PARTACOLLIE-TYTTöJEN TOILAILUT - Perjantaina, 26.11.2010 klo 10:44
Agility on ja tulee aina olemaan se mun sydämen laji. Sille ei vaan voi mitään. Mulla koiraharrastus alkoi juuri aksalla ensimmäisen koiran kanssa. Jotenkin sitä on ehkä tietoisestikin välttänyt niitä tilanteita, joissa olisin voinut altistua aksalle. Oma terveys kun ei anna myöden treenata sitä... Ja heti kun laittaa aksa-ihmisen samaan tilaan esteiden kanssa, niin lopputulos on hyvin arvattavissa... :-)
Tiistaina siis kävin ekaa kertaa hallilla harjoittelemassa. Tahti-tattisella treenasin A-ta ja puomia, koska joskus muinoin 3 vuotta sitten aksan treenaus jäi kokonaan enkä ehtinyt sillä noita kontaktiesteitä harjoitella. Tämä siksi, että siellä treenikentällä oli todella huonossa kunnossa nuo kontaktiesteet, niin en viittinyt riskeerata koiraa niissä. Silloin muinoin Tahti oppi jo suorittamaan rataa ihan kohtuudella, vaikka harjoiteltiinkin ihan vaan omaksi iloksi. Nytkään Tahtilla ei ollut mitään vaikeuksia suorittaa noita esteitä, vaan into piukeena kiipes ja teki hyvin töitä. Ei siis mitään ongelmaa, vaikkei koskaan olla noita harjoiteltukaan. Muutaman toiston otin noita molempia esteitä, jonka jälkeen suoritin ihan muutaman esteen radan. Harmi vaan, kun itse en pysty juoksemaan, partikset luontaisesti nauttivat suunnattomasti aksasta.
Rytmin kanssa suunnittelin ottavani vain tokon viriketreeniä. Päätin etten harjoittele noita aksaesteitä, koska mä olen aina alitajuntaisesti tiennyt tuon koiran olevan luotu juuri agilityyn. Mutta mutta, jotenkin siinä vain kävi toisin. Aloitin treenit ottamalla senkin kanssa vähän A-ta ja sitte vähän putkee ja sitte vähän hyppyy, ja sillain... Hienosti likka paineli, vaikkei koskaan olekaan nähnyt edes moisia esteitä! Pitäydyin sitte lopputreeneissä suunnitelmassa, joten harjoittelin seuruuta sekä maahanmenoa ja yritin pitää koiran vireen tekemisessä. Tämä harjoitus sujui hyvin, koska pystyin käyttämään noita esteitä hyödyksi harjoittelussa. Eli hienosta seuruusta ohjasin hypylle! Ja likka teki tosi upeeta suoritusta! Näin upeeta se ei ole ollut koskaan!
Mutta kyllä ottaa myös päähän! Miks mun koirat on luotuja johonkin sellaiseen, jota mä en pysty treenaamaan saatika kisaamaan? ARGH!
No silloin joskus muinoin kysyin kaverilta, että voiskos se joskus ehkä ohjata Tahti aksassa. Ei me koskaan päästy harjoittelemaan, kun kenttä purettiin sitten samaisena keväänä pois. Soitinkin hälle uudelleen ja kysyin onks tarjous voimassa vielä? Ja eilen sitten kaveri tuli mukaan harjoittelemaan! Mun kaveri ei oo koskaan ohjannut missään lajissa vierasta koiraa eikä ole koskaan harrastanut aksaa, siis ikinä! On kyllä joskus jossain nähny koirien noita esteitä suorittavan, mutta siihen sitten tieto lajista päättyikin. :-)
Suunnittelin sellaisen 9 esteen radan, jossa oli hyppyjä ja putki x2. Tokihan alkukankeutta oli, koska kaveri ei ole koskaan ohjannut agi-koiraa, mutta se viimeinen suoritus, jonka tuo kaksikko teki treenien lopuksi niin VAU! Se oli upee radan pätkä! Siis ihan mahtavaa! Ja Tahti nautti ihan suunnattomasti, sen ilmeestä näki sen tyytyväisyyden ja nautinnon! Se sai kerrankin juosta kunnolla tota rataa eikä sen tarttenu oottaa ja hidastella mun takia!
Maanantaina on sitten taas uudet aksa-treenit Tahtilla!
Reenilöitä ja Tattisella aksaa!
Taas on pikkasen jäänyt tää kirjoittelu, kun tässä on tapahtunut vaikkaste mitä! Maanantaina kävin tutustumassa tuon Peten koiratarvikkeen Areenaan ja pakkohan sieltä oli treeniaikaa sitten hankkia. Ostin sen kuukausikortin, jolla pääsee treenaamaan silloin kun hallissa on vapaata. Täytyy vaan aina muistaa varata kuitenkin se oma aika sieltä. :-) Tällä viikolla varasin ajan tiistaiksi klo 15.30-16.30 ja torstaiksi klo 16-17.Agility on ja tulee aina olemaan se mun sydämen laji. Sille ei vaan voi mitään. Mulla koiraharrastus alkoi juuri aksalla ensimmäisen koiran kanssa. Jotenkin sitä on ehkä tietoisestikin välttänyt niitä tilanteita, joissa olisin voinut altistua aksalle. Oma terveys kun ei anna myöden treenata sitä... Ja heti kun laittaa aksa-ihmisen samaan tilaan esteiden kanssa, niin lopputulos on hyvin arvattavissa... :-)
Tiistaina siis kävin ekaa kertaa hallilla harjoittelemassa. Tahti-tattisella treenasin A-ta ja puomia, koska joskus muinoin 3 vuotta sitten aksan treenaus jäi kokonaan enkä ehtinyt sillä noita kontaktiesteitä harjoitella. Tämä siksi, että siellä treenikentällä oli todella huonossa kunnossa nuo kontaktiesteet, niin en viittinyt riskeerata koiraa niissä. Silloin muinoin Tahti oppi jo suorittamaan rataa ihan kohtuudella, vaikka harjoiteltiinkin ihan vaan omaksi iloksi. Nytkään Tahtilla ei ollut mitään vaikeuksia suorittaa noita esteitä, vaan into piukeena kiipes ja teki hyvin töitä. Ei siis mitään ongelmaa, vaikkei koskaan olla noita harjoiteltukaan. Muutaman toiston otin noita molempia esteitä, jonka jälkeen suoritin ihan muutaman esteen radan. Harmi vaan, kun itse en pysty juoksemaan, partikset luontaisesti nauttivat suunnattomasti aksasta.
Rytmin kanssa suunnittelin ottavani vain tokon viriketreeniä. Päätin etten harjoittele noita aksaesteitä, koska mä olen aina alitajuntaisesti tiennyt tuon koiran olevan luotu juuri agilityyn. Mutta mutta, jotenkin siinä vain kävi toisin. Aloitin treenit ottamalla senkin kanssa vähän A-ta ja sitte vähän putkee ja sitte vähän hyppyy, ja sillain... Hienosti likka paineli, vaikkei koskaan olekaan nähnyt edes moisia esteitä! Pitäydyin sitte lopputreeneissä suunnitelmassa, joten harjoittelin seuruuta sekä maahanmenoa ja yritin pitää koiran vireen tekemisessä. Tämä harjoitus sujui hyvin, koska pystyin käyttämään noita esteitä hyödyksi harjoittelussa. Eli hienosta seuruusta ohjasin hypylle! Ja likka teki tosi upeeta suoritusta! Näin upeeta se ei ole ollut koskaan!
Mutta kyllä ottaa myös päähän! Miks mun koirat on luotuja johonkin sellaiseen, jota mä en pysty treenaamaan saatika kisaamaan? ARGH!
No silloin joskus muinoin kysyin kaverilta, että voiskos se joskus ehkä ohjata Tahti aksassa. Ei me koskaan päästy harjoittelemaan, kun kenttä purettiin sitten samaisena keväänä pois. Soitinkin hälle uudelleen ja kysyin onks tarjous voimassa vielä? Ja eilen sitten kaveri tuli mukaan harjoittelemaan! Mun kaveri ei oo koskaan ohjannut missään lajissa vierasta koiraa eikä ole koskaan harrastanut aksaa, siis ikinä! On kyllä joskus jossain nähny koirien noita esteitä suorittavan, mutta siihen sitten tieto lajista päättyikin. :-)
Suunnittelin sellaisen 9 esteen radan, jossa oli hyppyjä ja putki x2. Tokihan alkukankeutta oli, koska kaveri ei ole koskaan ohjannut agi-koiraa, mutta se viimeinen suoritus, jonka tuo kaksikko teki treenien lopuksi niin VAU! Se oli upee radan pätkä! Siis ihan mahtavaa! Ja Tahti nautti ihan suunnattomasti, sen ilmeestä näki sen tyytyväisyyden ja nautinnon! Se sai kerrankin juosta kunnolla tota rataa eikä sen tarttenu oottaa ja hidastella mun takia!
Maanantaina on sitten taas uudet aksa-treenit Tahtilla!
