PARTACOLLIE-TYTTöJEN TOILAILUT - Keskiviikkona, 08.12.2010 klo 11:40
Olen törmännyt mitä ihmeellisempiin asioihin keskustellessani muiden addison-koirien omistajien kanssa. Addisonin tauti on edelleen melko harvinainen, vaikkakin sairastuneita tulee koko ajan lisää. Uskonkin siihen, että addison tauti itsessään ei ole yleistynyt, vaan eläinlääkärien tietoisuus ko. sairaudesta on lisääntynyt ja enenevissä määrin koirat saavat asianmukaista hoitoa. Kriisivaiheeseen edennyt sairaus on hengenvaarallinen ja hoitamattomana johtaa kuolemaan. Uskon, että osa koirista on menehtynyt addisonin tautiin puutteellisen diagnoosin takia.
Addisonin tauti on lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta. Lisämunuaisen kuorikerros tuottaa koiralle elintärkeitä kortikosteroideja, joista mineralokortikoidit säätelevät esim. elektrolyytti-tasapainoa (elimistön suoloja) ja glukokortikoidit säätelevät stressihormoneja. Mineralokortikoideja (elektrolyyttien säätelyyn) koira saa Florinef-lääkityksestä ja glukokortikoideja se saa Prednison-lääkityksestä (kortisoni). Jollain koirilla riittää ainoastaan Florinef-lääkitys, toiset tarvitsevat molempia. Tahtin lääkitys on 3 tablettia aamuin illoin Florinefia ja 1/2 tablettia joka toinen päivä Prednisonia.
Tahti oli vajaan vuoden vanha sairastuttuaan addisonin tautiin. Addisonin tautia voi olla vaikea diagnosoida, jollei se ole edennyt kriisivaiheeseen. Koiralla oireet ovat hyvinkin moninaiset, jotka voivat viitata ihan mihin tahansa sairauteen. Addisonin taudin oireita ovat mm. oksentelu, pahoinvointi, ripulointi, vatsakivut, haluttomuus, ruokahaluttomuus, väsymys, laihtuminen, kuivuminen, lihasheikkous, lihaskivut, tärinä. Kriisivaiheen oireita on mm. heikkous, tajuttomuus, verenpaineen lasku, alilämpö.
Tahtilla ilmeni ensimmäisen juoksun alussa ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja väsymystä. Kuten jokainen narttukoiran omistaja tietää, niin näinhän se ekaa juoksua aloitteleva narttu useinkin käyttäytyy. Mutta jotenkin vaan tiesin, että Tahti on kipeä. Juoksun edetessä Tahti muuttui entistä väsyneemmäksi, ruoka ei maistunut juuri lainkaan ja se myös laihtui.
Noita oireita ennen Tahti oli jo pitkin syksyä kärsinyt oudoista tassutulehduksista. Tämä ei ole suoranaisesti addisonin oire, mutta uskon kyllä niillä olleen yhteys. Eli Tahtilla tulehtui anturoiden välit ja kynsivallit. Näitä hoidettiin antibiootein, hiivalääkkein ja desinfoivilla shampoilla. Aina kun lääkekuuri loppui, tulehdukset tuli takaisin. Tassuista otettiin erilaisia viljelyitä, testeissä löydettiin kyllä bakteereja ja hiivaa, mutta ei sellaisia määriä, jotka olisivat aiheuttaneet noin pahat tulehdukset. Addison-lääkityksen jälkeen ei Tahti ole kärsinyt mistään tassuoireista.
Tahtilla ei tauti ehtinyt onneksi edetä kriisivaiheeseen, koska pääsin ajoissa eläinlääkäriin. Juttelin jo juoksun alkaessa Tahtin oireista eläinlääkärin kanssa, joka epäili niiden johtuvan tuosta ekasta juoksusta. Mutta sitten taas nuo tassut tulehtuivat ja vein sen niiden takia lääkärille. Tahtia tutkiessa eläinlääkäri huomasi itsekin, ettei kaikki ole nyt kunnossa. Nostin Tahtin tutkimuspöydälle ja se nukahti siihen. Eläinlääkäri sai räpeltää tassuja ihan rauhassa, kun Tahti veteli sikeitä. Todellakaan vajaa vuoden ikäinen partacollie ei nuku tutkimuspöydällä. Samalla reissulla eläinlääkäri otatti ACTH-testin ja testin oton jälkeen Tahti sai pistoksena kortisonia. Plikka piristyi heti ja illalla se oli jo melkein normaali itsensä. Seuraavana päivänä tuli testin tulos ja Tahtilla todettiin addisonin tauti. Lääkitys aloitettiin samoin tein. Verikokeissa havaittiin pientä muutosta natrium/kalium-suhteessa, muttei vielä mitään hälyttävää eroa, molemmat arvot olivat normaalin rajoissa. Addisonin taudin yksi oireista onkin juuri tuo natriumin ja kaliumin suhde. Taudin edetessä koiran oma elimistö ei pysty säätelemään noiden suolojen suhdetta, natrium on alhainen ja kalium vastaavasti koholla.
Diagnoosin jälkeen Tahti kävi kahden viikon välein kontrollissa, jotta saatiin lääkitys kohdilleen. Nyttemin Tahti on sairastanut addisonia 4 vuotta ja me käydään kontrollissa 2 kertaa vuodessa. Viime joulukuussa lääkitystä muutettiin alun säätämisen jälkeen ensimmäisen kerran, kun natrium/kalium-suhteessa oli pientä heittoa ja munuaisarvot olivat aavistuksen korkealla. Se kontrolloitiin parin kuukauden perästä uudelleen ja arvot olivat palautuneet normaaliksi. Käytiin uudelleen kontrollissa kesällä ja nyt kohta puoleen mennään kontrolliin uudelleen.
Koska Tahtilla on addisonin tauti, se vaikuttaa perheen arkeen. Alussa tietysti enemmän, koska kaikki oli uutta ja sitä jotenkin pelkäsi koko ajan, että miten se nyt voi ja onks kaikki hyvin ja nyt se aivasti, mitäs nyt? Mutta kun aikaa on kulunut, niin sitä on oppinut jo elämään tuon sairauden kanssa. Täytyy vaan aina muistaa antaa ruoka säännöllisesti ja ruuan kanssa lääkkeet. Tokihan lääkityksestä huolimatta Tahti voi saada addisonin kriisin, mutta sitä on jo oppinut huomaamaan tuosta koirasta, onko kaikki ihan ok. Addisonia sairastavalla koiralla on myös normaalia heikompi vastustuskyky ja ihan tavanomaisetkin sairaudet voivat koitua koiran kohtaloksi. Normaalistihan koiran sairastuessa elimistö tuottaa enemmän stressihormoneja, mutta addisonkoira ei pysty sitä itse säätelemään. Siksi sen on saatava puuttuvat kortikoidit lääkkeenä. Esimerkiksi Tahtilla tavallinen ripuli, jos se kestää pari päivää, lisää addisonin oireita. Ensimmäisenä se alkaa olemaan väsynyt. Se on erilaista väsymystä kuin sellainen nukkumisväsymys. Sitä on vaikeaa selittää, mutta sen on oppinut tässä ajan kanssa erottamaan toisistaan. Seuraavaksi tulee pahoinvointia ja sen huomaa hyvin siitä, että se saattaa istua paikoillaan pää alhaalla, mässyttää ja lipoo suupieliään. Silloin auttaa, kun annan sille ekstra-annoksen kortisonia. Muistutuksena tähän, että lääkitystä ei saa muuttaa ennen kun on jutellut eläinlääkärin kanssa.
Mä kerään tähän lopuksi pientä listaa noista addisonin taudin ihmeellisyyksistä, joihin olen törmännyt ihmisten kanssa jutellessa. (Lihavoidulla on niitä toteamuksia, joihin olen törmännyt keskusteluissa):
Addisonin taudin voi diagnosoida oireiden ja verikokeen perusteella.
Addisonin tautia voidaan kyllä epäillä noiden perusteella, mutta varman diagnoosin antaa ainoastaan ACTH-testi. Monilla muillakin autoimmuunisairauksilla voi olla samankaltaiset oireet, mutta vain ACTH-testi varmistaa diagnoosin oikeellisuuden.
ACTH-testi vie aikaa viikosta kahteen.
Ei vie. Jos todellakin koiralla epäillään olevan addisonin tauti ja koiralla on jo selkeät oireet, voi tuona aikana hoitamaton addisonin tauti johtaa kriisivaiheeseen. ACTH-testin tulos tulee 1-2 päivän sisällä testin ottamisesta.
Mikä on ACTH-testi?
ACTH-testin alussa koiralta mitataan adrenokortikopiinin pitoisuus. Addisonin taudissa jo testin alussa pitoisuus on melko alhainen. Koiralle annetaan ACTH-hormonia ja odotetaan tunti-puolitoista, jonka jälkeen mitataan adrenokortikopiinin pitoisuus uudelleen. Addisonin tautia sairastavalla koiralla pitoisuus ei nouse normaalitasolle, vaan pysyy edelleenkin alhaisena.
ACTH-testiä ei voida ottaa lääkekuurin (esim. antibiootti) aikana.
Lääkekuurilla tai koiran syömisellä ei ole juurikaan vaikutusta testiin. Testi tulee ottaa heti, mikäli epäillään addisonin tautia. Kokeen voi tarvittaessa uusia myöhemmin. Kontrolliin mentäessä koiran tulee olla syömättä yli 12 tuntia.
Koira voi parantua addisonin taudista.
Ei voi, vaan tauti voi pahentua iän myötä. Se on yksilöllistä, kuinka nopeasti tauti etenee, mutta siitä ei parannuta. Lisämunuaisiin ei koskaan kasva mitään uutta kuorikerrosta. Addisonin taudissa se kuorikerros vähitellen tuhoutuu. Tämän takia se kontrolloidaan vähän väliä, jotta päästään heti muuttaamaan lääkitystä, jos tauti on edennyt.
Addisonia sairastava koira pärjää ilman lääkitystä.
Joo ja ei. Yksikään koira ei pärjää addisonin kanssa ilman lääkitystä, mutta tiedän sellaisen koiran, jolle aluksi riitti kortisoni annettuna silloin, kun se oli kipeä taikka sillä oli joku muutos tiedossa. Nyttemin koira on saanut myös Florinef-lääkityksen. Jotkut koirat pärjäävät ilman kortisonilääkitystä, mutta niillekin annetaan kortisonilisä, mikäli ne ovat sairastuneet taikka tapahtuu joku muutos.
Lääkitys estää kriisin tulon.
Lääkitys ei estä addisonin kriisiä. Kriisi voi tulla lääkityksen aikanakin, mikäli oireisiin ei ole ajoissa puututtu ja lääkitys ei ole kohdillaan. Lääkitystä voi olla tarpeen muuttaa esim. uuden koiran tulon, muuton, matkan tai muun elämässä tapahtuneen muutoksen takia tai jos koira on sairastunut johonkin esim. ripuliin, flunssaan.
Addisonin tauti johtaa kuolemaan.
Kyllä ja ei. Addisonin tauti hoitamattomana johtaa addisonin kriisiin, joka on todella hengenvaarallinen. Silloin on mentävä pikaisesti eläinlääkäriin. Addisonin kriisi voi tulla myös lääkityksen aikana, mutta silloin jo tiedetään mikä koiraa vaivaa ja kriisi osataan hoitaa. Toiset koirat voivat joutua kriisiin hyvinkin nopeasti, toiset sinnittelevät pidempään. Addisonin tautiakin on monenlaista, toisilla se etenee hyvinkin nopeasti, toiset taas voivat elää hyvinkin pitkän elämän.
Addisonin tauti ei tartu.
Se ei ole tarttuva tauti, mutta sen voidaan olettaa olevan jollain tavalla perinnöllinen. Ilmeisesti alttius sairastua addisonin tautiin täytyy tulla molemmilta vanhemmilta. ACTH-testillä voidaan testata onko koira sairas vai terve. Valitettavasti geenitestiä ei ole vielä kehitetty, jolla voisi testata kantaako koira addisonin tautia. Addisonia sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Tosin tässä on se harmittava puoli, että koirat sairastuvat yleensä n. 2-6 vuotiaina ja tällöin niitä on jo voitu käyttää jalostukseen. Addisonin tautia sanotaan olevan mm. rottweilerilla, villakoirilla, partacollieilla ja valkoisella länsiylämaanterrierillä, mutta tiedän muutaman addisontapauksen myös esim. novascotiannoutajalla ja bordercolliella.
Addisonin tautia sairastava koira on vakavasti sairas eikä sen kanssa saa tehdä mitään.
Joo ja ei. Addisonia sairastava koira on vakavasti sairas kyllä, mutta se on koirakohtaista, mitä voi tehdä ja mitä ei. Ne koirat, jotka yleensäkin stressaavat paljon niin uusia tilanteita kuin paikkojakin, voi addisonin oireet pahentua. Tällaisella koiralla täytyy olla mahdollisimman tasainen ja mukava elämä. Toiset addisonia sairastavat koirat voivat taasen olla hyvinkin aktiivisia ja tehdä mitä vaan. Ne eivät yleensä stressaa uusia tilanteita tai paikkoja, jolloin treeneistä ja muista pienemmistä muutoksista selviää hyvin ylläpitolääkityksellä. Jokainen koira on oman sairautensa kanssa yksilö, että vaikeaa antaa yksiselitteisiä vastauksia.
Eiköhän tässä tullut nyt juttua kerrakseen. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, laittakaa kommentteja. Mä yritän vastailla niihin mahdollisimman nopeasti.
Tahti ja addisonin tauti
Eri keskustelupalstoilla olen muutamaan otteeseen törmännyt addisonin tauti-epäilyihin, joten ajattelin kertoa omia kokemuksia addison-koiran kanssa elämisestä sekä jakaa saamaani tietoa sairaudesta.Olen törmännyt mitä ihmeellisempiin asioihin keskustellessani muiden addison-koirien omistajien kanssa. Addisonin tauti on edelleen melko harvinainen, vaikkakin sairastuneita tulee koko ajan lisää. Uskonkin siihen, että addison tauti itsessään ei ole yleistynyt, vaan eläinlääkärien tietoisuus ko. sairaudesta on lisääntynyt ja enenevissä määrin koirat saavat asianmukaista hoitoa. Kriisivaiheeseen edennyt sairaus on hengenvaarallinen ja hoitamattomana johtaa kuolemaan. Uskon, että osa koirista on menehtynyt addisonin tautiin puutteellisen diagnoosin takia.
Addisonin tauti on lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta. Lisämunuaisen kuorikerros tuottaa koiralle elintärkeitä kortikosteroideja, joista mineralokortikoidit säätelevät esim. elektrolyytti-tasapainoa (elimistön suoloja) ja glukokortikoidit säätelevät stressihormoneja. Mineralokortikoideja (elektrolyyttien säätelyyn) koira saa Florinef-lääkityksestä ja glukokortikoideja se saa Prednison-lääkityksestä (kortisoni). Jollain koirilla riittää ainoastaan Florinef-lääkitys, toiset tarvitsevat molempia. Tahtin lääkitys on 3 tablettia aamuin illoin Florinefia ja 1/2 tablettia joka toinen päivä Prednisonia.
Tahti oli vajaan vuoden vanha sairastuttuaan addisonin tautiin. Addisonin tautia voi olla vaikea diagnosoida, jollei se ole edennyt kriisivaiheeseen. Koiralla oireet ovat hyvinkin moninaiset, jotka voivat viitata ihan mihin tahansa sairauteen. Addisonin taudin oireita ovat mm. oksentelu, pahoinvointi, ripulointi, vatsakivut, haluttomuus, ruokahaluttomuus, väsymys, laihtuminen, kuivuminen, lihasheikkous, lihaskivut, tärinä. Kriisivaiheen oireita on mm. heikkous, tajuttomuus, verenpaineen lasku, alilämpö.
Tahtilla ilmeni ensimmäisen juoksun alussa ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja väsymystä. Kuten jokainen narttukoiran omistaja tietää, niin näinhän se ekaa juoksua aloitteleva narttu useinkin käyttäytyy. Mutta jotenkin vaan tiesin, että Tahti on kipeä. Juoksun edetessä Tahti muuttui entistä väsyneemmäksi, ruoka ei maistunut juuri lainkaan ja se myös laihtui.
Noita oireita ennen Tahti oli jo pitkin syksyä kärsinyt oudoista tassutulehduksista. Tämä ei ole suoranaisesti addisonin oire, mutta uskon kyllä niillä olleen yhteys. Eli Tahtilla tulehtui anturoiden välit ja kynsivallit. Näitä hoidettiin antibiootein, hiivalääkkein ja desinfoivilla shampoilla. Aina kun lääkekuuri loppui, tulehdukset tuli takaisin. Tassuista otettiin erilaisia viljelyitä, testeissä löydettiin kyllä bakteereja ja hiivaa, mutta ei sellaisia määriä, jotka olisivat aiheuttaneet noin pahat tulehdukset. Addison-lääkityksen jälkeen ei Tahti ole kärsinyt mistään tassuoireista.
Tahtilla ei tauti ehtinyt onneksi edetä kriisivaiheeseen, koska pääsin ajoissa eläinlääkäriin. Juttelin jo juoksun alkaessa Tahtin oireista eläinlääkärin kanssa, joka epäili niiden johtuvan tuosta ekasta juoksusta. Mutta sitten taas nuo tassut tulehtuivat ja vein sen niiden takia lääkärille. Tahtia tutkiessa eläinlääkäri huomasi itsekin, ettei kaikki ole nyt kunnossa. Nostin Tahtin tutkimuspöydälle ja se nukahti siihen. Eläinlääkäri sai räpeltää tassuja ihan rauhassa, kun Tahti veteli sikeitä. Todellakaan vajaa vuoden ikäinen partacollie ei nuku tutkimuspöydällä. Samalla reissulla eläinlääkäri otatti ACTH-testin ja testin oton jälkeen Tahti sai pistoksena kortisonia. Plikka piristyi heti ja illalla se oli jo melkein normaali itsensä. Seuraavana päivänä tuli testin tulos ja Tahtilla todettiin addisonin tauti. Lääkitys aloitettiin samoin tein. Verikokeissa havaittiin pientä muutosta natrium/kalium-suhteessa, muttei vielä mitään hälyttävää eroa, molemmat arvot olivat normaalin rajoissa. Addisonin taudin yksi oireista onkin juuri tuo natriumin ja kaliumin suhde. Taudin edetessä koiran oma elimistö ei pysty säätelemään noiden suolojen suhdetta, natrium on alhainen ja kalium vastaavasti koholla.
Diagnoosin jälkeen Tahti kävi kahden viikon välein kontrollissa, jotta saatiin lääkitys kohdilleen. Nyttemin Tahti on sairastanut addisonia 4 vuotta ja me käydään kontrollissa 2 kertaa vuodessa. Viime joulukuussa lääkitystä muutettiin alun säätämisen jälkeen ensimmäisen kerran, kun natrium/kalium-suhteessa oli pientä heittoa ja munuaisarvot olivat aavistuksen korkealla. Se kontrolloitiin parin kuukauden perästä uudelleen ja arvot olivat palautuneet normaaliksi. Käytiin uudelleen kontrollissa kesällä ja nyt kohta puoleen mennään kontrolliin uudelleen.
Koska Tahtilla on addisonin tauti, se vaikuttaa perheen arkeen. Alussa tietysti enemmän, koska kaikki oli uutta ja sitä jotenkin pelkäsi koko ajan, että miten se nyt voi ja onks kaikki hyvin ja nyt se aivasti, mitäs nyt? Mutta kun aikaa on kulunut, niin sitä on oppinut jo elämään tuon sairauden kanssa. Täytyy vaan aina muistaa antaa ruoka säännöllisesti ja ruuan kanssa lääkkeet. Tokihan lääkityksestä huolimatta Tahti voi saada addisonin kriisin, mutta sitä on jo oppinut huomaamaan tuosta koirasta, onko kaikki ihan ok. Addisonia sairastavalla koiralla on myös normaalia heikompi vastustuskyky ja ihan tavanomaisetkin sairaudet voivat koitua koiran kohtaloksi. Normaalistihan koiran sairastuessa elimistö tuottaa enemmän stressihormoneja, mutta addisonkoira ei pysty sitä itse säätelemään. Siksi sen on saatava puuttuvat kortikoidit lääkkeenä. Esimerkiksi Tahtilla tavallinen ripuli, jos se kestää pari päivää, lisää addisonin oireita. Ensimmäisenä se alkaa olemaan väsynyt. Se on erilaista väsymystä kuin sellainen nukkumisväsymys. Sitä on vaikeaa selittää, mutta sen on oppinut tässä ajan kanssa erottamaan toisistaan. Seuraavaksi tulee pahoinvointia ja sen huomaa hyvin siitä, että se saattaa istua paikoillaan pää alhaalla, mässyttää ja lipoo suupieliään. Silloin auttaa, kun annan sille ekstra-annoksen kortisonia. Muistutuksena tähän, että lääkitystä ei saa muuttaa ennen kun on jutellut eläinlääkärin kanssa.
Mä kerään tähän lopuksi pientä listaa noista addisonin taudin ihmeellisyyksistä, joihin olen törmännyt ihmisten kanssa jutellessa. (Lihavoidulla on niitä toteamuksia, joihin olen törmännyt keskusteluissa):
Addisonin taudin voi diagnosoida oireiden ja verikokeen perusteella.
Addisonin tautia voidaan kyllä epäillä noiden perusteella, mutta varman diagnoosin antaa ainoastaan ACTH-testi. Monilla muillakin autoimmuunisairauksilla voi olla samankaltaiset oireet, mutta vain ACTH-testi varmistaa diagnoosin oikeellisuuden.
ACTH-testi vie aikaa viikosta kahteen.
Ei vie. Jos todellakin koiralla epäillään olevan addisonin tauti ja koiralla on jo selkeät oireet, voi tuona aikana hoitamaton addisonin tauti johtaa kriisivaiheeseen. ACTH-testin tulos tulee 1-2 päivän sisällä testin ottamisesta.
Mikä on ACTH-testi?
ACTH-testin alussa koiralta mitataan adrenokortikopiinin pitoisuus. Addisonin taudissa jo testin alussa pitoisuus on melko alhainen. Koiralle annetaan ACTH-hormonia ja odotetaan tunti-puolitoista, jonka jälkeen mitataan adrenokortikopiinin pitoisuus uudelleen. Addisonin tautia sairastavalla koiralla pitoisuus ei nouse normaalitasolle, vaan pysyy edelleenkin alhaisena.
ACTH-testiä ei voida ottaa lääkekuurin (esim. antibiootti) aikana.
Lääkekuurilla tai koiran syömisellä ei ole juurikaan vaikutusta testiin. Testi tulee ottaa heti, mikäli epäillään addisonin tautia. Kokeen voi tarvittaessa uusia myöhemmin. Kontrolliin mentäessä koiran tulee olla syömättä yli 12 tuntia.
Koira voi parantua addisonin taudista.
Ei voi, vaan tauti voi pahentua iän myötä. Se on yksilöllistä, kuinka nopeasti tauti etenee, mutta siitä ei parannuta. Lisämunuaisiin ei koskaan kasva mitään uutta kuorikerrosta. Addisonin taudissa se kuorikerros vähitellen tuhoutuu. Tämän takia se kontrolloidaan vähän väliä, jotta päästään heti muuttaamaan lääkitystä, jos tauti on edennyt.
Addisonia sairastava koira pärjää ilman lääkitystä.
Joo ja ei. Yksikään koira ei pärjää addisonin kanssa ilman lääkitystä, mutta tiedän sellaisen koiran, jolle aluksi riitti kortisoni annettuna silloin, kun se oli kipeä taikka sillä oli joku muutos tiedossa. Nyttemin koira on saanut myös Florinef-lääkityksen. Jotkut koirat pärjäävät ilman kortisonilääkitystä, mutta niillekin annetaan kortisonilisä, mikäli ne ovat sairastuneet taikka tapahtuu joku muutos.
Lääkitys estää kriisin tulon.
Lääkitys ei estä addisonin kriisiä. Kriisi voi tulla lääkityksen aikanakin, mikäli oireisiin ei ole ajoissa puututtu ja lääkitys ei ole kohdillaan. Lääkitystä voi olla tarpeen muuttaa esim. uuden koiran tulon, muuton, matkan tai muun elämässä tapahtuneen muutoksen takia tai jos koira on sairastunut johonkin esim. ripuliin, flunssaan.
Addisonin tauti johtaa kuolemaan.
Kyllä ja ei. Addisonin tauti hoitamattomana johtaa addisonin kriisiin, joka on todella hengenvaarallinen. Silloin on mentävä pikaisesti eläinlääkäriin. Addisonin kriisi voi tulla myös lääkityksen aikana, mutta silloin jo tiedetään mikä koiraa vaivaa ja kriisi osataan hoitaa. Toiset koirat voivat joutua kriisiin hyvinkin nopeasti, toiset sinnittelevät pidempään. Addisonin tautiakin on monenlaista, toisilla se etenee hyvinkin nopeasti, toiset taas voivat elää hyvinkin pitkän elämän.
Addisonin tauti ei tartu.
Se ei ole tarttuva tauti, mutta sen voidaan olettaa olevan jollain tavalla perinnöllinen. Ilmeisesti alttius sairastua addisonin tautiin täytyy tulla molemmilta vanhemmilta. ACTH-testillä voidaan testata onko koira sairas vai terve. Valitettavasti geenitestiä ei ole vielä kehitetty, jolla voisi testata kantaako koira addisonin tautia. Addisonia sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Tosin tässä on se harmittava puoli, että koirat sairastuvat yleensä n. 2-6 vuotiaina ja tällöin niitä on jo voitu käyttää jalostukseen. Addisonin tautia sanotaan olevan mm. rottweilerilla, villakoirilla, partacollieilla ja valkoisella länsiylämaanterrierillä, mutta tiedän muutaman addisontapauksen myös esim. novascotiannoutajalla ja bordercolliella.
Addisonin tautia sairastava koira on vakavasti sairas eikä sen kanssa saa tehdä mitään.
Joo ja ei. Addisonia sairastava koira on vakavasti sairas kyllä, mutta se on koirakohtaista, mitä voi tehdä ja mitä ei. Ne koirat, jotka yleensäkin stressaavat paljon niin uusia tilanteita kuin paikkojakin, voi addisonin oireet pahentua. Tällaisella koiralla täytyy olla mahdollisimman tasainen ja mukava elämä. Toiset addisonia sairastavat koirat voivat taasen olla hyvinkin aktiivisia ja tehdä mitä vaan. Ne eivät yleensä stressaa uusia tilanteita tai paikkoja, jolloin treeneistä ja muista pienemmistä muutoksista selviää hyvin ylläpitolääkityksellä. Jokainen koira on oman sairautensa kanssa yksilö, että vaikeaa antaa yksiselitteisiä vastauksia.
Eiköhän tässä tullut nyt juttua kerrakseen. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, laittakaa kommentteja. Mä yritän vastailla niihin mahdollisimman nopeasti.
