiemmin ne koko ajan piti sitten vedon remmissä, että josko vaikka pääsis taikka jos kiskotaan ni sitte päästään. Tässä se on se partaisten yltiösosiaalisuus. Noista ei kumpikaan ole koskaan remmissä päässyt moikkaamaan ketään, mutta silti Tahti vielä yli 4 vuoden päästäkin yrittää, että joskos nyt sitte pääsis... Onneks noi ei ole olleet mitenkään aggressiivisia (kuten ei partiksien kuulukaan olla), että olis tarttenu pelätä omistavansa remmirähjiä.
Just äsken tulin taas lenksalta ja nyt sujui jo tosi kivasti! Tahti ymmärsi kulkea tossa vasemmalla puolella eikä takana ja Rytmiäkään ei tarttenu enää juurikaan ojennella. Ja olkapääkin sai vihdoin hiukan lepoa. Ehkä se tästä alkaa kohta sujua, jes!
Kävelyä Cesar Millanin tapaan
Luin tuossa tällä viikolla Cesar Millanin kirjan ja se herätti kyllä kaikenmoisia ajatuksia. Ihan kaikesta lukemastani en ole samaa mieltä, mutta suurimmasta osasta kyllä. Täytyy myöntää, että kirja oli kyllä lukemisen arvoinen!Nyt olen tehnyt pidemmät lenkit sillain, miten Millan kirjassa kirjoitti. Enää en ole antanut tyttöjen hötkyillä ja mennä viipottaa tuossa edessä, vaan nyt ne on kulkeneet joko mun perässä tai vierellä. Ja käskystä ovat saaneet mennä edelle hetkeksi aikaa kulkemaan. Jos tuolla edellä ei kuljeta nätisti, niin se koira sitten saa harjoitella uudelleen perässä kulkemista.
Aluksi tossa oli ongelmia, kun Tahti on nöyrempi mua kohtaan. Rytmiä joutui aikaste paljon ojentamaan, käytin siihen TSHHH-merkkiä. Tällöin Tahti siirtyi remmin mitan mun taakse kävelemään ja Rytmi otti pari askelta taakse päin. Sitten taas Tahti alkoi pikku hiljaa lähestymään mua ihan selän takana, että kantapäät osu koiraan. Ja sitte ku Rytmi taas edisti ja sanoin TSHHH, niin Rytmi peruutti pari askelta ja Tahti koko remmin mitan... Oli muuten olkapää kipeänä ekan lenkin jälkeen.
Mikä on ollut tässä lenkkeilyssä ihan superhyperhienoa, niin tytöt ovat kulkeneet ihan eri tavalla hallinnassa kuin aiemmin. Olen ne aiemmin opettanut ohittamaan toiset koirat niin, että annan käskyn "omapaikka" ja ne ovat tulleet vasemmalle puolelle kävelemään. Mutta ne oli oppineet myös niin, että kun sanotaan "omapaikka", niin sitte on tiedossa jotain speciaalia. Joten ne aina pikkasen kiihtyi tosta sanasta ja alkoivat odottamaan, että mitä sieltä kohta seuraa... Olen kyllä harjoitellut sitä parisen kertaa joka lenkillä, että otan ne tohon "omalle paikalle", vaikkei kukaan tuukaan vastaan, mutta ilmeisesti jotenkin mun olemus muuttuu, kun sieltä tuleekin joku.
Nyt kun ne on jo muutenki kulkeneet rinnalla ja takana, niin mä olen voinut ohittaa kaikki vastaantulevat koirakot ihan löysällä remmillä. Enää ei kummallakaan ole ollut hinkua muiden luo. Aiemmin ne koko ajan piti sitten vedon remmissä, että josko vaikka pääsis taikka jos kiskotaan ni sitte päästään. Tässä se on se partaisten yltiösosiaalisuus. Noista ei kumpikaan ole koskaan remmissä päässyt moikkaamaan ketään, mutta silti Tahti vielä yli 4 vuoden päästäkin yrittää, että joskos nyt sitte pääsis... Onneks noi ei ole olleet mitenkään aggressiivisia (kuten ei partiksien kuulukaan olla), että olis tarttenu pelätä omistavansa remmirähjiä.
Just äsken tulin taas lenksalta ja nyt sujui jo tosi kivasti! Tahti ymmärsi kulkea tossa vasemmalla puolella eikä takana ja Rytmiäkään ei tarttenu enää juurikaan ojennella. Ja olkapääkin sai vihdoin hiukan lepoa. Ehkä se tästä alkaa kohta sujua, jes!
