PARTACOLLIE-TYTTöJEN TOILAILUT - Keskiviikkona, 01.12.2010 klo 09:29
Tässä muutama päivä takaperin joku muksu oli vissiin potkaissut sellaisen ison lumikökkäreen jalkakäytävälle. Se oli suurin piirtein kooltaan 40x40cm aura-auton tekemä paakku. Ja koska se oli ilmestynyt keskelle jalkakäytävää, niin Rytmin mielestä sen täytyy olla jotenkin epäilyttävä. Sitä kökkärettä se kiersi kuin kissa kuumaa puuroa ja tuijotti sitä hyvin hämmästynyt ilme kasvoillaan. No tavalliseen tapaani en aluksi itse reagoinut paakkuun millään tavalla. Kun Rytmi alkoi jo tasaantumaan tuosta hämmennyksestä, aloin paakkua pikkusen potkia. Siitähän se riemu repesikin!
Rytmi hirveellä murinalla iski kiinni kökkäreeseen, vimmatusti alkoi kaivaa sitä ja haukkui! Oli kyllä pokassa pitelemistä, kun partacollie-prutku ihan villiintyi! Mä en meinannut saada sitä irti siitä paakusta. :-) No emmä sitä sen ihmeemmin jääny miettimään, aattelin sen olevan joku ohimenevä juttu ja se koskee vaan tota yhtä paakkua. Mutta eilen illalla se löys uuden kohteen!
Siis mä en ymmärrä mitä se haluaa siitä paakusta. Se kaivaa sitä ihan kuin yrittääkseen saada sen mahan alle. Mutta sitte kun se liikkuu niin, sitä pitää purra ja murista ja haukkua. Ja sitte taas kaivaa, kunnes se liikkuu ja taas sama juttu! Hirvee murina ja haukkuminen ja pureminen! Siis mitä ihmettä Rytmin päässä liikkuu? Se on ihan täysin keskittynyt kökkäreeseen, ei näe eikä kuule mitään. Lelut eikä namit kiinnosta, vaan se kökkäre on maailman paras juttu! Ja se siis jaksaa touhuta sen kanssa niin kauan, että kökkäreestä ei ole mitään jäljellä...
Rytmi on synnynnäisesti ollut sellainen luonnonlapsi. Se saattaa hyvin tykästyä johonkin ihme juttuun yli kaiken. Muistan tossa toissa kesänä, kun se tutustui niihin yököttäviin kotiloihin. Se oli ohimenevä juttu onneks, mutta kyllä sitä jonkun aikaa kesti. Eli se siis otti kotilon suuhun, puraisi niin että kuori rasahti ja sitte sylkäs kotilon kuorineen ulos suusta. Tää oli kyllä hyvin yököttävä tapa, mua inhottaa suuresti se kotilon rasahdus varsinkin jos astuu niiden päälle...
Rytmin kohdalla suomalainen sanonta pitää kyllä kutinsa, eli "hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset!" Mä en kyllä aina tiedä, kumpi noista kuvaa Rimpulaa paremmin... :-)
Kuinka lumikökkäreet ovatkaan vihastuttavan rakastettavia
Kun Tahti sekoaa ylipäätään lumesta ja varsinkin siitä ensi lumesta, niin Rytmi sekoaa lumikökkäreistä! :-) Rytmi on melko valikoiva, kaikki kökkäreet eivät kelpaa, mutta tarpeeksi suuri ja puhdas (ei siis pissitty) lumikökkäre on paras! Ei sillä aiemmin ole ollut tällaiset lumipaakkufiksaatiota, vaan tämä on sillä nyt ihan uus juttu...Tässä muutama päivä takaperin joku muksu oli vissiin potkaissut sellaisen ison lumikökkäreen jalkakäytävälle. Se oli suurin piirtein kooltaan 40x40cm aura-auton tekemä paakku. Ja koska se oli ilmestynyt keskelle jalkakäytävää, niin Rytmin mielestä sen täytyy olla jotenkin epäilyttävä. Sitä kökkärettä se kiersi kuin kissa kuumaa puuroa ja tuijotti sitä hyvin hämmästynyt ilme kasvoillaan. No tavalliseen tapaani en aluksi itse reagoinut paakkuun millään tavalla. Kun Rytmi alkoi jo tasaantumaan tuosta hämmennyksestä, aloin paakkua pikkusen potkia. Siitähän se riemu repesikin!
Rytmi hirveellä murinalla iski kiinni kökkäreeseen, vimmatusti alkoi kaivaa sitä ja haukkui! Oli kyllä pokassa pitelemistä, kun partacollie-prutku ihan villiintyi! Mä en meinannut saada sitä irti siitä paakusta. :-) No emmä sitä sen ihmeemmin jääny miettimään, aattelin sen olevan joku ohimenevä juttu ja se koskee vaan tota yhtä paakkua. Mutta eilen illalla se löys uuden kohteen!
Siis mä en ymmärrä mitä se haluaa siitä paakusta. Se kaivaa sitä ihan kuin yrittääkseen saada sen mahan alle. Mutta sitte kun se liikkuu niin, sitä pitää purra ja murista ja haukkua. Ja sitte taas kaivaa, kunnes se liikkuu ja taas sama juttu! Hirvee murina ja haukkuminen ja pureminen! Siis mitä ihmettä Rytmin päässä liikkuu? Se on ihan täysin keskittynyt kökkäreeseen, ei näe eikä kuule mitään. Lelut eikä namit kiinnosta, vaan se kökkäre on maailman paras juttu! Ja se siis jaksaa touhuta sen kanssa niin kauan, että kökkäreestä ei ole mitään jäljellä...
Rytmi on synnynnäisesti ollut sellainen luonnonlapsi. Se saattaa hyvin tykästyä johonkin ihme juttuun yli kaiken. Muistan tossa toissa kesänä, kun se tutustui niihin yököttäviin kotiloihin. Se oli ohimenevä juttu onneks, mutta kyllä sitä jonkun aikaa kesti. Eli se siis otti kotilon suuhun, puraisi niin että kuori rasahti ja sitte sylkäs kotilon kuorineen ulos suusta. Tää oli kyllä hyvin yököttävä tapa, mua inhottaa suuresti se kotilon rasahdus varsinkin jos astuu niiden päälle...
Rytmin kohdalla suomalainen sanonta pitää kyllä kutinsa, eli "hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset!" Mä en kyllä aina tiedä, kumpi noista kuvaa Rimpulaa paremmin... :-)
