PARTACOLLIE-TYTTöJEN TOILAILUT - Maanantaina, 20.12.2010 klo 09:27
Olin ihan turistina käymässä tänä vuonna Messarin voittajanäyttelyissä kumpanakin päivänä. Seurailin siellä niin partiskehää kuin muidenkin rotujen kehiä. Istuin siinä kehän äärellä ja kehällä ollut uros ei tykännyt, kun tuomari kokeili palleja. Takanani seisoi eräs äiti kahden poikansa kanssa, pojat oli arviolta 7-10 vuotiaita. Toinen pojista kysyi äidiltään, että mitä tossa kehässä nyt tapahtuu ja äiti vastasi, ettei tiedä. Äiti sitten kysyi multa, että "anteeks, mutta mitähän tuossa nyt tapahtuu ja mikä tilanne tuossa on?" Vastasin siihen ihan sujuvasti, että "tuomari kokeilee koiran pallit eikä toi koira nyt jostain syystä halua, että sen palleja tutkitaan." Äiti-ihmisen nenä meni vinoon ja kysyi tiukkaan, että "anteeksi mitä?" Mä siinä hölmistyneenä, että "niin se tuomari kokeilee sen koiran pallit, että sillä on molemmat kivekset." Siitähän se äiti-ihminen sitten tulistui, että "puhutko sinä koiran vehkeistä lasten kuullen?" (vehkeistä sanan hää kuiskasi). Tokasin äiti-ihmiselle, että "koiran pallit on koiran pallit, ei se siitä muuksi muutu." Siitähän äiti-ihminen hermostui täysin ja alkoi paasata, että miten tuo ei ole lainkaan soveliasta puhua lasten kuullen tollaisesta. Jutun paras puoli oli se, että kumpikaan pojista ei noteerannut mun vastausta millään tavalla, vaan he tyytyivät vastaukseen. Mutta kun äiti tulistui täysin, pojat huomasivat, että tässähän on nyt jotain kivaa. Äiti lähti poikien kanssa vinhaa vauhtia pois ja pojat hokivat koko ajan "koiran pallit, koiran pallit." Ai hitsi, kun sain makeat naurut! :-)
Treenailtu ollaan niin tokoa kuin agiakin, Tahtin kanssa on tavoitteena ens vuoden partis-kalaaseilla osallistua epäviralliseen allrounder-kisaan. Rytmin kanssa on tavoitteena ens vuonna päästä vihdoin korkkaamaan viralliset tokokisat ja yrittää päästä sen kanssa mölleihin ensin kisaamaan. Rytmi potee kisajännitystä, joka mun pitäis jotenkin saada siltä purettua. Mä en tiedä reagoiko se jotenkin mun käytökseen, vaikkakaan mä en jännitä kisoja enää, vai onko sillä itsellä joku jännitys kisoja kohtaan.
Hankijuoksuakin ollaan taas harrastettu. :-) Mä laitan tytöt edellä tekemään mulle polkua umpihankeen ja sitten mä saan kävellä tehtyä polkua pitkin. Onneks tota lunta on tullut. Tää tekee tytöille hyvää, kun joutuvat kunnolla käyttämään kroppaansa. Ei tartte kun puolisen tuntia raahustaa umpihangessa, niin tytöt on ihan väsyksissä. Siihen vielä kävely kotiin, niin lihakset pystyy palautumaan uurastuksesta.
Viime keskiviikkona käytiin taas hieronnassa. Kumpikin oli taas vetreässä kunnossa, joten tammi- helmikuussa sitten uudelleen. Tää olikin kyllä aika p***a reissu ihan kirjaimellisesti. Kävin siis hieronnan jälkeen tyttöjen kanssa pienellä kävelyllä, jotta saivat tehdä tarpeensa. Kumpikin teki pissit, mutta kumpikaan ei näyttänyt kaipaavansa isomman hädän tekoa. Joten pakkasin koirat autoon ja lähdin kohti Porvoota. No avokilla oli sitten kova nälkä ja sovittiin, että nähdään keskustassa ja käydään syömässä. Syömisen jälkeen palattiin autolle ja Rytmi istua nökötti kuskin penkillä. Se siis oli pungertanut itsensä jotenkin takaosan kaltereiden välistä pois. Kalautin nyrkillä sivuikkunaan ja Rytmi pomppasi pois penkiltä ja väänsi itsensä kaltereiden välistä takaisin takapaksiin. Kun avasin oven, niin totuus valkeni ihan nenään asti! Sillä oli ripuli ja se oli p**konut sinne takapaksiin. Ja kun pitkäkarvaisesta koirasta on kyse, niin sitä itseäänhän on koko peppu täynnä. Siinä kaltereiden välistä kuljettuaan se oli ravistellut turkistaan kaikki yllärit niin kuskin penkille kuin ympäri autoa. P***aa oli siis tuulilasista takalasiin, penkeillä, katossa ja joka puolella ja löytyipä sitä muuten Tahtin päästäkin. Ja se haju oli ihan karmea! Onneks sain auton sisäpesuun perjantaina. Hienosti oli pesussa saatu kaikki yllärit pois penkeistä eikä se enää onneks haise, voi jopa laittaa penkinlämmittimen päälle. Ai, että tätä koiranomistamisen autuutta jälleen kerran. :-)
Mutta huomenna taikka ylihuomenna taas uutta juttua, kun Tahti pääsee huomenna taas pitkästä aikaa paimentamaan!
Näin joulun alla se aika vaan rientää
Johan on aika taas rientänyt eteenpäin näin joulun alla. On ollut kaikkea mahdollista sählättävää, niin koirien kanssa kuin kotioloissakin. Tyttöjen kanssa ollaan treenailtu, käyty hankijuoksuilla, aksaamassa, hieronnassa, eläinlääkärillä ja huomenna mennään paimentamaan. Mutta tämä tarina täytyykin aloittaa kertomalla hauska juttu Messarista!Olin ihan turistina käymässä tänä vuonna Messarin voittajanäyttelyissä kumpanakin päivänä. Seurailin siellä niin partiskehää kuin muidenkin rotujen kehiä. Istuin siinä kehän äärellä ja kehällä ollut uros ei tykännyt, kun tuomari kokeili palleja. Takanani seisoi eräs äiti kahden poikansa kanssa, pojat oli arviolta 7-10 vuotiaita. Toinen pojista kysyi äidiltään, että mitä tossa kehässä nyt tapahtuu ja äiti vastasi, ettei tiedä. Äiti sitten kysyi multa, että "anteeks, mutta mitähän tuossa nyt tapahtuu ja mikä tilanne tuossa on?" Vastasin siihen ihan sujuvasti, että "tuomari kokeilee koiran pallit eikä toi koira nyt jostain syystä halua, että sen palleja tutkitaan." Äiti-ihmisen nenä meni vinoon ja kysyi tiukkaan, että "anteeksi mitä?" Mä siinä hölmistyneenä, että "niin se tuomari kokeilee sen koiran pallit, että sillä on molemmat kivekset." Siitähän se äiti-ihminen sitten tulistui, että "puhutko sinä koiran vehkeistä lasten kuullen?" (vehkeistä sanan hää kuiskasi). Tokasin äiti-ihmiselle, että "koiran pallit on koiran pallit, ei se siitä muuksi muutu." Siitähän äiti-ihminen hermostui täysin ja alkoi paasata, että miten tuo ei ole lainkaan soveliasta puhua lasten kuullen tollaisesta. Jutun paras puoli oli se, että kumpikaan pojista ei noteerannut mun vastausta millään tavalla, vaan he tyytyivät vastaukseen. Mutta kun äiti tulistui täysin, pojat huomasivat, että tässähän on nyt jotain kivaa. Äiti lähti poikien kanssa vinhaa vauhtia pois ja pojat hokivat koko ajan "koiran pallit, koiran pallit." Ai hitsi, kun sain makeat naurut! :-)
Treenailtu ollaan niin tokoa kuin agiakin, Tahtin kanssa on tavoitteena ens vuoden partis-kalaaseilla osallistua epäviralliseen allrounder-kisaan. Rytmin kanssa on tavoitteena ens vuonna päästä vihdoin korkkaamaan viralliset tokokisat ja yrittää päästä sen kanssa mölleihin ensin kisaamaan. Rytmi potee kisajännitystä, joka mun pitäis jotenkin saada siltä purettua. Mä en tiedä reagoiko se jotenkin mun käytökseen, vaikkakaan mä en jännitä kisoja enää, vai onko sillä itsellä joku jännitys kisoja kohtaan.
Hankijuoksuakin ollaan taas harrastettu. :-) Mä laitan tytöt edellä tekemään mulle polkua umpihankeen ja sitten mä saan kävellä tehtyä polkua pitkin. Onneks tota lunta on tullut. Tää tekee tytöille hyvää, kun joutuvat kunnolla käyttämään kroppaansa. Ei tartte kun puolisen tuntia raahustaa umpihangessa, niin tytöt on ihan väsyksissä. Siihen vielä kävely kotiin, niin lihakset pystyy palautumaan uurastuksesta.
Viime keskiviikkona käytiin taas hieronnassa. Kumpikin oli taas vetreässä kunnossa, joten tammi- helmikuussa sitten uudelleen. Tää olikin kyllä aika p***a reissu ihan kirjaimellisesti. Kävin siis hieronnan jälkeen tyttöjen kanssa pienellä kävelyllä, jotta saivat tehdä tarpeensa. Kumpikin teki pissit, mutta kumpikaan ei näyttänyt kaipaavansa isomman hädän tekoa. Joten pakkasin koirat autoon ja lähdin kohti Porvoota. No avokilla oli sitten kova nälkä ja sovittiin, että nähdään keskustassa ja käydään syömässä. Syömisen jälkeen palattiin autolle ja Rytmi istua nökötti kuskin penkillä. Se siis oli pungertanut itsensä jotenkin takaosan kaltereiden välistä pois. Kalautin nyrkillä sivuikkunaan ja Rytmi pomppasi pois penkiltä ja väänsi itsensä kaltereiden välistä takaisin takapaksiin. Kun avasin oven, niin totuus valkeni ihan nenään asti! Sillä oli ripuli ja se oli p**konut sinne takapaksiin. Ja kun pitkäkarvaisesta koirasta on kyse, niin sitä itseäänhän on koko peppu täynnä. Siinä kaltereiden välistä kuljettuaan se oli ravistellut turkistaan kaikki yllärit niin kuskin penkille kuin ympäri autoa. P***aa oli siis tuulilasista takalasiin, penkeillä, katossa ja joka puolella ja löytyipä sitä muuten Tahtin päästäkin. Ja se haju oli ihan karmea! Onneks sain auton sisäpesuun perjantaina. Hienosti oli pesussa saatu kaikki yllärit pois penkeistä eikä se enää onneks haise, voi jopa laittaa penkinlämmittimen päälle. Ai, että tätä koiranomistamisen autuutta jälleen kerran. :-)
Mutta huomenna taikka ylihuomenna taas uutta juttua, kun Tahti pääsee huomenna taas pitkästä aikaa paimentamaan!
